Taitava vaikuttaja vai häikäilemätön opportunisti? – Venäjä vaikuttajana

Äänitteen kesto: 28 min

Hannamiina Tanninen: Tervetuloa Supodiin. Tässä podcastissa keskustellaan tiedustelusta ja Suojelupoliisin toiminnasta. Minun nimeni on Hannamiina Tanninen.

Veli-Pekka Kivimäki: Ja minä olen Veli-Pekka Kivimäki.

Hannamiina Tanninen: Luvassa on tarinoita, joita et muualta kuule.

Tämän jakson aihe on Suomessa historiallisesti hyvin herkkä, eli miten Venäjä yrittää vaikuttaa Suomeen. Onneksi sitä on avaamassa kaksi Venäjää erinomaisesti tuntevaa erikoistutkija. Tervetuloa studioon Suvi ja Petteri. Haluatteko ensin kertoa lyhyesti keitä olette?

Suvi: Hauskaa olla täällä. Mä oon Suvi. Oon ollu Suojelupoliisissa töissä useamman vuoden ajan ja on taustaltani yhteiskuntatieteilijä ja slavisti, myöskin ehkä slavofiili.

Petteri: Ja mä oon Petteri ja toimin erikoistutkijana Suojelupoliisissa. Mä oon ollut täällä kolmisen vuotta. Sitä ennen olin 30 vuotta puolustusvoimissa. Ja mä oon erikoistunut paitsi sotimiseen myös turvallisuuspolitiikkaan.

Hannamiina Tanninen: Okei. Erinomaista. Suuren suuri kiitos, että olette tulleet tänään vieraaksemme.

Tänään meillä on aiheena sekä Venäjä että Venäjän vaikuttaminen, mutta jos aloitetaan ihan alusta. Eli vaikuttaminen ylipäätään on aika epämääräinen termi, joka pitää sisällään monenlaisia asioita. Kaikki valtiot, myös Venäjän mukaan lukien, pyrkivät varmasti vaikuttamaan eri asioihin eri tavoilla myös omien rajojensa ulkopuolella. Mutta tästä teidän katsantokannastanne, mitä vaikuttamisella tarkoitetaan ja milloin vaikuttamisesta tulee haitallista?

Petteri: No sä oikeastaan sanoitko tossa jo aluksi sen, että vaikuttaminen on ihan normaalia. Valtiot pyrkii vaikuttamaan toisiinsa, yksilöt pyrkii vaikuttamaan toisiinsa ja se vaikuttaminen on tavoitteellista käyttäytymistä ja viestintää. Se voi olla joskus itsekästäkin, mutta useimmiten se on harmitonta ja sellasta ei tarvitse torjua.

Mutta vaaralliseks mun mielestä vaikuttaminen muuttuu silloin, kun se päämäärä on sellainen, et se hyödyttää ainoastaan sitä, joka vaikuttaa. Siinä käytetään keinoja ja se loppuasetelma, jota tavoitella on sillainen, et se vahingoittaa joko kohdetta tai sit siin vaikuttamisessa käytettyjä henkilöitä tai yhteisöjä.

Veli-Pekka Kivimäki: Venäjän vaikuttamispyrkimykset ovat viime vuosina olleet länsimaissa kuuma aihe. Itä-Ukrainan sodan ja Krimin miehityksen alkaessa vuonna 2014 Venäjä pyrki hämmentämään keskustelua siitä, kuka on toiminnan takana ja mistä tilanteessa on kyse. Eikä kulunut monta vuotta, kun Venäjä pyrki sekaantumaan Yhdysvaltain vaaleihin. Venäjästä piirtyy julkisessa keskustelussa kuva taitavasta vaikuttajasta, joka hämmentää informaatioympäristöä haluamillaan tavoilla. Onko tää mielikuva oikeansuuntainen vai mitä?

Petteri: No joo, okei siinä silloin kun Venäjä valtasi Krimin, niin… Venäjästä piirty sellainen kuva, että se pystyy tekemään mitä vaan. Kysymyshän oli siitä, että Venäjä käytti yllätystä, tunnuksettomia sotilaita ja sellasella tavalla, et se vaikeutti sen tilanteen hahmottamista. Ja mä olen sitä mieltä, että tästä piirty sitten länsimaissa hirveä debatti, jossa ruvettiin määrittelemään uusia käsitteitä. Ruvettiin puhumaan muun muassa Gerasimovin doktriinista. Gerasimovhan on Venäjän yleisesikuntapäällikkö ja sitten myöskin tämmönen länsimainen termi kuin hybridivaikuttaminen liitettiin Venäjän toimintaa. Mä uskon, et aika paljon tästä teoretisoinnista ja tietynlaisesta Venäjän ylistämisestä menee sen piikkiin, että tilanne oli yllättävä ja sille haluttiin löytää jonkun näköinen selitys, miksi näin tapahtu.

Suvi: Joo, Venäjän vaikuttamista arvioitaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Venäjällä on joitain etuja vaikuttamisessaan. Että Venäjä on iso maa, sillä on isot resurssit, se kykenee nopeeseen päätöksentekoon. Mut Venäjä ei missään tapauksessa oo vaikuttajana kaikkivoipa. Että Venäjä ei pysty luomaan tyhjästä, esimerkiks railoja muihin yhteiskuntiin‚ mut se voi toiminnallaan syventää muiden yhteiskuntien vastakkainasetteluja, jotka on jo olemassa.

Et mä en kuvailis Venäjää erityisen taitavana vaikuttajana. Se ei ole kovin haka kehittämään menetelmiään, se tuppaa toistamaan samoja juttuja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja myöskään sitte toimeenpano ei ole aina kaikkein vahvin puoli tässä Venäjän toiminnassa. Että motivaatio joskus ontuu. Eli tätä vaikuttamista pannaan toimeen virkatyönä, että saadaan rasti ruutuun, mutta siihen sitten ei tätä toimintaa tekevät henkilöt laita sydäntään ja sielua mukaan.

Petteri: Mä näkisin, että tämä Venäjän vaikuttamistoiminta, se on pikemminkin määrätietoista ja häikäilemätöntä kun erityisen taitavaa. Ja Suvi mainitsikin tossa tän Venäjän nopean päätöksentekokyvyn. Mä analysoin sitä sillä tavoin, että nopea päätöksentekokyky on kyllä välillä myöskin johtanut virhelaskelmiin. Venäjän arviot muiden maiden kyvystä ja halusta panna hanttiin on osoittautunut virheelliseksi. Tämä tapahtuu silloin kun Salisburyyn iskettiin hermomyrkyllä ja viimeisimpänä tämähän tapahtu silloin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan keväällä 2022. Venäjä aliarvioi Ukrainan kyvyn puolustaa ja tahdon puolustaa. Samalla tavalla se aliarvioi sen reaktio, mitä tämä hyökkäys nyt Ukrainaa tukevissa maissa synnytti.

Hannamiina Tanninen: Sanoit Suvi tuossa äsken, että Venäjä tekee samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Ni minkälaisia ominaispiirteitä Venäjän vaikuttamisessa voidaan havaita?

Suvi: Venäjä käyttää vaikuttamistoiminnassaan paljolti tiedustelu-upseereita, heidän toimintaansa, kontaktointeja mediaan. Informaatiovaikuttaminen on myös sellainen Venäjän keino, mitä se paljon käyttää vaihtelevalla menestyksellä ympäri maailmaa.

Hannamiina Tanninen: Sanoitte tossa aikasemmin, että kaikki Venäjän vaikutusyritykset ei onnistu, mutta vaihtelevaan menestykseen toisaalta kuuluu, et silloin tällön onnistutaankin. Millaisia kyvykkyyksiä Venäjällä sitten on vaikuttamisessa ja missä Venäjä onnistuu?

Suvi: Joo, näistä Venäjän heikkouksista tässä vaikuttamisessa, niin siitä huolimatta  on hyvä huomioida, että Venäjän ei tarvitse olla vaikuttamisessaan täydellinen. Et riittää, et se on välillä riittävän hyvä ja välillä varsin pieni asia voi olla onnistuminen. Että riittää, että onnistutaan, vaikka ei saatais sitä kohdeyleisöä uskomaan täydellisesti sitä, mitä Venäjä yrittää viestiä, niin saadaan kuitenkin istutettua joku epäilyksen siemen tai joku epävarmuus. Niin tämäkin voi olla Venäjän kannalta riittävä tulos ja tälläsissä Venäjä on onnistunut. Et esimerkiksi tämä meille Malesian Airlines 17 -lennon alasampuminen ja sitä seurannut Venäjän erittäin vilkas viestintä, niin kyllä sillä on saatu sitä epäilystä kylvettyä sitte kuitenki ympäriinsä.

Petteri: Mä katsoisin, et jonkun verran Venäjä on myöskin menettäny semmosia myönteisen vaikuttamisen keinoja ja jäljelle on jääny ilkeät keinot ja kyllähän se tietysti tosiasia on, et pelko ja väkivallan uhka, se tulee sinne ihmisen perusolemusta niin lähelle, että kyllä se on välttämättäkin vaikuttavaa.

Suvi: Venäjä pystyy vaikuttamisellaan vetoamaan esimerkiksi salaliittoteoreetikoihin, hallintoja vastustaviin liikehdintöihin, ja sit myöskin tällaiset perinteiset perhearvot ja arvokonservatismi on sellasta, mitä Venäjä käyttää apuna on siinä viestinsä viemisessä ja nekin uppoaa maailmalla kyllä osaan yleisöistä.

Ja eräs asia, missä Venäjä on erityisen hyvä vaikuttamisessaan, niin se on Venäjän omaan kansaan vaikuttaminen.

Veli-Pekka Kivimäki: Monia varmaan kiinnostaa se, että millaista tää Suomeen kohdistuva vaikuttaminen on. Niin voitteko avata vähän sitä, että miten Venäjä pyrkii Suomeen vaikuttamaan?

Petteri: Mä arvioisin, että vaikuttaminen Suomeen ei Venäjälle oo tällä hetkellä erityisen helppoa. Monet suomalaiset toimijat on katkonut suhteitaan Venäjään ja venäläisiin. Ja Venäjän valtiota ei Suomessa, eikä monessa muussakin länsimaassa koeta kumppaniksi, jonka kanssa ois mahdollista saavuttaa jotakin hyödyllistä Suomelle tai koko ihmiskunnalle. Myöskään arvioisin, että Venäjän vaikuttamisviestit todennäköisesti tunnistetaan jo tällä hetkellä melko hyvin.

Suvi: Joo, mä täydentäisin Petterin lausuntoa sillä, että tämä sota Ukrainassa, se osuu suomalaisilla ehkä semmoseen niinku kansalliseen hermoon. Vähän semmoseen kansalliseenki kipupaikkaan, joka sitten tietyssä mielessä suojaa meiltä silt Venäjän vaikuttamiselta ja Venäjän viesteiltä. Että ollaan niin voimakkaasti Ukrainan tukena, että sellainen asia, mikä tulkitaan liittyväksi Venäjää, niin sellasta ei haluta ottaa vastaan ollenkaan. Niin se suojaa meitä jonkun verran.

Mut sit toisaalta pelko on semmonen asia, mikä voi sit meitä taas altistaa Venäjän toiminnalle ja viesteille. Et Venäjä käyttää pelkoa… refleksiivisen kontrollin luomisessa näissä kohdeyleisöissä. Ja sille me ollaan jonkun verran alttiita täällä Suomessa.

Veli-Pekka Kivimäki: Natoon liittyen niin Venäjähän aikasemmin viesti vahvasti nimenomaan tän pelon kautta justiinsa, että Suomen ei pitäis liittyä Natoon. Niin mites tämä Suomen Nato-jäsenyys teidän näkökulmasta vaikuttaa nyt tähän  Venäjän vaikuttamiseen Suomea kohtaan?

Petteri: No Venäjän vaikuttaminen… Suomen Nato-jäsenyyteen. Ensinnäkin ne tavallaan reaktiot tuli pikkasen myöhässä, mitä me havaittiin ja mun mielestä niistä myöskin kuultaa läpi, että Venäjä kokee, että Suomen Nato-jäsenyys on jollain tavalla sitä uhkaava. Se koettaa tavallaan kartottaa sitä tilannetta, et miten Suomi toimii Nato-jäsenenä ja myöskin vaikuttaa siihen, että Suomi Nato-jäsenyyttään toteuttaessaan ottas huomioon Venäjän kantoja, niin sanottuja punaisia linjoja, joista tärkeimpiä varmaan Venäjälle ois sitte se, että tänne ei heidän mielestä ole suotavaa tulla Naton ulkomaisia joukkoja tai tehokkaita asejärjestelmiä esimerkiksi.

Myöskin Venäjä tavallaan tuntee, että Suomi on jollain tavoin pettänyt Venäjän liittyessään Natoon. Elikkä Venäjä kokee, että suhteet Suomeen on ollu hyviä ja Suomi ollut jossakin mielessä erityisasemassa ja tavallaan viestinny sen, että Suomella ei oikeastaan ollut mitään syytä liittyä Natoon. Et eihän Venäjä nyt suinkaan Suomea uhannut. Ja tavallaan tän ymmärtäminen Venäjällä tuntuu olevan kovin vaikeata, että me reagoimme hyökkäykseen Ukrainaan näin voimakkaasti. Mutta siinä on varmaan juuri se Suvin mainitsemaan erityishermo, jota Venäjä varomattomuuttaan, harkitsemattomuuttaan onnistui suomalaisessa painamaan.

Suvi: Nyt kun Suomi on Naton jäsen, niin oletettavasti Venäjä jatkossa suhtautuu Suomeen enemmän kuten muihin Nato-jäsenmaihin ja ehkä hieman vähemmän sitten tämmöseen pieneen poikkeustapaus naapuriinsa.

Hannamiina Tanninen: Miten teidän arvionne mukaan, kuinka helppoa Venäjän vaikuttaminen on Suomessa? Ja onnistuuko Venäjä vaikuttamaan asioihin Suomessa?

Suvi: Venäjällä on monenlaisia tavoitteita Suomen suhteen. Et näitä on just tää Petterin aikaisemmin mainitsemat punaisten linjojen viestimiset. Eli Venäjä toivoo voivansa ohjata Suomea ja Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekoa sellaseen suuntaan, joka on Venäjän näkökulmasta sille edullinen.

Venäjän tavoitteena Suomessa ja myöskin erittäin laajalti läpi maailman on heikentää tukea Ukrainalle. Siihen se pyrkii monenlaisin keinoin, että Venäjä esimerkiksi Suomelle nimenomaisesti on pyrkinyt viestimään, et mitä kaikkea Suomi menettää ja miten Suomi kärsii siitä, kun yhteydet Venäjään on tällä tavalla perusteettomasti katkastu. Eli osoittaa myös näitä haittoja, joita sodasta suoraan on länsimaille.

Ja rauhan narratiivi on toinen, mitä Venäjä käyttää tässä. Eli Venäjä viesteissään korostaa rauhan solmimisen etuja ja sodan eskaloitumisen uhkaa ja pyrkii tällaisillakin keinoilla sitte arvioinnin mukaan patistelemaan länsimaita ajattelemaan siihen suuntaan, että sota olisi syytä saada päätökseen.

Hannamiina Tanninen: Sanoit tossa, että on punaisia linjoja olemassa tässä viestinnässä. Niin minkälaisia esimerkkejä siitä on?

Petteri: No ne punaiset linjat, mitä Venäjä haluais Suomen ottavan huomioon, on se, että Suomeen ei tulisi Naton ulkomaisia joukkoja, Suomeen ei ryhmitettäs sellasta tehokasta Naton asejärjestelmää, joka olis uhka uhka Venäjälle.

Ja tällä tavalla, kun tämmösiä punaisia linjoja viestitään, niin tavallaan tavoitehan olis se, että me sitouduttas näihin punasiin linjoihin ja kavennettaisiin itse omaa päätöksentekomahdollisuuttamme tulevaisuudessa ja viime kädessä se vahventas Venäjän asemaa, ja heikentäisi Natoa ja Suomea, ja Naton ja Suomen turvallisuutta.

Suvi: Ja juuri tässä on kyse siitä refleksiivisestä kontrollista, jonka mainitsin aikaisemmin. Eli saadaan toinen valtio oma-aloitteisesti toimimaan tavalla, joka on sille toiselle valtiolle potentiaalisesti haitallinen.

Petteri: Juuri näin.

Veli-Pekka Kivimäki: Suomesta on tullut Nato-jäsen nytten, niin miten te  näette nytten, että kuinka olennainen vaikuttamisen kohde Suomi on Venäjälle? Että käsitteleekö Venäjä edelleen Suomea Suomena vai osana Natoa vai yleisemmin osana Eurooppaa?

Petteri: Venäjähän suhtautuu Natoon oikeastaan niin, et se on Yhdysvaltain, heidän päävastustajansa, tämmönen instrumentti, jota hän käyttää Euroopassa luodakseen astinlaudan hyökkäykselle Venäjälle.

Venäjä suhtautuu Suomeen Naton jäsenmaana. Näkee Suomen tällä hetkellä siellä listalla varmaankin kohdassa epäystävälliset valtiot. Ei nyt suorastaan vihamieliset valtiot ja tälläsellä tavalla, kun Venäjä jakaa tiettyjä Nato-maita vihamielisiin valtioihin ja toisia vaan epäystävällisiin valtioihin, niin Venäjä tavallaan pyrkii myös lyömään kiilaa sinne Naton jäsenmaiden välille. Elikkä kohtelemaan heitä tietysti eri tavoin.

Ihan samalla tavalla Venäjä suhtautuu Suomen jäseneen EUssa. Venäjälle olisi kovin kovin mieleen, jos Suomi toimisi hajottavana tekijänä Euroopan Unionissa, joka on se Naton ohella oikeastaan vieläkin tärkeämpi poliittinen liittokunta, johon me kuulumme.

Elikkä Venäjä… tavallaan käyttää hyvin pitkälti sitä samanlaista menetelmää, mitä  muinaiset roomalaiset käyttivät, että hajota ja sitten koeta hallita.

Suvi: Venäjä katsoo maailmaa tämmösenä niinku suurvaltojen nollasummapelinä ja katsoo myös, että pienillä valtioilla ei ole todellista suvereniteettia, vaan valtaa käyttävät suurvallat. Ja Suomi pienenä valtiona ei siis ole Venäjän näkökulmasta tässä mielessä niin erityisen kiinnostava siitä huolimatta, että me rajanaapureita ollaankin.

Hannamiina Tanninen: Nyt kun mainitsit tosiaan nää suurvaltaintressit ja miten Venäjä näkee Suomen. Niin jos Suomi ei ole keskeisin vaikuttamisen kohde Venäjälle, niin mihin muihin alueisiin Venäjä haluaa vaikuttaa ja miksi?

Suvi: Tällä hetkellä Venäjää pitää erityisen kiireisenä vaikuttaminen venäläiseen yleisöön Venäjän sisällä ja tietysti myös venäläisiin muualla maailmassa. Siellä on propagandakoneisto kiireisenä, kun sota pitää myydä kansalaisille välttämättömänä tämmösenä lännen vastaisena puolustuskamppailuna, yhteisenä koettelemuksena, jonka edessä pitää kerätä voimat. Venäjä tekee kovasti töitä esittääkseen länsimaiden asettamat pakotteet perusteettomina, lännen vihamielisenä toimintana, joka on suunnattu Venäjää vastaan. Ja ylipäänsä tällästä rakennetaan hyvin voimakkaasti viholliskuvia Ukrainasta, länsimaista, muusta. Eli siellä on paljon työsarkaa Venäjällä tällä hetkellä.

Petteri: Toinen Venäjän keskeinen vaikuttamisen suunta on sitten niin sanottu globaali etelä. Eli pitää muistaa että, maapallolla on muitakin ryhmittymiä, kun länsi ja Venäjä. Elikkä globaali etelä, siellä asuu merkittävä osa maailman väestöstä. Merkittävä osa maailman bruttokansantuotteesta pian tuotetaan globaalin etelän alueella. Venäjä on ottanut tämän alueen ulkopolitiikkansa painopistealueeksi. Ja sillä on siinä tiettyjä etuja. Venäjä pystyy myös Afrikassa esiintymään ei-entisenä siirtomaavaltiona. Tämmönen kuva Afrikassa on helppo piirtää huolimatta siitä, että Venäjä on kolonialistinen valtio. Se on valloittanut Siperian, Keski-Aasian, Kaukasuksen ja Ukrainan. Ja itse asiassa meneillään oleva sota Ukrainassa on tietynlaista jatkumoa Venäjän kolonialismista. Voi sanoa, et se on ehkä samanlainen ilmiö kuin eurooppalaisella valtiolla oli 1960-luvulla, kun taisteltiin sitä tilannetta, kun siirtomaat oli itsenäistymässä ja sitä vastaan koitettiin taistella. Tän vois rinnastuksen tehdä ihan samalla tavoin.

Toinen Venäjän etu etelässä, globaalissa syvässä etelässä on se, että Venäjä silloin kun se tekee yhteistyötä, se ei lännen tavoin aseta samanlaisia ehtoja yhteistyölle. Se ei yhtä voimakkaasti tuo esiin ihmisoikeuksia tai tämmösiä kysymyksiä apunsa ehtona. Ja tämä on alue, jossa länsi on ehkä tällä hetkellä menettämässä tietyssä mielessä otettaan ja tämä heijastuu sitten toimintaan kansainvälisissä järjestöissä, kuten YK:ssa,  viime viikonloppuna G20:ssä. Lännen on entistä vaikeampi saada näissä kansainvälisissä yhteisöissä Venäjän toimintaa tuomitsevia päätöslauselmia juuri tämän syvän etelän ja Venäjän siellä tekevän vaikuttamistyön takia.

Hannamiina Tanninen: Kun puhutaan tästä globaalista etelästä, niin sitten usein puhutaan myös häistä Brics-maista eli Brasilia, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Miten Venäjä näkee yhteistyön näiden maiden kanssa, koska näiden maiden kesken puhutaan paljon juuri globaalista etelästä ja esimerkiksi Yhdysvaltojen… tasapainoharjoittelu-, ei harjoittamisesta, vaan horjuttamisesta?

Petteri: No tää Bricshän on yksi keskeinen työkalu, missä Venäjä toimii yhdessä Kiinan kanssa. Brics-järjestöhän kokouksessaan juuri päätti ottaa kuus uutta jäsenmaata ensi vuoden alusta lähtien. Tää Bricsin laajentuminen on Venäjälle jossain määrin eduks tässä globaalin etelään vaikuttamisessa ja tähän kansainväliseen järjestökenttään vaikuttamisessa.

Suvi: Monenväliset kansainväliset järjestöt on Venäjälle perinteisesti ollut erittäin tärkeä ulkopoliittisen vaikutusvallan alusta ja kanava. Et YK on ollut tällainen ja Bricsin rooli on tässä nyt sitten myös vahvistumassa.

Veli-Pekka Kivimäki: Venäjähän kohdistaa vaikuttamistoimintaa myös ihan Euroopan tasolla. Niin oireileeko tämä Venäjän vaikuttaminen Eurooppaan yleisesti sitten jotenkin myös Suomeen?

Suvi: Venäjä ei oo nyt ton sodan alkamisen jälkeen niin… Suomi ei ollut mitenkään niinkun ykköskohteena siellä Venäjän vaikuttamisessa, mutta Suomi saa osansa siitä Venäjän vaikuttamisesta, jota se kohdistaa laajalti muualle Eurooppaan. Et esimerkiksi viime talvena Venäjällä oli erittäin laaja ja näyttävä kampanja, jolla se pyrki viestimään etupäässä Keski-Euroopan maille, jotka on ollu riippuvaisia venäläisestä maakaasusta, että nyt tämän sodan seurauksena ja nyt tässä länsimaiden hölmöyden seurauksena siellä sitten yritykset ja kansalaiset kärsii ja Euroopassa suorastaan palellutaan talvella. Ja viestimään myös länsimaille, että tämä on teidän oma vikanne.

Euroopassa yleisöt on sit myöskin aika erilaisia. Että vaik me Suomessa ollaan todella voimakkaasti Ukrainan tukena, niin mitä kauemmas tuosta niinkun tavallaan rintamasta mennään ja ei ole sellasta kansallista kokemusta Venäjän suorasta sodasta Venäjän kanssa, niin kauempana Euroopassa Venäjän viesteillä on parempi mahdollisuus upota siihen yleisöön ja kohtuullista menestystäkin, niin kun Venäjä on onnistunut saamaan jonkun verran tukea näille näkökannoilleen ympäri Eurooppaa.

Hannamiina Tanninen: Te toimitte Venäjää seuraavina analyytikkoina ja kun Suojelupoliisi seuraa Venäjää ja erityisesti Venäjän vaikuttamistoimintaa Suomeen, niin millä lailla sitä tehdään ja minkälaisia kysymyksiä esimerkiksi kysytään?

Petteri: No vaikuttamistoiminnan seuraaminen tietyssä mielessä, voi sanoa, että se on ehkä muuhun tiedustelutyön verrattuna jonkun verran helpompaa, koska tavallaan vaikuttaja pyrkii viestimään ne tavoitteensa julkisesti. Elikkä hyvin pitkälti voidaan tukeutua siihen julkiseen viestintään, mitä valtiotoimijat tai jotkut muut toimijat tekevät. Et siinä mielessä se on oikeastaan niin kuin tavallaan helpompaa. Siihen ei tarvii käyttää niin paljon salaisia tiedonhankintamenetelmiä, kun lukee Pravdaa.

Suvi: Vaikuttamisen seurantaa mä voisin kuvailla tämmöseks palapelin kasaamiseksi. Että se on yksi pieni pala sieltä ja kaksi tuolta ja sit niitä liitetään yhteen ja yritetään katsoo ja arvioida, et mikä se kokonaiskuva ja kokonaisuhka siinä sitte vaikuttamisessa on.

Petteri: Toki sitten on sitä kabineteissa tapahtuvaa vaikuttamista, joka varmasti silloin vielä kun Suomella oli paremmat yhteydet Venäjään, se oli sitten sitä salaista vaikuttamista, jolloin kuiskuteltiin erilaisia tarjouksia kumppanin korviin. Että tämä on varmaan nykyään vähän vähäisempää Venäjän vaikuttamisessa Suomea kohtaan.

Veli-Pekka Kivimäki: Kiitos oikein paljon kiinnostavista analyyseista Suvi ja Peteri. Ja kuten tiedätte, niin Supodi on podcasti, jossa on tarinoita, joita ei muualta kuule, niin minkälaisia tarinoita teillä on takataskussa?

Suvi: Mä voisin kertoa vähän tarinoita tuolta villistä idästä. Valtaosalla suomalaisista ei oo kovinkaan hyvää kuvaa tai ei oo kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä, että millaista on arki Venäjällä. Et meille on median välityksellä verrattaen tuttua, millaista on arki vaikkapa Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa, mutta venäläinen arki on meille monelle todella paljon vieraampaa. Ja siks voi tulla monille yllätyksenä, että venäläiset suurkaupungit esimerkiks on verrattain siistejä ja ne on myös verrattain turvallisia. Et esimerkiksi Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä on huomattavasti siistimpää kuin Helsingissä, voin sanoa sen ihan suoraan.

Ja ehkä esimerkkinä sitten tästä siivoudesta voisin kertoa tälläsen tarinan, että ryöstäjäkin saattaa olla kohtelias. Eli eräs ystäväni Moskovassa oli viettänyt iltaa kaupungilla ja lähti sieltä sitten iltamyöhäisellä, tai ehkä enemmän aamuvarhaisella, yksin taksilla kotiin ja taksi vei hänet kyllä tuohon ihan kotiovelle asti, mutta siinä vaiheessa sit taksikuski ilmoitti tälle ystävälleni, että sä tiedät, mikä tää homman nimi on, että lompakko kiitos koko sisältöineen tänne, mutta passin sä saat pitää, koska sä oot ulkomaalainen ja mun on vaikea olla Moskovassa ilman passia, niin mä säälin sua sen verran, et passin sä saat pitää, että hyvää yötä. Et näin Venäjällä.

Petteri: Joo. Tää mun tarina oikeastaan… ei tule mistään eksoottisesta kohteista, ei ollut Minskissä eikä Moskovassa sen enempää kuin Astanassakaan, vaan ollaan tekemässä sitä tiedustelun analyysiä ja raportointityötä, joka on tarkkaa hommaa ja siinä luovuuden sijaan korostuu tarkkaavaisuus ja järjestelmällisyys. Joskus joku pikkunen huumori ja jäynä voi kuitenkin pitää työvirettä yllä.

Ja muistan, että erään kollegan tavoitteena oli saada upotettua eräs sotilaallinen termi tiedusteluraporttiin sillä tavoin, että kun sopivaan kohtaan tulee rivinvaihto, niin seuraavan rivin alussa olis sitte hauska eläinmaailmaan viittaava ilmaisu. Ja kulu aikaa, raportteja pyöri tiedustelujärjestelmässä, niitä kiikutettiin asiakkaille ja laadittiin uusia raportteja ja sit eräänä päivänä mä avasin tuoreen raportin ja aloin hörö-naurua nauramaan. Mä totesin, et kollega onnistunut ja otin välittömästi yhteyttä häneen onnitellakseni häntä.

No mikä se sana sitten on? Tämä on perheohjelma, mä en voi sanoa mitään muuta kuin se liittyy karhuihin ja asevoimien mobilisaatioon.

Hannamiina Tanninen: Erinomaista. Kiitos vielä Suvi ja Petteri, että tulitte vieraaksemme Suojelupoliisin podcastin Supodiin.

Suvi: Kiitos.

Petteri: Kiitos.

Veli-Pekka Kivimäki: Kiitos, kun kuuntelit Supodia. Jos jokin asia jäi askarruttamaan tai haluat lähettää meille palautetta, voit laittaa viestiä osoitteeseen podcast at supo piste fi. Voit lähettää kysymyksiä myös Suojelupoliisin Instagram tilille.