Kolumni: Korkeakouluyhteistyö Kiinan kanssa – mahdollisuuksia ja uhkakuvia
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi keskiviikkona toimintasuosituksen korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille kiinalaisten toimijoiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Suositus on tervetullut keskustelunavaus, kirjoittaa Suojelupoliisin apulaispäällikkö Teemu Turunen.
Talous ja teknologia ovat keskeisessä roolissa, kun Kiinan kansantasavalta tähyää tulevaisuuteen. Kiinan kansantasavalta viettää vuonna 2049 satavuotisjuhlaansa – ja on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet juhlavuotta ajatellen. Maailman suurin kansantalous Kiinasta tulee todennäköisesti jo seuraavien 10 vuoden aikana. Yhdysvaltojen näkökulmasta kyse on strategisesta, kahden suurvallan välisestä kamppailusta. Seuraavat vuosikymmenet ovatkin suurvaltakilpailun tiukkaa ydintä – etulyöntiaseman moninapaisessa maailmassa saa se valtio, joka paremmin hallitsee teknologiaa ja dataa; tekoälyä, kvanttiteknologiaa, robotiikkaa ja televerkkoja.
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnalla on tärkeä rooli näissä Kiinan strategisissa suunnitelmissa. Kiinan johto keskittää voimakkaasti tutkimusrahoitustaan tärkeimmiksi katsomilleen aloille sekä Kiinassa että maan ulkopuolella. Kiina on jo pitkään pyrkinyt – paitsi kehittämään omaa teknologiaa – myös hankkimaan tarvitsemaansa osaamista ulkomailta.
Suomalaisten toimijoiden on hyvä tunnistaa riskit
Suomessa on runsaasti sellaista teknologista osaamista, jota Kiina haluaa. Ei liene kenellekään yllätys, että Kiina on valmis hankkimaan tätä osaamista monin eri keinoin, myös tiedustelun keinoin. Autoritaaristen valtioiden tiedustelutoimijoilla on käytössään demokraattisten valtioiden tiedustelupalveluita huomattavasti laajempi keinovalikoima.
Kiinalaisten toimijoiden taustalla voivat olla – paitsi tieteelliset, taloudelliset ja inhimilliset intressit – myös valtiovallan intressit. Kiina on valtiokeskeinen, kommunistisen puolueen hallitsema suurvalta, jolla on halutessaan mahdollisuus kontrolloida maan yrityksiä, yliopistoja ja yksittäisiä tutkijoita. Presidentti Xi Jinpingin uuden linjan mukaisesti valtion kynnys puuttua yksityisten yritysten tai järjestöjen toimintaan on entistä matalampi, kun Kiina pyrkii saamaan takaisin suurvalta-asemansa maailman johtavana valtiona.
Myös Kiinan lainsäädäntöä on kehitetty näitä tavoitteita tukevaan suuntaan. Esimerkkinä toimii Kiinan kesällä 2017 asettama tiedustelulaki, joka velvoittaa kiinalaiset organisaatiot ja yksilöt avustamaan maan tiedustelutoimijoita.
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi keskiviikkona korkeakouluille toimintasuosituksen Kiinan kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Ministeriön viesti on, että akateeminen yhteistyö Kiinan kanssa on tärkeää, mutta siihen liittyvät riskit on syytä tiedostaa. Suojelupoliisissa ministeriön viestiä pidetään tervetulleena.
Kiinassa tutkimus ei ole vapaata
Kiinan kanssa yhteistyötä tehtäessä on hyvä muistaa, että maahan kohdistuu vientirajoitteita, joihin Suomi on sitoutunut osana laajempaa kansainvälistä yhteisöä. Nämä rajoitteet ulottuvat myös aineettomaan osaamiseen, jos kyseessä on esimerkiksi aseisiin tai valvonnanalaisiin kaksikäyttötuotteisiin liittyvä tieto. Siksi on tärkeää, että suomalaisilla toimijoilla on kattava näkemys siitä, mihin tutkimusyhteistyön tuloksia voidaan käyttää Kiinassa.
Monet kiinalaiset yliopistot toimivat joko Kiinan asevoimien tai Kiinan kansallisen puolustuksen tieteen, teknologian ja teollisuuden viraston alaisuudessa tai ovat muuten kiinteästi kytköksissä niihin. Vakavimmillaan hyvää tarkoittava tieteellinen yhteistyö voi johtaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa tutkimusta käytetään suomalaisen korkeakoulun tietämättä suoraan sotilaallisiin tarkoituksiin Kiinassa, sillä edistetään valvonnanalaisten kaksikäyttötuotteiden kansainvälistä leviämistä tai edesautetaan Kiinassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia.
Muita riskejä liittyy esimerkiksi tutkimuseettisiin kysymyksiin, akateemiseen vapauteen, korkeakoulujen taloudellisiin kytköksiin tai sensuuriin. Kiinassa tutkimus ei ole vapaata, vaan kiinalaisten korkeakoulujen on yhä tiukemmin seurattava maata hallitsevan kommunistisen puolueen ohjeita ja määräyksiä.
Suomalaisten tutkijoiden osaaminen ei välttämättä päädy kyseenalaisin keinoin Kiinaan tiedustelijoiden, vaan myös tavallisen tutkimusyhteistyön kautta. Tutkijoilla itsellään ei välttämättä ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, miten ja missä yhteydessä heidän tietojaan käytetään.
Intressit eivät aina kohtaa
Tutkimus- ja korkeakoulumaailmalle kansainvälinen yhteistyö on aivan välttämätöntä. Yhteistyötä maailman johtavien valtioiden kanssa kannattaa tietysti tehdä, mutta mahdolliset riskit tunnistaen. Tämä koskee myös Kiinaa. Kun suomalainen tiedeyhteisö kehittää yhteistyötään kiinalaisten korkeakoulujen kanssa, on hyvä tunnistaa tilanteet, joissa Suomen ja Kiinan intressit tutkimustoiminnassa eivät välttämättä kohtaa.
Ei ole erityisen yllättävää, että Suojelupoliisin kirjoituksessa korostetaan kansallisen turvallisuuden uhkia. Samaan aikaan on hyvä pitää mielessä, että Suomen kansallinen etu Kiinan suhteen ei ole mustavalkoinen. Kuten opetus- ja kulttuuriministeriön suosituksissa todetaan, niitä noudattamalla "suomalaiset korkeakoulut ja tutkimuslaitokset voivat jatkossakin toimia kiinalaisten kumppanien kanssa johdonmukaisesti omista lähtökohdistaan ja intresseistään käsin."
Suurvaltakilpailun edelleen kiristyessä seuraavien vuosikymmenten aikana on entistäkin tärkeämpää ylläpitää toimivia yhteyksiä ja vuoropuhelua sekä pyrkiä rajoittamaan tiukan blokkiutumisen haittavaikutuksia. Molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä voi tehdä myös Kiinan kanssa, mutta liian sinisilmäinen ei kannata olla.
