Päällikön kolumni: Terrorismin torjunta on kilpajuoksua – ja näkyy vain epäonnistuessaan
Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari kirjoittaa kolumnissaan siitä, miten terrorismin torjunta on muuttunut Yhdysvalloissa sitten 11. syyskuuta 2001 tapahtuneiden terrori-iskujen. Arkinen terrorismin torjunta on kehittynyt, minkä vuoksi iskuja on jäänyt tekemättä.
Syyskuun 11. päivän iskut vuonna 2001 olivat merkittävä käänne ja muutos kansainvälisen terrorismin historiassa. Terrorismi on kuitenkin ehtinyt muuttaa muotoaan myös vuoden 2001 jälkeen. Mikä on muuttunut kahdessa vuosikymmenessä?
Syyskuun 11. päivän iskut toteuttaneen al-Qaidan rinnalle merkittäväksi radikaali-islamistiseksi toimijaksi nousi 2010-luvun alkupuolella ”Islamilainen valtio” Isil, joka veti puoleensa poikkeuksellisen paljon vierastaistelijoita ja toteutti sekä inspiroi iskuja eri puolilla maailmaa 2010-luvulla. Viimeistään vierastaistelijailmiö osoitti, että terrorismi koskettaa myös Suomea.
Radikaali-islamistisen terrorismin saama kansainvälinen huomio siirtyi al-Qaidan 2000-luvun alun tukialueelta Afganistanista Irakiin, Syyriaan ja myöhemmin Afrikkaan. Nyt maailman katseet ovat tosin jälleen Afganistanissa.
Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti. Uusi merkittävä kehitys on ollut äärioikeistolaisen terrorismin uhkan nousu länsimaissa. Myös Suomessa on vakavasta äärioikeistolaisesta ideologiasta ammentavia henkilöitä, joilla on halua toteuttaa iskuja.
Samaan aikaan radikaali-islamistinen ideologia ja verkostot eivät ole kadonneet minnekään. Pahimmillaan äärioikeistolainen ja radikaali-islamistinen terrorismi voivat lietsoa tulevaisuudessa toisiaan.
Nykyään tyypillinen isku on yksinkertainen – ja vaikea torjua
Myös toimintatavat muuttuvat. Syyskuun 11. päivän iskut olivat pitkää valmistelua vaatineita, monimutkaisia iskuja. Nykyään tavallisin länsimaissa tehtävä terrori-isku toteutetaan nopeasti ja yksinkertaisin välinein. Todennäköisimmin iskun takana on yksittäinen tekijä tai pienryhmä.
Tällaiset iskut vaativat tyypillisesti vähemmän uhreja, mutta ovat viranomaisille toteutustapansa takia hyvin vaikeita estää. Jotta iskuja kyetään torjumaan, radikalisoitumiseen ja potentiaalisten terrori-iskujen tekijöiden toimintaan on kyettävä puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se vaatii sujuvaa tiedonkulkua viranomaisten kesken sekä kansainvälisesti että kansallisesti.
Terrorismia ei voi torjua ilman kansainvälistä yhteistyötä
Terrorismi ylittää valtioiden rajat. Kansainvälisen politiikan tapahtumat ja erityisesti konfliktit ovat aina vaikuttaneet terrorismin kehitykseen.
Tällä hetkellä kansainvälinen yhteisö seuraa tiiviisti Afganistanin tilanteen vaikutuksia radikaali-islamistiselle liikehdinnälle. Vaikka talibanien oma toiminta on keskittynyt Afganistaniin, epävakaa maa voi tarjota toimintaympäristön erilaisille terroristisille toimijoille.
Terrorismin kansainvälinen luonne on kahdessa vuosikymmenessä syventynyt entisestään. Vierastaistelijaksi lähteminen ei ole itsessään uusi ilmiö, mutta Syyriaan ja Irakiin matkustettiin poikkeuksellisen paljon ympäri maailmaa, erityisesti Euroopasta. Alueella on syntynyt entistä syvempiä, rajat ylittäviä verkostoja.
Tietoliikenneverkoilla on tänä päivänä yhä keskeisempi rooli terrorististen ilmiöiden taustalla. Verkossa saman mieliset niin äärioikeistolaista kuin radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat ihmiset löytävät toisensa entistä helpommin. Propaganda ja iskuohjeet leviävät eri vauhdilla kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten.
Tällaisessa maailmassa yhteistyön merkitys koostuu. Terrorismin torjuntaan tarvitaan jatkuvaa kansainvälistä yhteistyötä. Tähän Supo onkin panostanut. Osallistumme esimerkiksi jatkuvasti Euroopan maiden turvallisuuspalvelujen yhteenliittymän, Counter Terrorism Groupin, kansainvälisen terrorismin tilannekeskuksen toimintaan Hollannissa.
Terrorismin torjunta kehittyy, vaikka muuttuu näkyväksi vasta epäonnistuessaan
Syyskuun 11. päivän perintö on monimutkainen. Iskujen jälkimainingeissa käynnistyivät sodat Afganistanissa ja Irakissa. Terrorismin vastaisessa sodassa tehtiin virheitä, eikä ylilyönneiltä vältytty. Kun Afganistanin sota muutamia viikkoja sitten käytännössä päättyi Talibanin uuteen valtaannousuun, olisi helppoa todeta, ettei kahdessa vuosikymmenessä ole menty eteenpäin.
Näin ei kuitenkaan ole. Myös hyvää on tapahtunut sitten 2000-luvun alkupuolen. Hyvä on tapahtunut arkisessa terrorismin torjunnassa, jota Suomessakin jatkuvasti tehdään. Sekä kansallinen että kansainvälinen yhteistyö terrorismin torjunnassa ovat aivan eri tasolla tänä päivänä.
Myös Supon mahdollisuudet torjua terrorismia ovat parantuneet. Supo on nykyään myös tiedustelupalvelu, joten roolimme on vahvasti tiedustelullinen. Tärkeää on, että tiedusteluvaltuudet valmisteltiin huolellisesti perus- ja ihmisoikeudet huomioiden.
Suojelupoliisin työtä on kaivaa ennakoivaa tietoa terroristisista ilmiöistä Suomen valtiojohdolle ja muille viranomaisille. Jos terroristiset ilmiöt voidaan tunnistaa etukäteen, niihin voidaan myös puuttua paremmin.
Terrorismin torjunta on jatkuvaa kilpajuoksua muuttuvassa toimintaympäristössä. Yleensä se muuttuu näkyväksi epäonnistuessaan. Nyt 20 vuoden takainen syyskuun 11. päivä on siitä yksi synkimmistä esimerkeistä.
Onnistumisiakin toki on, mutta niistä ei juuri puhuta. Esimerkiksi Suomen puheenjohtajakausi EU:ssa olisi muuttunut dramaattisesti, jos Ison-Britannian turvallisuuspalvelu MI5:n johdolla ei olisi elokuussa 2006 kyetty estämään vähintään syyskuun 11. päivää vastaavaa nesteräjähteiden avulla tehtäväksi suunniteltua iskusarjaa Atlantin yllä lentävissä matkustajakoneissa. Onnistuminen näkyy kyllä arjessa edelleen siinä, että nesteitä emme me lentomatkustajat saa edelleenkään vapaasti viedä koneeseen. Mutta julkisuudessa tämä 15-vuotispäivä ei ole näkynyt.
