Olemmeko riippuvaisia Kiinasta? – Kiinan kansainväliset tavoitteet

Äänitteen kesto: 27 min

[alkumusiikki puheen taustalla]

Hannamiina Tanninen: Tervetuloa Supodiin. Tässä podcastissa keskustellaan tiedustelusta ja Suojelupoliisin toiminnasta. Minun nimeni on Hannamiina Tanninen –

Veli-Pekka Kivimäki: Ja minä olen Veli-Pekka Kivimäki.

Hannamiina Tanninen: Luvassa on tarinoita, joita et muualta kuule. Meillä on tänään studiossa Suomen ehkä parhaimmistoon kuuluva Kiinan tuntojen tulkki, erikoistutkija Teemu Naarajärvi. Tervetuloa. 

Teemu Naarajärvi: Kiitos.

Hannamiina Tanninen: Tässä jaksossa keskustelemme muun muassa siitä, miten ja miksi Suojelupoliisi seuraa Kiinan toimintaa, mitä Kiina ajattelee Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa ja millaisia asioita Kiina punnitsee, kun se muodostaa kantaansa asiassa. Mutta aloitetaan ensin ihan alusta ja perusasioista, eli Teemu Naarajärvi, erikoistutkija, millä lailla Suojelupoliisi seuraa Kiinaa ja millä lailla itse seuraat Kiinaa?

Teemu Naarajärvi: Suojelupoliisi seuraa Kiinaa melko lailla kattavasti. Elikkä Kiinahan on suurvalta, jolla on globaalit intressit ja sekä halu että kyky edistää näitä intressejä. Näissä intresseissä on paljon sellaisia asioita, jotka ei ole Suomen intresseissä. Niiden edistämiseen saatetaan käyttää sellaisia keinoja, joilla on liittymäpintaa Suomen kansalliseen turvallisuuteen ja niin edespäin. Siksi tiedustelupalveluna Supon tulee pystyä keräämään ja analysoimaan tällaisiin asioihin liittyvää tietoa meidän poliittisen päätöksenteon tueksi. Lisäksi Kiina on Venäjän ohella yksi niitä maita, jotka kohdistaa Suomeen laitonta tiedustelua, eli automaattisesti turvallisuuspalvelu Suojelupoliisin kiinnostuksen kohteena.

Hannamiina Tanninen: Kun seuraat Kiinaa sun päivittäisessä työssä, niin minkälaisia kysymyksiä sä esimerkiks kysyt itseltäsi tai minkälaisiin asioihin sä kiinnität huomiota, kun sä analysoit Kiinan toimintaa?

Teemu Naarajärvi: Yksi meidän hellittäin tärkeä valtiojohtoasiakas aikoinaan neuvoi, että kertokaa muutoksesta. Tässä mielessä oon tietysti erittäin kiinnostunut aina asioista, jotka mahdollisesti vaikuttaa jonkinlaiseen olemassa olevaan tilannekuvaan liittyen Kiinaan. Meillä on käsitys Kiina on tällainen, se tekee tällaisia asioita. Jos siinä tapahtuu muutos, niin se on aina automaattisesti kiinnostavaa. Totta kai on sitten nää ihan keskeiset Kiina-kysymykset, joita monet muutkin toimijat yhteiskunnassa ja maailmalla Kiinassa seuraa. Ne myös kuuluu meille.

Veli-Pekka Kivimäki: Mainitsit tosiaan tän muiden tekemän seurannan tässä, niin tosiaan kun muutkin seuraa julkisista lähteistä Kiinaa, niin mikä on se ainutlaatuisuus mitä sitte Suojelupoliisi tuo tähän seurantaan?

Teemu Naarajärvi: On tosiaan totta, että Kiinaa seuraa nykyään valtava määrä erilaisia toimijoita mediasta taikka kansalaisyhteiskunnasta ja niin edespäin. Eikä Suojelupoliisin tehtävä missään nimessä ookaan tunkea siihen median tontille. Meillä on oma tehtävämme, joka käsittää käytännössä sen ainutlaatuisen tiedon tuottamisen meidän poliittiselle päätöksenteolle tai poliittisille päätöksentekijöille. Tähän liittyy tietysti, että vaikka me saatettais tuottaa samankaltaista tietoa kuin joku muu toimija, niin se tieto on hankittu usein eri lailla. Siihen on saatettu käyttää sellasia keinoja, joihin muilla ei oo mahdollisuuksia. Mutta meidän tarkoitushan ei oo Kiina-asioissakaan mennä faktoja vastaan niin sanotusti. Elikkä hyvin usein me saatetaan omilla tavoillamme, omilla keinoillamme tuottaa tietoa, joka on hyvinkin yhteensopivaa ja saman suuntaista kuin julkisuudessa käytävä keskustelu. Totta kai sitten joskus on hyvinkin mahdollista, että me tuotetaan sitä vastakkaista tietoa. Sitten on päättäjän asia miettiä, että mitä hän tästä ajattelee.

Hannamiina Tanninen: Jos katsotaan tätä Venäjän perusteetonta hyökkäyssotaa Ukrainaan, niin yksi sen merkittävä seuraus on ollut se, että Suomi on liittynyt puolustusliitto Naton jäseneksi. Millä lailla sinun analyysisi mukaan Nato-jäsenyys vaikuttaa tapaan, jolla Kiina suhtautuu Suomeen?

Teemu Naarajärvi: Totta kai Suomen liittyminen Natoon ei ole ollut Kiinan intresseissä. Mutta se Kiinan intressi ei liity minkään oman arvioni mukaan Suomeen ja Suomen toimintaan, vaan siihen, että Kiinan näkökulmasta Nato on tarpeeton tai turha kansainvälinen organisaatio, jonka toiminta kohdistuu muita toimijoita, kuten esimerkiksi Kiinan näkökulmasta sitä itseään, vastaan. Jolloin Suomen liittyminen Natoon ei ole Kiinan näkökulmasta toivottavaa, koska Suomen liittyminen Naton vahvistaa Natoa. Mut samalla lailla on se, että ylipäätään Venäjän hyökkäys Ukrainaan, joka teki Natosta jälleen selkeästi relevantimman turvallisuuspoliittisen toimijan Euroopassa, niin tämänkaltainen kehitys ei oo Kiinan intresseissä. Se, että nimenomaan Suomi liittyy osaksi Natoa, niin ei oo todennäköisesti Kiinalle niinkään merkittävä asia.

Hannamiina Tanninen: Jos Suomen Nato-jäsenyys ei oo Kiinan intresseissä ja Kiina kuitenkin seuraa tätä asiaa, niin onko tällä dynamiikan muutoksella ollut sitten vaikutuksia Suomen kansalliseen turvallisuuteen?

Teemu Naarajärvi: Totta kai meidän arvion mukaan Kiina seuraa tällä hetkellä Suomen toimia Nato-jäsenenä, elikkä muuttuuko Suomen Kiina-politiikkaa, muuttuuko Suomen joku muu ulkopolitiikka, ulkopoliittiset linjaukset Nato-jäsenyyden myötä. Elikkä tässä mielessä Kiina todennäköisesti kohdistaa Suomeen sitten enemmän mielenkiintoa kuin aikaisemmin. Tämä voi heijastua esimerkiksi tiedustelutoimintana.

Hannamiina Tanninen: Sitte tää koko kehitys, jota äsken kuvasit, onko tää juurikin Venäjän hyökkäyssota tai muu vastaava kehitys, mitä sen jälkeen tai ympärillä on tapahtunut, muuttanut sitten suomalaisten tai eurooppalaisten suhtautumista Kiinaan ylipäätään?

Teemu Naarajärvi: Suomessa, kuten monessa muussakin Euroopan maassa, alettiin keskustella Kiinasta tietyllä tavalla kriittisempään sävyyn jo kauan ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Tää liittyy esimerkiksi Kiinan investointipolitiikkaan 2010-luvulla, joihin alettiin sitten suhtautua ehkä enemmän turvallisuusnäkökulmaa painottaen ku aikasemmin. Sitten koronapandemian myötä tuli selväksi tietynlaiset kansainvälisten tuotantoketjujen, alihankintaketjujen ja niin edespäin haavoittuvuudet ja Kiinan merkitys niissä. Sitten koronapandemian jälkeen on tullu tää Kiinan voisko sanoo ambivalentti suhtautuminen Venäjän hyökkäyssotaan. Kaikki nää asiat yhdessä on tietyllä tavalla muokanneet sitä tapaa, miten ihmiset ajattelee Euroopassa ja Suomessa Kiinasta laajemminkin. Että tää hyökkäys on osa sitä isompaa kokonaisuutta, jossa ihmiset miettii nykyään Kiina-asioita moneltakin eri kannalta.

Hannamiina Tanninen: Miten sä sitten näät tän koko kehityksen tulevaisuuden vaikka seuraavan viiden tai 10 vuoden aikana perustuen siihen tietoon, mikä meillä tällä hetkellä on?

Teemu Naarajärvi: Toi on hyvä kysymys. Meidän periaatteessa tiedustelupalveluna pitäisi pystyä arvioimaan näitä kehityskulkuja ja tuottamaan niistä tietoa. Totta kai siihen vaikuttaa hirvittävän moni tekijä. Elikkä tällä hetkellä maailmassa on selkeä vastakkainasettelu esimerkiksi teknologioiden osalta, globaalihallinnon rakenteiden osalta ja niin edespäin Kiinan ja muutamien muiden autoritääristen maiden välillä sekä sitten länsimaiden välillä. Tää kehityskulku tulee olemaan todennäköisesti se iso kuva, jonka puitteissa sitten pienemmät kehityskulut tapahtuu.

Veli-Pekka Kivimäki: Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tuomittu länsimaissa hyvin yksi selitteisesti. Mutta kuten viittasit tossa, niin tää Kiinan kanta tähän asiaan on ollu monitulkintaisempi. Välillä on spekuloitu, että Kiina kasvattaa tukea Venäjälle ja välillä että Kiina arvostelee Venäjää. Mikä on se, että mitä tässä Suojelupoliisin näkökulmasta katsotaan täs Venäjän ja Kiinan suhteessa?

Teemu Naarajärvi: Nää kaksi asiaahan ei oo missään nimessä toisiaan poissulkevia. Elikkä Kiina pystyy aivan hyvin samaan aikaan tukemaan Venäjää ja arvostelemaan jotain Venäjän tekoja tai sanomisia. Ääriesimerkkinä tietysti Venäjän uhittelu ydinaseretoriikalla, jonka Kiinakin tuomitsi, vaikka samaan aikaan Kiina on osoittanut ymmärrystä myös Venäjän toiminnalle ja Venäjän intresseille. Venäjä on Kiinalle erittäin tärkeä kumppani erityisesti maiden laajempien globaalien tavoitteiden vuoksi, erityisesti Yhdysvaltojen vaikutusvallan vähentämisen näkökulmasta. Kiina ei esimerkiksi käytä Venäjän hyökkäyksestä sanaa hyökkäys tai sota, vaan puhuu kriisistä ja pyrkii esittämään, että kyseessä on Venäjän ja länsimaiden, Naton, Yhdysvaltojen välinen kamppailu, mikä tekee silloin sen Venäjän näkökulman ymmärrettävämmiks. Totta kai sitten tää sota ajaa Venäjää tiukemmin Kiinan kylkeen. Kiina on selkeästi vaikutusvaltaisin maa, joka osoittaa ymmärrystä Venäjän tavoitteille ja toiminnalle. Siinä mielessä Kiina hyötyy tästä, Kiina saa esimerkiks enenevästi halpaa energiaa Venäjästä. Mutta kyllä mä näkisin, että Venäjän toiminta on aiheuttanut Kiinassa myös tietynlaista epävarmuutta siitä, että minkälainen kumppani Venäjä sitten oikeasti onkaan. Venäjä on esimerkiks tällä hyökkäyksellään osoittanut olevansa valmis hyökkäämään naapurimaan kimppuun omien intressiensä edistämiseksi. Ja vaikka Kiinan itsensä ei totta kai tarvitse pelätä Venäjän aseellista hyökkäystä, niin Kiinaon esimerkiks käyttänyt tässä viimeisimmän 20–30 30 vuoden aikana merkittävästi resursseja Keski-Aasian vakaana ja Kiinalle ystävällismielisenä pitämiseen. Ja kuka tietää, jos vaikka Venäjä seuraavaks kohdistais sinne tänkaltaista toimintaa, niin se ei missään nimessä olis Kiinalle positiivinen skenaario.

Veli-Pekka Kivimäki: Onks toi Keski-Aasia miten merkittävä alue sitten Kiinalle?

Teemu Naarajärvi: No se on yksi Kiinan niin kutsuttuja ympärysalueita, että Kiinan (-) [09:38] ulkopolitiikka korostaa näitä Kiinan ympärysalueita. Mutta ei se Kiinalle mikään prioriteetti ykkönen ole, mutta on selkeästi Kiinalle semmoinen alue, johon se haluaa kohdistaa tietynlaista toimintaa, jolla se pitäis sen itselleen avoimena ja alueen rauhallisena ja vakaana. Totta on myös, että toistaiseksi Venäjä ja Kiina on kyllä onnistuneet aika hyvin yhteensovittamaan intressinsä Keski-Aasiassa.

Veli-Pekka Kivimäki: Viittasit tossa epävarmuuteen tässä Kiinan ja Venäjän suhteessa, niin minkälaisia merkkejä siitä oikein on, että mitä tälle suhteelle kuuluu, mikä sen tila on?

Teemu Naarajärvi: Pääsääntöisesti Kiina ja Venäjähän molemmat signaloi, että suhde on erittäin hyvä. Totta kai siitä voidaan aina lukea, että onko sitä nyt tarpeen aina alleviivata niin paljon, että olemme ystäviä, jos se on niin ilmiselvää. Mutta enemmän kyseessä on senkaltaiset hiljaiset signaalit, jossa Kiina esimerkiks ei asetu suoraan Venäjää tukemaan. Monet kiinalaiset yritykset varovat liiketoimiaan Venäjällä. Kiinan jossain yhteistyömuodoissa esim. Shanghain yhteistyöjärjestön puitteissa Venäjää on välillä kohdeltu vähän vähemmän arvokkaana osapuolena kuin aikaisemmin ja niin edespäin. Mutta täytyy korostaa sitä, että isossa kuvassa Kiinalla ja Venäjällä on kuitenkin edelleen erittäin vahvasti yhtenevät intressit eikä minkäänlainen välirikko oo todennäköinen.

Hannamiina Tanninen: Onko länsimailla sitten mitään mahdollisuuksia vaikuttaa Kiinan kantoihin liittyen Ukrainan sotaan tai Venäjä-suhteeseen tai muuhun vastaavaan?

Teemu Naarajärvi: No mahdollisuuksia varmasti on. Konkreettisesta vaikutuksesta sitten voi olla montaa mieltä. Yhtenä esimerkkinä talvella käytiin julkisuudessakin hyvin aktiivista keskustelua Kiinan mahdollisesta aseavusta Venäjälle. Erityisesti Yhdysvallat varoittivat Kiinaa hyvinkin suoraan lähettämästä niin kutsuttua tappavaa sotilaallista apua Venäjälle. Ja vaikka kausaliteetista voi tässä yhteydessä olla montaa mieltä, niin vaikuttaa siltä, että Kiina ei ole lähettänyt tämänkaltaista aseapua sitten Venäjälle. Joissain muissakin asioissa on mun mielestä ollu vaikutusta. Niin kun mainitsin tossa aikasemmin, niin monet kiinalaisyritykset ovat varoneet Venäjän liiketoimiaan juuri tällaisten kansainvälisten pakotteiden pelossa. Erityisesti sellaiset yritykset, joilla on merkittävää liiketoimintaa länsimaissa. Mutta on ehkä kaukaa haettua, että länsimaiden painostuksesta Kiina kokonaan muuttaisi Venäjä-kantojaan. Siinä on taustalla kuitenkin molempien maiden hyvin perustavanlaatuiset intressit, joiden mukaan he toimivat.

Hannamiina Tanninen: Sanoit tuossa, että ei ole merkkejä siitä, että Kiina olisi lähettänyt aseellista tai aseelliseksi tulkittavaa apua Ukrainaan. Mitkä on ne asiat, mitkä sitten estää Kiinaa auttamasta Venäjää aseellisesti, vaikka se nyt länsimaiden miellyttäminen ei ilmeisesti oo yksi niistä syistä?

Teemu Naarajärvi: Maailmassa on tietysti monia muitakin maita ja tahoja, joiden asennetta ja joiden näkemyksiä Kiinan pitää varoa. Että Kiinalle on esimerkiksi hyvin tärkeetä ylläpitää hyvää yhteyttä globaalin etelän maihin. Ei ole lainkaan kirkossa kuulutettu, että näissä maissa katsottaisiin hyvällä Kiinan suoraa aseellista tukea Venäjälle. Ja kyllä se länsimaiden painostus siinä mielessä vaikuttaa, että länsimaat, jos nyt puhutaan Euroopasta, Pohjois-Amerikasta ja niin edespäin, ne on edelleen Kiinalle erittäin merkittävä kauppakumppani ja Kiinan pitää tasapainoilla näiden tietynlaisten geopoliittisten tavoitteiden ja sitten omien taloudellisten tavoitteidensa välillä.

Veli-Pekka Kivimäki: Viittasit noihin geopoliittisiin tavoitteisiin ja myöskin tähän globaalin etelän merkitykseen, niin miten tää sota on vaikuttanu sitten näihin Kiinan globaaleihin tavoitteisiin?

Teemu Naarajärvi: Kyllä Kiina on mun mielestä nähnyt selvästi mahdollisuuden edistää näitä omia tavoitteitaan globaalin etelän maiden, tai jos puhutaan kylmän sodan aikaisesta Non-Aligned riippumattomien, neutraalien maiden joukosta. Eli Kiina on pyrkinyt luomaan narratiivin, jossa se ynnä sitten sen kanssa samalla tavalla ajattelevat maat, niin pitäisi pystyä suhtautumaan neutraalisti tähän konfliktiin. Mikä resonoi vahvasti monissa globaalin etelän maissa. Elikkä kyllähän on kyse kuitenkin jostain kaukaa Afrikasta tai Etelä-Aasiasta tai muualta kaukaa katsottuna, niin konflikti ei kuitenkaan näyttäydy siellä ihan samanlaiselle kuin meille täällä Euroopassa, jossa sota on ihan meidän naapurissa. Sitä kautta Kiina on onnistunut edistämään tätä ajatusta, että ei ole mitenkään välttämätöntä olla joko täysin Venäjän puolella tai täysin Venäjää vastaan. En nyt lähde siihen sen enempää lukemaan, mutta on ihan mielenkiintoista havaita, että tää Brics-järjestö, Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan yli 10 vuotta vanha yhteistyöorganisaatio päätti laajentua aika monella maalla juuri nyt keskellä Ukrainan sotaa.

Hannamiina Tanninen: Oot tossa useaan kertaan maininnu, että Kiinalla ja Venäjällä on yhteisiä intressejä, niin mitä ne yhteiset intressit on? Eli mitä Kiina haluaa ja minkälaisen maailman Kiina haluaa nähdä?

Teemu Naarajärvi: Joo, kyllä Kiinan tavoite, julkisestikin ääneen lausuttu tavoite on vähentää länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa globaalin hallinnan rakenteissa. Luoda sen kaltainen maailma, jossa valtiosuvereniteetti olisi paljon keskeisempi ja tärkeämpi arvo. Maiden sisäiset asiat olisivat tietyllä tavalla koskemattomia muiden maiden näkökulmasta. Samalla kaupallinen yhteistyö olisi huomattavasti merkittävämpi kuin nykyään erityisesti suvereenien valtioiden välillä. Elikkä tietyllä tavalla Kiina haluaa muokata meidän olemassa olevia globaalin hallinnon rakenteita itseään ja moniakin muita autoritäärisiä maita joko paremmin palvelevaksi tai niihin vähemmän negatiivisesti suhtautuvaksi.

Veli-Pekka Kivimäki: Nyt tän Ukrainan sodan jälkeen on puhuttu paljon nyt näistä riippuvuuksista. Elikkä ollaan puhuttu siitä, että minkälaisia riippuvuuksia Venäjältä ja Ukrainasta on Eurooppaan, mut nyt myöskin nää Kiina-riippuvuudet on tullu keskusteluun. Miten näet tän kokonaisuuden, että minkälaisia riippuvuuksia Euroopasta on Kiinaan ja onko ne ongelma?

Teemu Naarajärvi: Tää on asia, josta Suomessa valtioneuvoston taholta tehtiin itse asiassa alkuvuodesta ihan erinomainen selvitys, jossa katsottiin Suomen kaupallisia riippuvuuksia nimenomaan Kiinasta. Taustallahan on montakin ajatusmallia. Osa on sitä perua sieltä koronan ajoilta tai jopa ennen koronaa, jossa huomattiin Kiinan taloudellinen vaikutusvalta ja myöhemmin sitten nää ihan selkeät riippuvuudet, joihin tietysti liittyy tää problematiikka, että iso osa esimerkiks meidän puolijohteista tai niistä tehdyistä mikropiireistä, niitä käyttävistä kulutuselektroniikasta, erityisesti ICT-laitteista, on täysin riippuvainen Kiinasta tuotavista komponenteista tai harvinaisista maametalleista. Kiinasta tuotavat harvinaiset maametallit on vihreän siirtymän kannalta äärimmäisen tärkeitä. Eli kun tätä keskustelua on alettu käymään, on samalla kiinnitetty huomiota siihen, että Kiina on jo historiassaankin osoittanut olevansa valmis käyttämään näitä vipuvartena omien poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi. Esimerkiksi 2010-luvun alkupuolella Kiina rajoitti harvinaisten maametallien vientiä Japaniin osana Japanin kanssa käytävää poliittista kiistaa tästä ja näistä kiistellystä saarista Kiinan itäpuolella. Eli tavallaan nyt ollaan selvitetty, että missä määrin Suomi, ja oikeestaan Suomi kuvastaa tässä hyvin pitkälle sitä eurooppalaista tilannekuvaa, melkein kaikilla Euroopan mailla on sama tilanne, että tämänkaltaista artikkeleista ollaan hyvin riippuvaisia Kiinasta. Mutta samaan aikaan käydään sitä keskustelua, että no onko kysymys oikeastaan kahdensuuntaisesta keskinäisriippuvuudesta, että kuinka vaarallista tää ylipäätään on. Tää keskustelu on parhaillaan meneillään. Se on totta kai poliittinen päätös loppupeleissä sitten, että halutaanko näistä riippuvuuksista luopua tai päästä eroon tai niitä vähentää ja millä aikataululla ja kuinka paljon siihen käytetään resursseja. Että EU:hun teki juuri tästä päätöksiä tässä ihan hiljattain.

Hannamiina Tanninen: Koska Suomikin on osa kansainvälistä taloutta ja hyvin vientiriippuvainen maa ja Suomi käy paljon ulkomaankauppaa, niin Suomi luonnollisesti käy ulkomaankauppaa myös Kiinan kanssa. Kuinka huolissaan meillä Suomessa pitää tämänhetkisen tiedon valossa olla Kiina-riippuvuudesta?

Teemu Naarajärvi: No itse en ole menettänyt siitä yöuniani. Vaikka on tärkeää, että meillä on selvä kuva siitä, että kuinka riippuvaisia me ollaan jostain yksittäisestä valtiosta meille keskeisesti erittäin tärkeiden komponenttien tai artikkeleiden osalta. Ja jos se vielä sattuu olemaan Kiinan kaltainen suurvalta, jolla on, niin kuin alussa sanoin, globaaleja intressejä, jotka ei välttämättä ole läheskään aina Suomen intresseissä, niin siitä on oltava tietoinen. Sitten juuri se, että mitä sille tehdään, on poliittisen keskustelun paikka. Mutta pääasia, että ainakin se tiedetään nyt. Mutta niinku sanoin, en ole menettänyt yöunia tämän takia.

Veli-Pekka Kivimäki: Tänä vuonna on ollut useampia uutisia siitä, että Kiinan valtiojohdossa olisi tapahtunut henkilövaihdoksia tai henkilöitä on kadonnut joksikin aikaa ja mahdollisesti korvattu uusilla. Mitä tää kertoo Kiinan valtiojohdon tilasta tällä hetkellä, että onko se vakaa vai onko siellä jotain myllerrystä käynnissä?

Teemu Naarajärvi: Isossa kuvassa Kiinan valtionjohto on meidän arvion mukaan hyvin pitkälle vakaa. Elikkä nää henkilömuutokset, korruptiotutkinnat ynnä syrjään siirtämiset ei oo tapahtunut ihan siellä ylimmässä päättäjäpiirissä. Puhutaan Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomiteatasosta, joka on se noin 200 korkeinta päättäjiä eikä esimerkiksi siitä reilun 20 hengen politbyroosta. Mutta totta on, että jos ajatellaan kesällä syrjään siirretyn ulkoministeri Qin Gangin tapauksen olevan yksi tapaus ja sen lisäksi on sitten useita tapauksia ilmeisesti täällä Kiinan asevoimien, puolustusvoimien, Kiinan kansan vapautusarmeijan puolella, niin tietysti yksi taustatekijä tässä on, että Kiinan nykyjohtaja Xi Jinping on koko vallassaoloaikansa ajan painottanut hyvin voimakkaasti korruption vastaista taistelua ja siihen puuttumista. Korruptio on vakava ongelma kiinalaisessa yhteiskunnassa. Samaan aikaan kun Kiinan asevoimia on vahvistettu hyvinkin merkittävillä summilla vuosikausia, niin on tietysti tietyssä mielessä ymmärrettävää, että Kiinassa yleinen korruptio sitten jossain vaiheessa alkaa pulpahdella pintaan myös siellä asevoimien puolella. Ilmeisesti tässä tapauksessa nyt nää väärinkäytökset tai epäillyt väärinkäytökset on olleet sitä luokkaa, että niihin on päätetty puuttua jopa tämmöisissä tapauksissa, joissa kohdehenkilöt on kuitenkin sitten verrattain korkealla, elikkä asevoimien kenraalitasoo ja niin edespäin.

Veli-Pekka Kivimäki: Kun viittasit tohon korruptioon Kiinassa, niin millaista on tämä kiinalainen korruptio?

Teemu Naarajärvi: Kiinalainen korruptio on tietyllä tavalla hyvin samanlaista kun kaikkialla maailmassa, missä korruptiota esiintyy. Kiinassakin yleinen piirre on tämä tietynlainen klientilismi, jossa lupauksia ja avustuksia ja apua ja muuta tarjoamalla luodaan henkilökohtaisia suhdeverkostoja, jotka sitten auttaa omalla urallaan. Korkeaan asemaan päässeille ihmisille on vuosikymmenien aikana todennäköisesti kerääntynyt erilaisia hyödyttämisverkostoja, joita sitten kun korruptiotutkinta tämmöseen ryhmään ihmisiä osuu, niin on hyvinkin mahdollista, että siellä ajan myötä sitten siirretään syrjään paljonkin väkeä.

Veli-Pekka Kivimäki: Onks tää sellainen asia, mikä suomalaisyritysten pitäis ottaa huomioon, kun ne toimii Kiinassa?

Teemu Naarajärvi: No tää nimenomainen korruptiotutkintaa mun mielestä ei. Elikkä se pääsääntöisesti tällä hetkellä kohdistuu Kiina asevoimiin ja tietääkseni suomalaiset yritykset eivät juuri tee kauppaa Kiinan asevoimien kanssa. Mutta lähtökohtaisesti totta kai, kun tämä on kiinalaisen yhteiskunnan yksi ilmentymä ja jos Kiinassa suomalainen yritys toimii, niin voin kuvitella, että aika monellekin on tullut kiinalaisen korruption piirteet jossain vaiheessa toimintaansa vastaan. Niistä on hyvä olla tietonen parhaassa tapauksessa etukäteen.

Hannamiina Tanninen: Jos on henkilö, joka haluaa vaan seurata Kiinaa ja ymmärtää sitä vähän paremmin, niin olisko sulla jotain yhtä vinkkiä tai ajatusta, mikä kannattaa pitää mielessä, kun lukee vaikka Kiinaa koskevia uutisia?

Teemu Naarajärvi: No joo, siis tietysti Kiina on niin valtava maa, se on niin monipuolinen maa, niin monimutkainen maa, että vahvasti suosittelen, et jos Kiinaa seuraa, niin hyödyntää kattavasti erilaisia uutismedialähteitä taikka tutkimuskirjallisuutta ja niin edespäin. Että yhteen aineeseen lähteeseen tukeutuminen Kiinaan seuratessa saattaa ohjata sitä omaa ajattelua hyvinkin yksituumaisille raiteille, jotka ei sitten ehkä välttämättä kuvasta totuutta.

Hannamiina Tanninen: Meillä on jokaisen jakson lopussa tämä osio, missä vastaamme tähän lupaukseen että meillä on tarinoita, joita ei muualta kuule. Meillä on, Teemu, myös sinullekin sama kysymys kun muille vieraille, että olisiko sinulla jakaa meille ja kuuntelijoille tarina, jota ei muualta kuule?

Teemu Naarajärvi: Mun omat Kiina-muisteluni on niin pitkän ajan takaa, että en oo varma, onko mitään, mutta yksi tuli mieleen. Mua ehkä vähän varotettiin tästä etukäteen ja muistelen hyvin kaukaisia aikoja. Elikkä Kiinallehan myönnettiin vuoden 2008 olympialaiset kesällä 2001. Itse olin itse asiassa juuri kesällä 2001, loppukesästä 2001 lähdin Kiinaan opiskelemaan. Siinä loppukesän alkusyksyn aikoina otin tavakseni usein pyöräillä siellä Pekingin pohjoisilla laitamilla, missä yliopistokin sijaitsi. Nimenomaan iltaisin ja öisin, koska sillon oli viileämpää eikä niin paljon liikennettä. Tapasin siellä jonkin verran sitten paikallisia ihmisiäkin, jotka vietti aikaa iltasin asuntojensa ulkopuolella samoista syistä, oli viileämpää ja mukavampaa ja niin edespäin. Ulkomaalainen pyöräilijä kiinnosti heitä usein ja päädyin juttelemaan. Se oli ehkä lokakuuta 2001, kun taas pyöräilin Pekingin neljännen kehätien kulmilla. Se oli silloin muuten Pekingin uloin kehätie, nyt niitä taitaa olla seitsemän tai kahdeksan. Yhdellä alueella olikin asuntojen sijasta työmaa ja valtavat kyltit, jotka julisti, että tähän rakennetaan Kiinan olympiakylä ja asuntoja ei enää näkynytkään missään. Elikkä ei kulunut montaa kuukautta siitä, kun oli Kiinalle myönnetty olympialaiset, kun siellä oli jo selvillä, että mihin olympiakylä rakennetaan ja kuinka iso siitä tulee ja mitä kaikkea siihen pitää tulla. 

[loppumusiikki puheen taustalla] 

Teemu Naarajärvi: Tää tuli mulle mieleen kolmisen vuotta myöhemmin, kun keväällä tai kesällä 2004 osuin samalle seudulle ja pikavilkaisulla mun mielestä alko jo näyttää siltä, että Pekingin olympiakylä oli siinä vaiheessa valmiimpi kun Ateenan olympiakylä, jossa piti järjestää olympialaiset noin kuukautta, kahta myöhemmin kuin Pekingin olympialaisiin oli aikaa vielä yli neljä vuotta. Eli tavallaan kuvastaa vaan sitä, että millä tavalla Kiina kykenee tiettyjä asioita edistämään varsinkin sisäisesti, jos se katsotaan riittävän tärkeäksi asiaksi. Kesäolympialaiset 2008 Pekingissä oli Kiinalle erittäin tärkeä juttu.

Veli-Pekka Kivimäki: Kiitos oikein paljon vierailusta, Teemu.

Teemu Naarajärvi: Kiitos.

Veli-Pekka Kivimäki: Kiitos kun kuuntelit Supodia. Jos jokin asia jäi askarruttamaan tai haluat lähettää meille palautetta, voit laittaa viestiä osoitteeseen [email protected]. Voit lähettää kysymyksiä myös Suojelupoliisin Instagram-tilille.

[musiikkia]