Kolumni: Tästähän oli tieto, miksei mitään tehty?

Tiedustelutyössä punnitaan jatkuvasti erilaisia ja epävarmoja tiedonjyviä.

Tiedustelun arki on täynnä valintoja – mihin tiedonjyvään tartutaan, mihin ei. Tämä tehdään tietoisina siitä, että seuraukset vääristä valinnoista voivat olla vakavia. Tiedustelulle on ominaista tietojen epävarmuus ja toimintaympäristön sumeus.

Terrori-iskun jälkeen kuullaan usein lause ”tekijä oli viranomaisten tiedossa”. Tämän jälkeen käydään miltei aina sama keskustelu – miksi iskua ei estetty? Vastaus löytyy usein seuraavista neljästä kohdasta:

1. Tiedon luotettavuus – kuinka luotettavaa tieto on? Mikä lähde on? Onko lähteen intresseissä esittää tietynlaista tietoa? Voidaanko tieto vahvistaa muualta?

2. Tehtävien priorisointi – miltä kokonaiskuva näyttää? Mitä jouduttaisiin jättämään tekemättä, jos tähän tartuttaisiin? Mikä on tiedossa olevien uhkien kokonaisuus?

3. Tiedon sisältö – mitä tarkalleen tiedetään? Onko kyseessä viite kiinnostuksesta vai konkreettisista toimista? Liittyykö tieto uhkaan?

4. Tiedon ajankohta – milloin tieto on saatu ja milloin sen käsittelemä asia on tapahtunut? Onko jommastakummasta jo pidempi aika?

Kun näitä kysymyksiä on punnittu, tehdään käytettävissä olevan tiedon pohjalta paras mahdollinen valinta. Tätä valintaa arvioidaan uudestaan aina uuden tiedon mukaan.

Tiedusteluanalyysissä on usein kyse oikeanlaisten kysymysten esittämisestä ja analyysin koostamisesta pienistä tiedonmuruista. Supon analyysipäällikkö Pekka Hiltunen raottaa kolumneissaan, mitä tiedusteluanalyysillä tarkoitetaan ja kenelle sitä tuotetaan. Toisinaan Hiltunen kertoo, miltä ajankohtaiset turvallisuuspoliittiset kysymykset näyttävät analyytikon silmin.