Uudet sukupolvet ja teknologia kasvattavat merkitystään terroristisessa toiminnassa

Tiedustelupalvelut ennakoivat tulevaisuutta osana tiedusteluanalyysia. Näissä tulevaisuusskenaarioissa esitellään terroristisen toiminnan mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja niihin vaikuttavia yhteiskunnallisia muutostekijöitä. Ennakointia vaikeuttaa jossain määrin terroristisen toiminnan ideologisten rajojen hämärtyminen. Skenaariot eivät ole toisiaan poissulkevia.

Radikaali-islamistinen terrorismi muuttuu entistä paikallisemmaksi ja tekijät yhä nuoremmiksi

Uusi sukupolvi on vakiinnuttamassa paikkaansa Euroopan radikaali-islamistisissa toimintaympäristöissä. Yhä useammat radikaali-islamistiseen terrorismiin ja iskuhankkeisiin kytkeytyvistä henkilöistä ovat alaikäisiä tai nuoria aikuisia, jotka ovat syntyneet Euroopassa kaukana konfliktialueilta, eivätkä kytkeydy konkreettisesti ilmiötä edustaviin terroristijärjestöihin. Radikaali-islamistiset pienryhmät ja laajemmat verkostot ovat usein kansainvälisiä, monietnisiä ja niihin kuuluu myös käännynnäisiä.

Radikaali-islamismille keskeiset tapahtumat, kuten syyskuun 11. päivän terrori-iskut vuonna 2001 tai terroristijärjestö Islamilaisen valtion (Isil) kalifaatin julistaminen vuonna 2014 ovat nuorille omakohtaisten muistojen sijaan historiaa, eivätkä ne yksin riitä inspiroimaan väkivaltaista radikalisoitumista tai toimintaa. Nuorten radikalisoitumisessa korostuvat erilaiset oman elämänpiiriin liittyvät teemat ja koetut kipupisteet, joiden kautta maailmanpoliittisia tapahtumia tulkitaan. Vaikka laajemmat kehityskulut ja tapahtumat Euroopan ulkopuolella sekä kansainväliset radikaali-islamistiset toimijat vaikuttavat yksittäisten nuorten radikalisoitumiseen sekä yleiseen terroriuhkaan, uudelle sukupolvelle paikalliset kysymykset ovat radikalisoitumisessa yhä keskeisempiä. 

Äärioikeiston järjestäytyminen aiheuttaa turvattomuutta

Kolme merkittävää kehityskulkua korostuu äärioikeiston toiminnan tulevaisuudessa. Ensimmäisenä kehityskulkuna tällä hetkellä pääosin yksittäisistä ihmisistä ja pienryhmistä koostuva väkivaltainen  äärioikeisto järjestäytyy skenaariossa nykyistä enemmän sekä kasvattaa suorituskykyään ja verkostoituu kansainvälisesti. Tämä voi aiheuttaa turvattomuutta yhteiskunnassa.

Väkivaltaisen äärioikeiston toiminta voi ilmetä ekstremistisinä viharikoksina, esimerkiksi maahanmuuttajiin kohdistuvana systemaattisena häirintänä ja kohdennettuina iskuina yksittäisiä ihmisiä vastaan. Osa äärioikeistolaista ideologiaa kannattavista käyttää selvästi vakavampaa väkivaltaa saadakseen muutoksia aikaan yhteiskunnassa. Terroristista toimintaa kannattavilla henkilöillä ja pienryhmillä on edelleen  pyrkimyksenä toteuttaa suurta tuhoa aiheuttavia äärioikeistolaisia terrori-iskuja ideologisiksi vastustajiksi katsomiaan tahoja vastaan. 

Toiseksi äärioikeistolaisessa terroristisessa toiminnassa jo tähän saakka tärkeänä kanavana toimineet suljetut väkivaltaiset kansalliset ja kansainväliset verkkoympäristöt tarjoavat äärioikeistolaisille toimijoille jatkossakin mahdollisuuden löytää samanhenkisiä yhteisöjä ja levittää ideologiaa. Huolestuttavaa on se, että väkivaltaisessa toiminnassa, kuten iskuhankkeissa on mukana yhä enemmän alaikäisiä. 

Kolmas keskeinen kehityskulku äärioikeiston pitkän aikavälin toiminnassa on muistipolitiikka eli niin sanotun kultaisen menneisyyden ihannointi. Siihen liittyy olennaisesti etnonationalistinen aatemaailma ja sen puitteissa tapahtuva toiminta, kuten äärioikeistolaiset kamppailukerhot sekä autoritaaristen kehityskulkujen edistäminen poliittisten toimijoiden kautta. Kyse on äärioikeistolaisten ajattelumallien sosiaalisen hyväksyttävyyden lisäämisestä yhteiskunnassa.

Äärivasemmiston toimintakenttä laajenee

Äärivasemmistoa inspiroivat globaalit huolenaiheet, kuten ilmastonmuutos, eriarvoisuuden ja  kapitalismin vastustaminen sekä vähemmistöjen kokemien epäkohtien jakaminen. Näissä teemoissa se löytää yhä enemmän yhteistä ideologista yhtymäpintaa  esimerkiksi radikaalin ilmasto- ja ympäristöliikkeen kanssa. Äärivasemmisto pyrkii laajentamaan toimintakenttäänsä radikalisoimalla länsimaisten yhteiskuntien jaettuja arvoja ja niiden tulkintaa, esimerkiksi tasa-arvon ja antirasismin osalta. Osittain tämän  seurauksena äärivasemmistolainen liikehdintä laajenee, samalla kun sen rajat hämärtyvät. Väkivaltaisen aktivismin kohdalla tämä voi vaikeuttaa yksittäisten iskujen määrittelemistä terrorismiksi.

Äärivasemmistolainen liikehdintä on pääosin väkivallatonta, mutta joukossa on kuitenkin yksittäisiä henkilöitä ja pienryhmiä, joilla on halu käyttää aiempaa vakavampia keinoja tavoitteidensa saavuttamiseen. Äärivasemmisto onkin jo tehnyt suuria taloudellisia tappioita aiheuttaneita iskuja kriittiseen infrastruktuuriin esimerkiksi Saksassa. Todennäköisimpiä iskukohteita ovat symbolisiksi mielletyt kohteet ja kriittinen infrastruktuuri. Iskuissa pyritään todennäköisesti välttämään suoria henkilövahinkoja,  mutta erityisesti kriittisen infrastruktuurin kohdalla iskut voivat aiheuttaa välillisiä henkilövahinkoja. Yksittäisissä tapauksissa väkivallan kohteiksi voivat valikoitua myös yritysjohtajat, poliitikot ja muut ideologisiksi vihollisiksi koetut henkilöt. 

Hallinnonvastainen väkivaltainen liikehdintä nostaa päätään länsimaissa 

Hallinnonvastaisuus ei ole noussut yhtä merkittäväksi ilmiöksi Suomessa kuin muualla Euroopassa, ja meillä se ilmenee väkivallattomana. Vaikka ilmiön aiheuttama uhka on tällä hetkellä matala, tilanne voi kääntyä lähivuosina huonompaan suuntaan. Suomessakin ilmiön kehittymiseen ovat vaikuttaneet globaalit tapahtumat ja kriisit, kuten koronapandemia. Ilmiössä keskeistä on nykyisen valtiollisen järjestyksen laillisuuden ja auktoriteetin kyseenalaistaminen suhteessa yksilöiden itsemääräämisoikeuteen. 

Yhteiskuntien jakautuminen hyvä- ja huono-osaisiin – ja erityisesti muuttotappiosta sekä siihen kytkeytyvistä lieveilmiöistä kärsivillä paikkakunnilla asuvien katkeruus ja vihamielisyys yhteiskuntaa kohtaan – voi purkautua väkivaltaisena hallinnonvastaisena toimintana, johon ei liity mitään selkeää ideologiaa. Iskujen kohteiksi voi valikoitua esimerkiksi julkisuuden henkilöitä, poliitikkoja, virkamiehiä tai etnisten vähemmistöjen edustajia, mutta myös ennalta arvaamattomia tahoja. 

Uusia teknologioita hyödynnetään propagandassa ja iskuvälineinä

Teknologisten innovaatioiden ja niiden sovellusten, kuten tekoälyn käytön yleistyminen vaikuttavat terroristiseen toimintaan. Uusien teknologisten sovellusten kehittyminen aiempaa halvemmiksi ja käyttäjäystävällisemmiksi johtaa niiden hyödyntämiseen terroristisessa toiminnassa, mukaan lukien iskuhankkeissa. Viime vuosina erityisesti Ukrainassa ja eri puolilla Afrikkaa on kehitetty etenkin lennokkeihin liittyviä innovaatioita, jotka ovat levinneet laajempaan käyttöön myös muilla konfliktialueilla. Vaikka yksinkertaiset tekovälineet, kuten teräaseet ja ajoneuvot säilyvät iskuvälineinä jatkossakin, tulevat 3D-aseet tai lennokit todennäköisesti yleistymään iskuhankkeissa länsimaissa tulevina vuosina.

Myös väkivallattomassa terroristisessa toiminnassa on hyödynnetty esimerkiksi tekoälyä ja kryptovaluuttoja. Tekoälyä on hyödynnetty erityisesti propagandan tuottamisessa ja räätälöinnissä erikielisille yleisöille. Kryptovaluutat puolestaan ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan merkittävästi terrorististen toimijoiden keskuudessa, ja niillä on tärkeä rooli terrorismin rahoituksessa.

Vihamieliset valtiot käyttävät terrorismia poliittisena vaikuttamiskeinona

Terrorismin käyttö valtioiden politiikan vaikuttamiskeinona on lisääntynyt viime vuosina, vaikka valtioiden tuki terroristijärjestöille on ollut merkittävää jo kylmän sodan aikana. Määrällisesti valtioihin yhdistyvä terrorismi on kuitenkin vähäistä ei-valtiollisten  toimijoiden harjoittamaan terrorismiin verrattuna. Suurvaltapoliittisen kilpailun ja epävakauden kiihtyessä on todennäköistä, että terrorismin käyttö valtiollisen vaikuttamisen välineenä kasvaa entisestään.

Valtiot voivat hyödyntää terrorismia vaikuttamisen keinona monella tapaa. Valtiot voivat esimerkiksi kohdistaa terroristista toimintaa sisäisiksi tai ulkoisiksi vihollisiksi määriteltyihin tahoihin, tai olla puuttumatta terrorististen järjestöjen toimintaan tai jopa sallia niiden toiminnan omalla alueellaan. Valtiot voivat myös tukea terroristisia toimijoita omien rajojensa ulkopuolella. 

Etenkin kansainvälistä järjestelmää ja voimatasapainoa haastavat valtiot käyttävät aiempaa aktiivisemmin terrorismia sisäpolitiikan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineenä. Valtiot eivät välttämättä toimi omatoimisesti, vaan voivat käyttää sijaistoimijoita, kuten järjestäytyneitä rikollisryhmiä tai ääriliikkeitä toimintansa välineenä. Sijaistoimijoilla ei yleensä ole tietoa toiminnan todellisista motiiveista tai välttämättä toiminnan tilaajasta. 

Tällaisen toiminnan terroristinen luonne määräytyy valtion tavoitteiden kautta. Valtioiden käyttämän tai niihin yhdistyvän terrorismin tarkoituksena voi olla pelon lietsominen tietyissä ihmisryhmissä tai yhteiskunnassa laajemmin, yhteiskunnallisen vastakkainasettelun kiihdyttäminen, tai toiminnan kohteena olevan valtion pakottaminen muuttamaan omaa poliittista toimintaansa terrorismia työkaluna käyttävän valtion etujen mukaiseksi.