Erikoisjakso: Supon vuosikirja 2021

Äänitteen pituus: 25 min.

Saana: Saana Nilsson

Hannu: haastateltava

Anna: haastateltava

Eero: haastateltava

Saana: Tervetuloa Supodin erikoisjakson pariin. Tällä kertaa me jutellaan vähän meidän vuosikirjan teemoista. Meidän Vuosikirja julkaistaan tänään, tai tää nyt tietenkin riippuu ihan täysin siitä milloin juuri sinä sattumalta kuuntelet tämän jakson, mutta Vuosikirja on julkaistu maaliskuun loppupuolella. Tässä meidän Vuoskarissa me käsitellään viime vuoden ajankohtaisia kansallisen turvallisuuden ilmiöitä ja koska näitä kaikkia teemoja ei ehditä Supopi-jakson aikana käsitellä, niin me ollaan poimittu teemoiksi pakolaisvakoilu ja terrorismi. Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja turvallisuustilanteen muutosta käsitellään mediassa sen verran paljon tällä hetkellä, että siihen aiheiseen me ei nyt tässä jaksossa mennä. Mutta Venäjän toimintahan oli myös esillä meidän Vuosikirjan julkaisutilaisuudessa. 

Olen huomannut, että rinnallani ei ole enää juontajakollegaa, he kaikki ovat kaikonneet jonnekin muualle. Mutta onneksi ei tarvitse olla täällä yksin, koska täällä on mun hyviä kavereita, ainakin omalta puoleltani koen niin. Pakolaisvakoilusta studiossa on tänään mun kanssa juttelemassa erikoistutkija Hannu. Moi!

Hannu: Moi!

Saana: Mennäänkö heti asiaan vai haluatko ensin jutustella mukavia?

Hannu: Voidaan mennä saman tien itse asiaan.

Saana: No, mitä pakolaisvakoilu tarkoittaa? Kuka vakoilee ja ketä kun puhutaan pakolaisvakoilusta Suomessa?

Hannu: Pakolaisvakoilulla tarkoitetaan pääsääntöisesti sen kaltaista valtiollista toimintaa, jossa yleensä autoritäärinen tai muuten epädemokraattinen valtio pyrkii keräämään tietoa ulkomailla asuvista entisistä tai nykyisistä kansalaisistaan. Tän toiminnan tarkoituksena on usein myös pyrkimys kontrolloida ja vaientaa näitä ihmisiä tai ihmisryhmiä. Useimmiten pakolaisvakoilun kohteena on siis ihmiset, jotka kuuluu alkuperäisessä kotimaassaan jonkinlaiseen ihmisryhmään joka on vallanpitäjälle epämieluisa, esimerkiksi poliittinen oppositio tai jonkinlainen etninen, uskonnollinen tai kielellinen ryhmittymä, jonka sitten on asettanut jonkinlaisen poliittisen painostuksen tai vainon kohteeksi ja nää ihmiset on joutuneet poistumaan sieltä kotimaastaan ja asettumaan muualle.

Pakolaisvakoilussa on keskeistä myös se, että näiden maasta poistuneiden ihmisten läheiset joutuu usein tämmösen painostustoiminnan kohteeksi kotimaassaan. Tätä tosiaan tapahtuu myös Suomessa. Todennäköisesti merkittävin pakolaisvakoilua Suomessa harjoittava maa on Kiina, mutta muitakin on. Ylipäätään tällaista toimintaa harjoittavat maa on sellaisia, joista on lähtenyt ihmisiä pakoon. Se tietysti rajaa tän toimijasektorin ainakin jossain määrin.

Saana: Mä väännän vielä rautalangasta. Eli kyse ei välttämättä ole toiminnasta, joka kohdistuisi pakolaisiin?

Hannu: Ei, ei missään nimessä. Se voi olla jonkinlainen muu dissidenttiryhmän edustaja tai vastaava, joka on poistunut maasta ja harjoittaa sen alkuperäisen kotimaansa ulkopuolella sen kaltaista toimintaa, jonka alkuperäisen kotimaan vallanpitäjät kokee uhkaavaksi itselleen, mikä taas saattaa meidän näkökulmasta olla aivan normaalia poliittista aktiivista osallistumista.

Saana: Toi oli hyvä tarkennus. Ainakin mun mielestä toi termi ehkä vähän hämää ja vie ehkä ajatuksia välillä vähän sivuraiteille.

Hannu: Kyllä, ehdottomasti. Tää on tietysti yleisessä keskustelussa ja aiemmassakin lainsäädäntötyössä puhutaan nimenomaan pakolaisista, mutta kyllä se koskettaa laajempaa ihmisryhmää kuin pelkästään pakolaisia tai turvapaikanhakijoita.

Saana: Meidän Vuosikirjassa kerrotaan kuvitteellisen esimerkin kautta pakolaisvakoilusta. Pystyks sä avaamaan tätä tapausta, mistä siinä on kyse ja voiko jotain tän kaltaista siis tapahtua oikeasti?

Hannu: No joo. Ensimmäiseksi pitää alleviivata, että se Vuosikirjan tapaus on fiktiivinen. Se on sen takia fiktiivinen, että tarkkojen yksityiskohtien avaaminen todellisesta elämästä saattais asettaa nää ihmiset ja ihmisen oikeasti vaaraan myös täällä Suomessa. Tässä ollaan koottu useammasta tapauksesta tämmönen kuvaus tapahtumasarjasta, joka voi ihan olla totta jollekin ihmiselle. Tässä meidän Vuosikirjan tapauksessa kuvataan tilanne tai tapahtumaketju, jossa Länsi-Kiinan Xinjiangissa asuva uiguurimies joutuu kotimaassaan ongelmiin ja pakenee maasta, asettuu Suomeen, saa turvapaikan ja myöhemmin myös Suomen kansalaisuuden. Mutta tää ei millään tavalla oikeastaan vapautu häntä tästä ongelmallisesta tilanteesta. Kiinan tiedusteluviranomaiset pyrkii kohdistaa häneen tämmöstä painostusta ja tiedonhankintaa myös täällä Suomessa ja samaan aikaan painostavat hänen Kiinaan jääneitä läheisiään. Häntä esimerkiksi yritetään värvätä pakolaisvakoilua suorittavan tiedustelutoimen avustajaksi. Elikkä edelleen se ei oo tämmönen yksittäinen tapaus, mutta siinä on elementtejä useista eri tapauksista ja se Vuosikirjan kertomus siinä mielessä voisi ihan hyvin olla totta.

Saana: Miten arvioit, muodostaako pakolaisvakoilu uhkan Suomelle tai Suomessa?

Hannu: Kyllä, eikä vaan Suomelle. Pakolaisvakoilua harjoittava valtio, tämmönen epädemokraattinen autoritäärinen valtio suorittaa siinä tiedustelutoimintaa. Sen tarkoituksena on rajoittaa Suomessa asuvien yksilöiden ilmaisun-, mielipiteen tai vaikka kokoontumisvapautta. Siinä on kyse vakoilusta, painostuksesta tai ahdistelusta ja se keskittyy lähtökohtaisesti ihmisiin, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja joille Suomi on jo luvannut tarjota suojaa, esimerkiksi turvapaikan tai Suomen kansalaisuuden muodossa. Eli Suomen valtion näkökulmasta se tietenkin rikkoo valtion suvereniteettia, mutta myös pakolaisvakoilun kohteiden näkökulmasta. Siinä rikotaan heidän perus- ja ihmisoikeuksia, jotka on turvattu esimerkiksi Suomen perustuslaissa. Tiivistäen, se muodostaa uhkan Suomen yhteiskunnalle, koska Suomen yhteiskunta koostuu täällä asuvista ihmisistä.

Saana: Pakolaisvakoilu siis muodostaa uhkan, mutta sitä ei oo Suomessa kriminalisoitu. Pitäisikö pakolaisvakoilu kriminalisoida?

Hannu: Suojelupoliisin näkemys on, että kyllä se pitäis kriminalisoida. Tietysti osa pakolaisvakoilun ilmentymistä on jo kriminalisoitu erikseen, mutta kokonaisuutena sitä ei oo tehty. Tästä on 2010-luvulla käyty keskustelua ja ollu lainsäädäntöprosessi meneilläänkin, mutta se ei sitten edistynyt toivotulla tavalla. Ehkä keskeisintä on, että tällä kriminalisoinnilla pyrittäis turvaamaan pakolaisvakoilun uhrin sekä Suomen valtion oikeuksia ja etuja. Tästä toiminnasta vois saada asiaan kuuluvan tuomion ja rangaistuksen ja sillä kriminalisoinnilla olis tärkeä signaalivaikutus. Sillä ois vaikutusta sekä sitä alun perin harjoittaville valtiollisille toimijoille sekä niille joita nää toimijat pyrkii havittelemaan avustajikseen siellä uudessa kotimaassa, esimerkiksi Suomessa. Lisäksi se signaalivaikutus olisi potentiaalisten kohteiden suuntaan merkittävä. Se alleviivaisi heille, että heidän uusi kotimaansa ei suvaitse ja salli tällaista toimintaa, mikä mahdollisesti laskis heidän kynnystään nostaa tämmöset asiat viranomaisten tietoon.

Saana: Pystyykö sitä yhtään avamaan, voit sanoa ’ei’ jos ei pysty, että miten tätä tiedustelua sitten harjoitetaan?

Hannu: Perinteisesti siinä on kyse hyvin tavallisen kaltaisesta tiedustelutoiminnasta, jossa pyritään esimerkiksi värväämään henkilöitä siitä sen kohteen tai kohdeyhteisön sisältä kertomaan asioita miten siellä yhteisössä toimitaan, keitä siellä on ja niin edelleen, puhutaan humintista. Mutta tietysti nykyaikana, 2000- 2010-luvuilla siihen on tullut voimakkaasti rinnalle myös internet ja sosiaalisen median mukanaan tuomat mahdollisuudet. Eli tätä yhteyttä pidetään myös erilaisten sosiaalisen median viestintävälineiden välityksellä.

Saana: Voisitko vielä vetää yhteen tähän loppuun, miten tää pakolaisvakoilu ilmiönä kehittyy parhaillaan Suomessa ja Euroopassa?

Hannu: Kyllä me arvioidaan, että pakolaisvakoilu on pysyvä ilmiö myös meillä Suomessa. Ihmisten liikkuminen autoritääristen maiden ulkopuolella kasvattaa näiden valtioiden kokemaa tarvetta pystyä kontrolloimaan ihmisten toimintaa myös omien rajojensa ulkopuolella. Pakolaisvakoilu on toimiva ja tehokas tapa kerätä tietoa tällaisista ihmisistä ja ihmisryhmistä. Siinähän pyritään nujertamaan esimerkiksi ulkomailla toimivaa oppositiota tai vaimentamaan itsevaltaisten hallintojen vastustajia. Autoritääristen maiden näkökulmasta kyseessä on usein halpa ja melko riskitön keino tai työkalu, jota he tulevat erittäin todennäköisesti jatkamaan myös tulevaisuudessa. Euroopan tasolla ihan ääritapauksissa voidaan nähdä, että tässä on potentiaalinen kytkös myös julkisessa keskustelussa käsiteltyihin salamurhatapauksiin. Eli kyllä tässä on oikeasti vakavasta asiasta kysymys.

Saana: Kiitos paljon, Hannu.

Hannu: Kiitos.

Saana: Siirrytään sitten terrorismiin. Meidän Vuosikirjassa julkaistaan vuosittain terrorismin uhka-arvio. Siitä tänään mun kanssa juttelee erikoistutkijat Anna ja Eero. Moi!

Eero: Moro!

Anna: Moi!

Saana: Mennään heti asiaan terrorisminkin osalta. Uhkataso on nyt pysynyt samalla tasolla vuodesta 2017 asti. Anna, miten sä näet, mikä on terrorismin kokonaiskuva Suomessa tällä hetkellä?

Anna: Terrorismin uhka Suomessa on edelleen tasolla 2 eli kohonnut meidän neliportaisella asteikolla mitattuna. Meidän arvion mukaan terrorismin uhkaa aiheuttaa ensisijaisesti yksittäiset toimijat ja pienryhmät. Vaikka terrorismin taso on pysynytkin samalla tasolla vuodesta 2017 lähtien, niin tietysti uhkaan vaikuttavissa tekijöissähän on tapahtunut merkittäviä muutoksia sen jälkeen. Kun tuolloin 2017 terrorismin uhkaa aiheutti ensisijaisesti radikaali-islamistinen terrorismi ja Isisin kannattajat, niin sen rinnalle on nyt parin viime vuoden aikana noussut äärioikeistolainen terrorismi. Noihin tekotapoihin liittyen todennäköisimpinä me nähdään edelleen, että ampuma-aseilla ja räjähteillä tehdyt iskut olis todennäköisimpiä Suomessa, mutta myös mahdollisia ovat yksinkertaisilla tekovälineillä, kuten teräaseilla ja ajoneuvoilla tehdyt iskut. Tällaisia voi esiintyä sekä äärioikeistolaisten toimijoiden että radikaali-islamistien tekeminä. Äärivasemmiston osalta terrorismin uhka säilyy edelleen matalalla tasolla, mutta toki siihenkin liittyen heidänkin kyvykkyytensä on kasvanut, mutta tää uhka ei tällä hetkellä kohdistu ensisijaisesti Suomeen.

Saana: Toi oli hyvä tarkennus ja mielenkiintoinen, toi miten kuvasit uhkatasoa. Just se on hyvä muistaa, eli on siis niin, että uhkatason taustalla on eri ideologioita ja saattaa olla, että jonkun ideologian osalta se uhkataso on matalampi ja jonkun osalta korkeampi. Eikö näin oo?

Anna: Joo, juuri näin.

Saana: Pystytteks te arvioimaan tai vähän konkretisoimaan sitä, multa ainakin aika usein kysytään mitä pitäisi tapahtua, jotta se uhkataso nousisi ja sit taas toisaalta, onko meillä uskallusta laskea tai madaltaa sitä tasoa tarvittaessa? Niin kuin tos jo vähän tuli ilmi, niin tää on tosi monimutkainen kokonaisuus ja just kun siellä on eri ideologioita joihin liittyvä uhka on sitten erilainen. Mutta herättääks tää jotain ajatuksia teissä?

Eero: Anna jo kuvaskin sitä minkälainen muutos siellä tietyllä tapaa on tapahtunut, vaikka ollaan edelleen numeerisesti sillä tasolla 2, kohonnut, niin sen sisällä on itse asiassa tapahtunu viimeisen 2 vuoden aikana ihan selkeitä muutoksia. Tietyllä tapaa eri ideologioiden uhkissa on tapahtunut joko nousua tai laskua. Se näkyy sit näissä meidän kirjallisissa arvioissa siitä, että mistä uhkataso koostuu tällä hetkellä. Se mikä vois konkreettisesti nostaa tätä uhkaa vielä ylemmäs olis se, että meillä ois jostain käynnissä olevasta iskuhankkeesta taikka muuten hyvin selkeästi konkreettisesta Suomeen kohdistuvasta terrori-iskusta ihan selkeää tiedustelutietoa.

Anna: Toinen tekijä mikä vois vaikuttaa olis esimerkiksi se, että Suomi mainittais ensisijaisena iskujen kohteena vaikkapa jonkun terroristijärjestön propagandassa.

Saana: Puhutaan viel vähän lisää radikaali-islamismista ensin. Anna, miten näet, millainen on radikaali-islamistisen terrorismin muodostama uhka Suomessa tällä hetkellä?

Anna: Tällä hetkellä valta osa meidän radikaali-islamismia kannattavista henkilöistä keskittyy Suomessa toiminnan mahdollistamiseen eli värmäämiseen, propagandan levittämiseen ja varainkeruuseen. Me arvioidaan, että merkittävin kyky väkivaltaiseen toimintaan on henkilöillä, jotka on taistelleet tai muuten toimineet terroristijärjestöjen hyväksi konfliktialueilla tai sellaisilla henkilöillä, joilla arvioidaan olevan aikasempaa väkivaltataustaa tai semmosia tekijöitä jotka voi väkivallan riskiä nostaa.

Saana: Vuosikirjassa oli yhtenä nostona lasten ja nuorten radikalisoituminen. Pystyisiks sä avaamaan sitä vähän tarkemmin?

Anna: Terroristiset toimijathan kohdentaa värväystä erityisesti alaikäisiin, koska heihin on helppoa vaikuttaa. Me ollaan viime vuosina nähty Euroopassa useitakin radikaali-islamistiseen ja äärioikeistolaiseen terrorismiin liittyviä kiinniottoja, joissa rikoksesta epäilty on ollut alaikäinen. Voidaan myös sanoa, että joidenkin henkilöiden kohdalla voi olla myös kyse ylisukupolvisesta radikalisoitumisesta perhepiirissä.

Eero: Myös tässä äärioikeistolaisessa toimintaympäristössä on havaittu, että ylisukupolvista aatemaailman siirtymistä sukupolvelta toiselle tapahtuu. Varsinkin radikaalimmassa osassa liikehdintää on havaittu, että on useampia tällaisia ilmiöitä ja on mahdollista, että tällä on ihan oma merkityksensä tässä radikalisoivassa ympäristössä. Toisaalta, tässä on kyl otoskoko vielä sen verran pieni, että mitään kauhean pitkälle vietyjä johtopäätöksiä tästä ei voi tehdä.

Saana: Miten lapset ja nuoret ja radikalisoituminen, miten viranomaisten pitäis lähestyä tän kaltaista haastetta? Onks teillä siitä mitään ajatuksia? Jotenkin mulla itellä tulee sellainen ajatus, että ehkä joskus joitakin vuosia sitten me tehtiin enemmän yhteistyötä semmosten perinteisten turvallisuuteen keskittyneiden viranomaisten kanssa. Mutta nyt meidän on varmaankin oletettavasti tehtävä yhteistyötä myös esimerkiksi lastensuojelun tai koulujen kanssa. Jotenkin mä mietin sitä, että tää teema ei ehkä oo tuttu sitten kaikilla sektoreilla vai miten te näette?

Anna: Juuri näin. Merkittävä roolihan lasten ja nuorten kanssa tehtävässä ennalta estävässä työssä on tietysti muilla viranomaisilla kuin poliisilla. Poliisihan ensisijaisesti keskittyy täysi-ikäisiin henkilöihin ja heidän rikollisen toimintansa torjumiseen. Mutta kun puhutaan nuoristakin lapsista, niin totta kai lastensuojelu on merkittävä toimija. Sen lisäksi tietysti meidän koululaitoksella on merkittävä rooli, että ensinnäkin pystytään havaitsemaan mahdollista radikalisoitumista ja puuttumaan myös niihin syihin.

Eero: Tässä kohtaa meillä varmaan on, niin kuin sanoit, paikka olla tukena ja apuna näille viranomaistoimijoille, koska näitten ilmiöiden tunnistaminen voi olla tosi hankalaa. Esimerkiksi tässä äärioikeistolaisessa viitekehityksessä verkkoympäristöllä on hyvin keskeinen rooli nuorten radikalisoitumisessa, etenkin selvästi alle parikymppisten toimijoiden osalta. Se johtuu varmaan myös osin siitä, et siellä verkossa harvoin kysytään ikää. Nuorimmat sitä kautta, aktiiviset toimijat, hyvin radikaaleissakin ympäristöissä on ollu jopa alle 15-vuotiaita. Nykypäivänä nuoret toimii oikeastaan kaikilla tavoin sosiaalisessa mediassa, tietoverkoissa ja sitä kautta myöskin tää ääriliikehdintään liittyvä toiminta on siirtynyt hyvin pitkälti sinne. Ennen kaikkea esimerkiksi kansainvälisessä Siege-kulttuurissa se on vetänyt hyvinkin nuoria henkilöitä puoleensa.

Saana: Tästä me voidaankin siirtyä jouhevasti äärioikeiston tilanteeseen. Mainitsit jo, että nettiympäristö on keskeinen. Miten muuten kuvaisit äärioikeiston tilannetta tällä hetkellä Suomessa?

Eero: Se verkkoympäristö ja sosiaalisen median kanavat todella on merkittäviä. Ne on oikeastaan muuttanu tätä tilannetta merkittävästi. Ne on luonu mahdollisuuden samanmieliselle ihmiselle löytää toisensa ihan riippumatta siitä missä fyysisesti asuu. Jos ajatellaan, että vielä 15 tai 20 vuotta sitten yhdysvaltalainen, italialainen ja vaikkapa pielavetelainen äärioikeistolainen henkilö, niin minkälaiset mahdollisuudet niillä ois ollu löytää toisensa puhuakseen näistä heidän mielenkiintonsa kohteena olevista asioista, ne on ollu silloin todella vähäiset nykypäivään verrattuna. Yhtä lailla väylät tämmösen marginaalisen aatesuunnan materiaalin levittämiselle on ollu silloin hyvinkin suppeat. Esimerkkinä Siege-ideologian pohjana toimivan James Masonin kirjoitukset. Niitä on itse asiassa 1980-luvulta asti levitetty erinäköisinä pamfletteina ja paperiversioina ympäri Yhdysvaltoja, mutta vasta se kun ne on saatu tietoverkkoihin ja maailmanlaajuiseen levitykseen on mahdollistanut sen, että sinne on syntynyt riittävän suuri kiinnostuneiden ihmisten massa, et se on edennyt oikein ilmiöksi asti. Erityisesti Suomen kaltaisessa varsin harvaan asutussa syrjäisessä maassa tietoverkkojen yli syntyvät mahdollisuudet kontaktoitua jopa kansainvälisesti ja päästä käsiksi kaikkeen mahdolliseen alamateriaalin, se on erittäin merkittävä potentiaalista radikalisaatiota edistävä tekijä ja mun mielestä yks keskeisin vaikutin terroristisen äärioikeiston uhan synnylle.

Saana: Me sivuttiinkin jo tossa kun puhuttiin terrorismin uhka-arviosta äärioikeiston aiheuttamaa uhkaa. Mutta tiivistäisitkö nyt vielä, onko äärioikeiston aiheuttama uhka laantunut vai onko se uhka edelleen merkittävä?

Eero: Tässä suhteessa toimintaympäristössä ei oo tapahtunut mitään merkittävää muutosta. Sitä kautta myöskään uhassa ei oo tapahtunut merkittävää muutosta, se ei oo kohonnut, mutta se ei valitettavasti oo myöskään laantunut.

Saana: Anna, tossa Vuosikirjassa oli avattu terrorismin ja mielenterveysongelmien välistä suhdetta, miten sä näet tän kysymyksen?

Anna: Tosiaan, meidän Vuosikirjassahan on haastateltu oikeuspsykiatri Allan Seppästä, jonka mukaan syyt terrorismin taustalla on monimutkaisempia. Meidän oma näkemys on kyllä ihan yhtenevä Seppäsen kanssa. Tietyntyyppiset mielenterveysongelmat voi luonnollisesti lisätä henkilön alttiutta väkivaltaan. Mutta toisaalta taas tietyt vaikeat mielenterveysongelmat voi estää suunnitelmallista toimintaa ryhmässä muiden ihmisten kanssa ja toimia siten ennalta ehkäisevänäkin tekijänä. Seppänenkin arvioi, että yksin toimivilla iskijöillä saattaa olla hieman enemmän mielenterveysongelmia kuin ryhmissä toimivilla henkilöillä. Tämän on kyllä havaittu myös näissä viime vuosina Euroopassa tapahtuneissakin terrori-iskuissa. Monilla on todettu olevan jonkinlaisia mielenterveysongelmia siellä taustalla. Loppupeleissähän tietysti tuomioistuin sitten ratkaisee, että täyttyikö tässä teossa terrori-iskun tunnusmerkistö ja oliko tää henkilö syyntakeinen sen teon tehdessään.

Saana: Mainitsit yksittäiset toimijat ja uhka-arviossa viitataan siihen, että yksittäiset henkilöt ja pienryhmät muodostaa sen kaikkein merkityksellisimmän terroriuhkan. Miten sitä uhkaa voidaan torjua? Miten tämmöset henkilöt tai pienet ryhmät jotka toimii salassa, miten siihen uhkaan päästään käsiksi?

Anna: Täähän on tosi haastava kysymys. Mutta vastaisin tähän, että tunnistamalla ajoissa potentiaaliset iskijät ja tietysti aktiivisella ennalta estävällä viranomaisyhteistyöllä. Sillä päästään jo pitkälle.

Saana: Me sovittiin alussa, että ei käsitellä Ukrainan sotaa. Mutta mä mietin silti, että pystyisittekö, tai jompikumpi teistä, avaamaan konfliktialueelle matkustamista ja onko Suojelupoliisi kiinnostunut siitä?

Eero: Yleisesti ottaen Suojelupoliisi on kiinnostunut konfliktialueelle matkustamisesta erityisesti silloin jos sinne lähtijät kannattaa jotain ääri-ideologiaa, ihan sama mitä ääri-ideologiaa. Jos sen matkan tarkoituksena on pyrkimys kartuttaa taistelukokemusta taikka ehkä madaltaa kynnystä ihmiseen kohdistetun väkivallan käyttöön. Ihan yleisestikin on tietystikin selvää, että konfliktialueilla vietetty aika ja taistelukokemus voi vaikuttaa kehen tahansa radikalisoivasti. Tietysti se mikä siinä sitten isommasti vaikuttaa on ne motiivit millä sinne taistelualueelle on lähdetty ja sitten yleinen elämäntilanne. Kuten jo sanoinkin, täysin selkeä varoitusmerkki siinä kohtaa on jonkun ääri-ideologian kannattaminen. 

Ukrainaan on tällä hetkellä lähteny vierastaistelijoita länsimaista varsin mittavassakin määrin. Myös suomalaisia on huomattava joukko sinne lähtenyt. Vaikka näidenkin henkilöiden keskuudessa ne syyt lähteä on moninaiset ja hyvinkin erilaiset, niin kyllä meidän näkemyksen mukaan sinne on myös ääri-ideologien kannattajia sekä äärioikeiston että äärivasemmiston suunnasta lähtenyt ja heistä me ollaan kiinnostuneita.

Saana: Kiitos, Anna ja Eero. Kiitos, kun olitte kuulolla siellä. Koko Suojelupoliisin Vuosikirja löytyy meidän nettisivuilta, jos nää teemat ja aiheet kiinnostaa vielä syvällisemmin. Kiitos!