Kiina pyrkii globaaliin johtoasemaan hyödyntämällä muita

Kiinan nykyjohto katsoo, että maalla on selkeä historiallinen oikeutus olla globaalisti johtava suurvalta. Kiinalle viimeisen yli 200 vuoden ajanjakso, jonka aikana länsimaat ovat muovanneet maailmanjärjestystä mieleisekseen, on suuressa kuvassa vain poikkeus. Kiina haluaa tarjota vaihtoehdon länsikeskeiselle maailmanjärjestykselle etenkin globaalissa etelässä. Presidentti Xi Jinpingille Kiina ei ole pelkästään kansallisvaltio, vaan maailmanhistoriallisesti merkittävä sivilisaatio, jota myös länsimaissa tulisi kunnioittaa. 

Kiinan tavoitteena on olla niin vaikutusvaltainen, että muut valtiot ovat Kiinasta riippuvaisia ja joutuvat ottamaan sen intressit huomioon. Kiina pyrkii myös kehittämään asevoimiaan jatkuvasti siten, että maalla on pitkällä aikaväliä toimintakykyä maailmanlaajuisesti. Erityisen tärkeää Kiinalle on kyky kontrolloida omia lähialueitaan: Taiwanin kysymys on Kiinalle keskeinen prioriteetti. 

Kiina on 2000-luvulla kehittänyt määrätietoisesti teknologista ja tuotannollista osaamistaan. Se on edellyttänyt maan markkinoille pyrkiviltä länsiyrityksiltä yhteisyrityksen perustamista, millä Kiina pystyi vuosikymmenessä saamaan teknologiasiirtona osaamisen, jonka kehittämiseen länsimailta oli kulunut 50 vuotta. Lisäksi Kiina on hyödyntänyt aktiivisesti vakoilua sekä investointeja länsiyrityksiin tuotekehitystiedon hankkimiseksi. 

Asemansa kehittymistä Kiina pyrkii vauhdittamaan hyötymällä kansainvälisen politiikan rakenteista, käymällä kauppaa Venäjän kanssa ja sitouttamalla globaalin etelän kehittyvät maat Kiinan intressejä tukeviin sopimuksiin. Kiina haluaa muokata nykyistä maailmanjärjestystä paremmin itseään palvelevaksi. Kiina pyrkii toiminnallaan varmistamaan, etteivät länsimaat pysty painostamaan sitä esimerkiksi  demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa.

Kiina käyttää länsimaisten demokratioiden kieltä niiden tavoitteita vastaan. Se viestii näkyvästi siitä, että kansainvälisiä suhteita pitää muuttaa entistä demokraattisemmiksi ja esimerkiksi globaalin etelän valtioiden tulee saada tasapuolisemmin ääntään kuuluviin. Kiina väittää ajavansa aitoa moninapaista maailmaa ja monenkeskistä yhteistyötä, mikä samalla vahvistaa Kiinan globaalia asemaa. Kiina pyrkii löytämään tukea kehittyvien maiden joukosta ja esittämään itsensä kansainvälisen vakauden luojana. Samalla kun Kiina puhuu kansainvälisten suhteiden demokratisoimisesta, se tukee monia autoritaarisia hallintoja ja vaikeuttaa kansainvälistä demokratiakehitystä.

Kiina kehittää kansainvälisiä liittoumia näköisekseen

Kiina yrittää muuttaa nykyistä maailmanjärjestystä paremmin Kiinaa palvelevaksi. Se haluaa hyötyä olemassa olevista rakenteista vahvistamalla omaa vaikutusvaltaansa niiden sisällä ja pyrkii tarjoamaan uusia monenvälisiä foorumeita.

Kiina on esimerkiksi vuosia panostanut arvovaltansa lisäämiseen YK:ssa ja saanut nostettua monille järjestön avainpaikoille kiinalaisia henkilöitä. Äänestysten yhteydessä Kiina saa kehittyviä valtioita puolelleen talousyhteistyön avulla. Näin on vaikutettu esimerkiksi ihmisoikeuksien määräaikaistarkasteluun. Myös Yhdysvaltain vähentynyt kiinnostus YK:hon on mahdollistanut Kiinan profiilin kasvattamisen.

YK:n piirissä Kiinan ulkopoliittista kieltä käytetään enenevissä määrin. Tämä johtuu osin maan lanseeraamista ”globaaleista aloitteista”, joiden tarkoitus on nostaa Kiinan näkökulmia laajempaan keskusteluun. Aloitteet liittyvät muun muassa globaaliin turvallisuuteen ja kehitykseen. Aloitteiden myötä Kiina näyttäytyy yhteistä hyvää ajavana toimijana, joka purkaa vastakkainasettelua. 

Kiina pyrkii laajentamaan myös sille tärkeitä länsimaista riippumattomia liittoumia, jotka ovat vaihtoehtoisia rakenteita länsijohtoiselle maailmanjärjestykselle. Alun perin Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan muodostama Brics on viime vuosina laajentunut. Bricsin ohella aiempaa näkyvämpään rooliin on noussut Shanghain yhteistyöjärjestö SCO. Keski-Aasian maiden ääriliikkeiden uhkaa torjumaan perustettu järjestö on vuosien varrella laajentanut ja monipuolistanut toimintaansa. Kiinan asema SCO:n sisällä on vahva, ja Kiina argumentoi SCO:n olevan on esimerkki aidosta monenkeskisestä yhteistyöstä. Brics ja SCO pyrkivät lisäämään jäsenmääräänsä, mikä vahvistaa järjestöjen globaalia painoarvoa. Jäsenmäärän kasvu voi myös monimutkaistaa järjestön päätöksentekoa ja vaikeuttaa konkreettista yhteistyötä. Venäjän hyökkäyssodan aikana esimerkiksi Etelä-Afrikka ja Brasilia ovat olleet haluttomia tekemään liittoumasta konfliktin osapuolta tai ryhtymään merkittävään länsivastaisuuteen. Yhteistyötä Bricsissä rajoittaa myös Kiinan ja Intian välinen kilpailu. 

Kiina ja Venäjä hyötyvät toisistaan

Kiinalla ja Venäjällä on halu ylläpitää omaa strategista itsemääräämisoikeuttaan, ja ne molemmat haluavat vähentää länsimaiden kansainvälistä vaikutusvaltaa. Molemmille maille erilaiset kansanvaltaiset ”värivallankumoukset” ovat uhkakuvia. Mailla näyttää olevan halua tiivistää yhteistyötään monialaisesti niin kaupallisesti, poliittisesti, sotilaallisesti kuin teknologisen tutkimusyhteistyön piirissä.

Kiinan ja Venäjän suhde on epätasapainoinen, sillä Kiina on taloudellisesti huomattavasti vahvempi osapuoli. Venäjällä ollaan huolissaan myös siitä, kuinka syväksi riippuvuus Kiinasta voi kehittyä. Kiina on merkittävä venäläisen öljyn ostaja, ja sen intresseissä on saada mahdollisimman halpaa energiaa. 

Sodan aikana Venäjä on alkanut suhtautua myönteisemmin Kiinan läsnäoloon arktisella alueella. Maat ovat olleet taitavia yhteensovittamaan intressinsä eikä suurempia ristiriitoja ole toistaiseksi syntynyt.

"Kiina käyttää länsimaisten demokratioiden kieltä niiden tavoitteita vastaan.”

Euroopan kannalta on kielteistä, ettei Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen sotilaallisten intressien edistäminen ole ollut Kiinalle ongelma. Kiina kutsuu omaa kantaansa neutraaliksi ja hakee omalle linjalleen tukea Euroopan ulkopuolella. Vaikka Kiina puhuu globaalista turvallisuudesta, suvereniteetista ja alueellisesta koskemattomuudesta, Venäjän harjoittama aggressiiviinen voimapolitiikka ei ole näyttänyt olevan sille ongelma. 

Vaikka Kiinan ja Venäjän välinen yhteistyö jatkuvasti tiivistyy, on maiden välillä myös epäluuloa. Kiina ei ole halunnut tukea Venäjää tavoilla, jotka vaarantaisivat sen omia globaaleja intressejä. Venäjän epävakautta lähialueilleen ja globaaliin talouteen luova toiminta voi osittain vaikeuttaa Kiinan taloudellisia intressejä. Kiina haluaisi ensisijaisesti toimia pehmeämmin talouden keinoin eikä ole ottanut käyttöön niin aggressiivista vaikuttamista kuin Venäjä. 

Kiina toimii laajasti Afrikassa

Kiinan vaikutusvalta näkyy selkeästi Afrikassa, jossa sillä on paljon intressejä. Kiinalla on myös resursseja edistää asemaansa mantereella: Kiina rakentaa Afrikkaan infrastruktuuriprojekteja ja muita kaupallisia  hankkeita. Kiinalla on Afrikassa pääsy kriittisiin raaka-aineisiin, mitä se on tavoitellut pitkäjänteisesti. Päämääränä on saada hallintaan alueen kaivannaiset. Se on vallannut kriittisten mineraalien esiintymiä ja 
perustanut kaivoksia silloinkin, kun raaka-aineiden hinnat ovat olleet niin alhaalla, etteivät kaivoshankkeet ole olleet perustamisaikana kannattavia.

Oman mahtinsa lisäämisen ohella Kiina pyrkii vähentämään länsimaiden vaikutusvaltaa Afrikassa ja estämään demokratialiikkeen leviämisen. Kiinalle ei ole aina tarpeellista saada käännettyä Afrikan maita omalle puolelleen, vaan monesti sille riittää maiden neutraali asemoituminen kansainvälisiin poliittisiin kysymyksiin.

Euroopan yhtenäisyys on vastavoima Kiinalle

Kiinan intresseissä on Euroopan unionin yhtenäisyyden heikentäminen. Tässä työkaluna Kiina käyttää kauppa- ja investointipolitiikkaa suosimalla Kiinaan myötämielisesti suhtautuvia Euroopan valtioita. 

Kiina suhtautuu vältellen Euroopan unionin instituutioihin ja haluaa jäsenmaiden kanssa kahdenvälistä kanssakäymistä. Kahdenvälisissä keskusteluissa Kiinan neuvotteluasema on parempi ja Kiinan intressissä on kilpailuttaa jäsenmaita toisiaan vastaan. Kiinan toiminta selkeästi Euroopan maiden etuja vastaan on torjuttavissa, mutta siihen tarvitaan Euroopan valtioiden yhteistyötä. Lyhyellä aikavälillä tavoitetta ei ole helppo saavuttaa, sillä monen jäsenmaan teollisuus on riippuvainen joko Kiinan tuotantoketjuista tai markkinasta. 

Kiinan tavoitteet vaihtoehtoisesta maailmanjärjestyksestä sekä Kiinan ja Venäjän tiivis yhteistyö vaikeuttavat Suomen ja Euroopan unionin tavoitteita turvallisuudesta ja kansainvälisestä kaupasta, joka ei ole altis painostukselle,