Asuinalueiden eriytyminen luo uusia kansallisen turvallisuuden uhkia

Asuinalueiden eriytyminen eli segregaatio on yhteiskuntapoliittisesti haitallinen ilmiö, joka pahimmillaan voi voimistaa tai aiheuttaa uusia kansallisen turvallisuuden uhkia. Eriytyminen tarkoittaa sitä, että eri etniset, sosioekonomiset tai kulttuuriset ryhmät elävät erillään toisistaan tietyillä asuinalueilla tai asuinalueiden sisällä. Eriytyminen on yhteydessä moniin kielteisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten sosiaaliseen, taloudelliseen ja koulutukselliseen epätasa-arvoon, heikkoon luottamukseen instituutioihin ja erilaisiin turvallisuusongelmiin. 

Eriytyminen kytkeytyy suoraan tai epäsuorasti myös sisäisen turvallisuuden ja kansallisen turvallisuuden uhkiin. Suojelupoliisi ja poliisi ovat yhdessä selvittäneet asuinalueiden eriytymisen yhteyttä katujengirikollisuuteen ja väkivaltaiseen radikalisoitumiseen. 

Segregaatio ei yksin selitä väkivaltaista radikalisoitumista tai katujengien syntyä

Huono-osaisille asuinalueille on ominaista matala koulutus- ja tulotaso, korkea työttömyysaste, vähäinen sosiaalinen liikkuvuus, suuri vieraskielisen väestön lukumäärä, heikko luottamus instituutioihin sekä korkea rikollisuusaste.

Huono-osaisuuden ja ulkomaalaistaustaisen väestön keskittyminen tietyille suurten kaupunkien asuinalueille lisää katujengien synnylle ja radikalisoitumiselle altistavia tekijöitä. Radikalisoitumiselle altistavat esimerkiksi sosioekonomisesta huono-osaisuudesta seuraavat epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ja mielenterveyden ongelmat.

Segregaatio ei suoraan aiheuta katujengien syntymistä tai väkivaltaista radikalisoitumista, mutta huono-osaisuuden kasautuminen altistaa nuoria verkostojen värväykselle. Sekä väkivaltaiset ekstremistit että katujengit rekrytoivat nuoria. Katujengeihin nuoria  houkuttelee esimerkiksi rahan ansaitseminen, sosiaalinen status tai elämysten hakeminen. Väkivaltaisesti radikalisoituvat nuoret tyypillisesti etsivät merkitystä elämälleen ja haluavat kuulua samoin ajattelevien ryhmään. 

Radikalisoituminen ja verkostoituminen tapahtuvat usein verkkoympäristöissä, erityisesti nuorten ja alaikäisten keskuudessa. Myös erilaiset fyysiset kohtaamispaikat, kuten epäviralliset moskeijat ja rukoushuoneet, vankilat ja harrastuspaikat sekä yksityistilat voivat olla merkityksellisiä radikalisoitumiselle ja siihen liittyvälle verkostoitumiselle. Katujengien rekrytointi tapahtuu tyypillisesti paikallisten sosiaalisten verkostojen kautta, mutta myös tietoverkoissa.

Maahanmuuttajien keskittyminen tietyille alueille voi lisätä heihin kohdistuvaa äärioikeistolaista terrorismia ja viharikoksia, koska väkivaltainen äärioikeisto vastustaa maahanmuuttoa ja siihen liittämiään yhteiskunnallisia haittoja. Väkivaltaisen äärioikeiston  ideologiassa korostuu etninen tai valkoisen väestön ylivaltaa korostava ideologia. 

Radikaali-islamistisen terrorismin uhka ei kohdistu niille alueille, joilla radikalisoituneet henkilöt asuvat.  Radikaali-islamistinen toiminta on Suomessa lähinnä terrorismin tukitoimintaa, kuten propagandan levittämistä ja rahoittamista. Uhkan aiheuttavat yksittäiset toimijat tai pienryhmät. Sen sijaan katujengit heikentävät turvallisuutta nimenomaan paikallisesti.

Luottamuksen puute voi johtaa rinnakkaisyhteiskunnan rakenteisiin

Asukkaiden luottamus yhteiskuntaa ja viranomaisia kohtaan on huono-osaisilla alueilla muita alueita heikompaa. Tämä voi näkyä esimerkiksi niin, että kynnys olla yhteydessä viranomaisiin on korkeampi. Äärimmillään alueille voi syntyä epävirallisia rinnakkaisia rakenteita, jotka huolehtivat esimerkiksi turvallisuudesta. Tällaista kehitystä on nähty Ruotsissa, jossa asuinalueiden eriytyminen on ollut erityisen voimakasta verrattuna muihin Pohjoismaihin. Suomessa eriytyminen on edelleen maltillista, vaikka 
sosioekonominen tai etninen eriytyminen on joissakin suurissa kaupungeissa lisääntynyt.

Kotiopetuskoulut voivat olla yksi esimerkki rinnakkaisesta rakenteesta. Suojelupoliisissa erityistä huolta aiheuttaa kotiopetuksen suosion nopea kasvu 2020-luvulla sekä epävirallisten kotiopetuskoulujen perustamisen mahdollistava lainsäädäntö. Kotiopetuksessa olevien lasten määrä on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2018. Kotiopetuskoulut voivat pitkällä aikavälillä edistää yhteiskunnan eriytymiseen liittyviä  turvallisuusuhkia, kuten ekstremististä vaikuttamista lapsiin ja nuoriin. Viranomaisten on erittäin vaikea valvoa kotiopetuksessa ja epävirallisissa kotiopetuskouluissa tapahtuvaa opetusta. Toinen keskeinen riski liittyy valtiolliseen vaikuttamiseen ja pakolaisvakoiluun. 

Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa kotiopetus on kielletty, ja monissa Euroopan maissa sitä on rajoitettu. Suomessa vanhemmilla on oikeus valita lastensa koulu tai päättää heidän ottamisestaan kotiopetukseen. Kotiopetuksen valinneilla perheillä on usein esimerkiksi lapsen terveyteen tai hyvinvointiin liittyviä perusteltuja syitä. Suojelupoliisin huoli liittyykin nimenomaan erilaiseen ääri-ideologiseen vaikuttamiseen, kuten esimerkiksi radikaali-islamistiseen opetukseen ja ulkomaalaisiin toimijoihin. 

Kotiopetus voi yleistyessään edelleen lisätä väestöryhmien välistä eriytymistä. Koululla on keskeinen merkitys lasten ja nuorten väkivaltaisen radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyssä. Kotiopetuksessa ja kotiopetuskouluissa opiskelevat jäävät näiden toimenpiteiden ulkopuolelle.

Väestöryhmien eriytyminen avaa mahdollisuuksia vieraiden valtioiden vaikuttamiselle

Väestöryhmien välinen polarisaatio ja vastakkainasettelu on yhteiskunnallinen heikkous, jota erityisesti Venäjä pyrkii hyödyntämään omassa vaikuttamisessaan. Venäjän tavoitteena on voimistaa yhteiskunnallisia jakolinjoja länsimaissa ja lisätä kansalaisten epäluottamusta valtiojohtoon ja viranomaisiin. Segregaation myötä muodostuvat rinnakkaisrakenteet lisäävät vihamielisten valtioiden mahdollisuuksia vaikuttaa eriytyneisiin väestöryhmiin yhteiskunnallisen epävakauden voimistamiseksi.

Vieraat valtiot voivat myös pyrkiä käyttämään katujengien jäseniä tai muita rikollisia sijaistoimijoinaan, joilta tilaavat rahaa vastaan rikoksia valitsemiinsa kohteisiin. Tällainen toiminta voi vaihdella yksittäisen kohteen tiedustelusta aina salamurhiin.

Segregaatiota ehkäistään asuntopolitiikalla ja maahanmuuttajien integroitumisen tuella

Asuinalueiden segregaatiota aiheuttavat, ylläpitävät ja voimistavat muun muassa alueen asuntokanta ja palvelut sekä valikoiva muuttoliike. Pienituloiset ja ulkomaalaistaustaiset asuvat usein alueilla, joilla on paljon vuokra-asuntoja. Pois suuntautuva valikoiva  muuttoliike voi johtua esimerkiksi alueella sijaitsevan koulun maineesta tai koetuista sosiaalisista ongelmista. 

Pitkällä aikavälillä alueellisen eriytymisen kehityksen kannalta olennaista on, minne kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten muuttoliike pääkaupunkiseudulla suuntautuu ja muodostuuko joillekin alueille tiettyjen väestöryhmien erillisiä keskittymiä tai rinnakkaisyhteiskuntia, joissa rikolliset ja terroristiset verkostot sekoittuvat keskenään.