Vakoilutapaukset kuohuttavat Pohjoismaissa – tapahtuuko vastaavaa Suomessa?
Ruotsissa ja Norjassa julki tulleet vakoilutapaukset kertovat, että Pohjoismaita tiedustellaan ja vakoillaan aktiivisesti ja pitkäjänteisesti. Suomessakaan ei voida täysin poissulkea vastaavia tapauksia, kirjoittaa Suojelupoliisin apulaispäällikkö Teemu Turunen.
Viime viikkoina uutiset ovat kertoneet useista poikkeuksellisista vakoiluepäilyistä Pohjoismaissa. Norjassa otettiin kiinni brasilialaisena tutkijana esiintynyt henkilö, jonka epäillään olevan todellisuudessa venäläinen illegaali. Perinteisellä syvällä peitteellä olevat illegaalit ovat pitkän ja perusteellisen koulutuksen saaneita tiedustelu-upseereita, joille on luotu täydellinen ulkomaalaisen henkilön identiteetti.
Ruotsissa puolestaan nostettiin lokakuussa syytteet kahta veljestä vastaan, joiden epäillään vakoilleen Venäjän sotilastiedustelun GRU:n hyväksi. Toinen heistä on työskennellyt Ruotsin turvallisuuspalvelu Säpossa sekä sotilastiedustelussa. Uusin vakoilu-uutinen saatiin tiistaina, kun Ruotsi pidätti kaksi ihmistä epäiltynä vakoilurikoksista.
Tapaukset ovat yhdistyneet monen mielessä kiristyneeseen maailmanpoliittiseen tilanteeseen ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa. Onko vakoilu yhtäkkiä lisääntynyt dramaattisesti Pohjoismaissa?
Yksinkertainen vastaus on ei.
Vaikka tapaukset ovat olleet julkisuudessa nyt samaan aikaan, niiden aikajänne on pitkä. Ruotsissa eilen julkistetussa pidätyksessä rikosten epäillään alkaneen vuonna 2013. Lokakuussa syytteet saaneiden veljesten epäillään vuotaneen tietoja GRU:lle vuosien ajan. Heidät pidätettiin jo vuonna 2021 eli myös tutkinta on kestänyt jo tovin.
Pohjoismaihin kohdistuva tiedustelu ja vakoilu on aktiivista
Muita johtopäätöksiä tapauksista voidaan kuitenkin tehdä. Ne kertovat siitä, että Pohjoismaita tiedustellaan ja vakoillaan aktiivisesti. Vakoilevia valtioita kiinnostaa Pohjoismaissa esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko, arktiset alueet sekä tiettyjen alojen teknologinen osaaminen.
Tapaukset kertovat, että Pohjoismaihin kohdistuvassa toiminnassa käytössä on koko henkilötiedustelun paletti. Venäjä suosii henkilötiedustelussa erityisesti diplomaattipeitettä, sillä se tarjoaa diplomaattisen koskemattomuuden. Illegaalit ja tiedustelupalveluihin ujutetut myyrät ovat huomattavasti harvinaisempia. Norjan ja Ruotsin tapaukset ovat näin ollen – onneksi – harvinaisia.
Myös tämän laatuiset uhkat ovat kuitenkin todellisia, kuten olemme nyt saaneet havaita. Perinteinen henkilötiedustelu eri keinoineen ei ole menettänyt merkitystään.
Voisiko vastaavaa tapahtua Suomessa?
Ruotsi ja Norja ovat Suomen läheisimpiä naapureita. Paljastuneet vakoilutapaukset herättävät monen mielessä kysymyksen, miksi Suomessa ei paljastu vakoojia. Myös Suomeen kohdistuu jatkuvaa ja pitkäjänteistä ulkovaltojen tiedustelutoimintaa ja vakoilua, mutta Suojelupoliisi pyrkii puuttumaan vakoiluyrityksiin varhaisessa vaiheessa, ennen kuin tietoa vaarantuu tai varsinainen rikos ehtii tapahtua. Silti Suomessakaan ei voida täysin sulkea pois vastaavien tapausten paljastumista.
Vakoilu on noussut nyt näyttävästi otsikoihin, mutta Suojelupoliisin työssä se on arkea. Suomeen on kohdistunut aina kokoonsa nähden paljon tiedustelua maantieteellisen sijaintimme vuoksi. Tänne sijoitettuna on tälläkin hetkellä kymmeniä vieraiden valtioiden tiedustelu-upseereja.
Nyt julkisuuteen tulleet tapaukset osoittavat, että vakoilu on hyvin pitkäjänteistä työtä. Vakoilevien valtioiden aikajänne ulottuu vuosien, joskus jopa vuosikymmenten päähän. Se korostaa pitkäjänteisen torjuntatyön merkitystä. Monissa Länsi-Euroopan maissa vastavakoilutyöstä säästettiin kylmän sodan päätyttyä. Suojelupoliisin vastavakoilua ei koskaan ajettu alas. Se on ollut kaukaa viisas päätös.
