”Millaisilla kiikareilla Supo katsoo tulevaisuuteen?” – Ennakointi

Äänitteen kesto: 24 min.

Saana: Saana Nilsson
Jyri: Jyri Rantala
Haastateltava: VP

Saana: Hei! Tänään meil on tosi mielenkiintoinen aihe. Me pohditaan miltä maailma näyttää 15 vuoden kuluttua ja taas toisaalta miten meidän turvallisuuden ja tiedustelupalvelun pitäis valmistautua muuttuvaan maailmaan ja toimintaympäristöön.

Tänään Jyrin ja mun kanssa tästä aiheesta on keskustelemassa erikoistutkija VP, joka vieraili täällä myös viime kaudella ja joka on vieraillut mun Instassa. Toivottavasti tulee sinne uudelleen. Moi VP!

Jyri: Vakiovieraaksi voisi kutsua näillä meriiteillä. Todellakin aiheena ennakointi. Lähdetään perusteista liikkeelle. Mihin ennakointia tarvitaan? Mihin tiedustelupalvelu tarvitsee ennakointia? Miten ennakointi eroaa ennustamisesta?

VP: Jos lähdetään siitä ennakoinnista. Mä oikeastaan aattelen sillä tavalla, että miks se on meille tärkeetä, se on tietyllä tavalla varautumista. Me yritetään ymmärtää mitä meidän toimintaympäristössä tapahtuu, miten se muuttuu ja tulee muuttumaan. Eli ennakoinnilla pyritään luomaan näkymää siihen minkälainen maailma voisi olla. Mehän ei välttämättä pystytä sanomaan täsmälleen minkälainen se tulevaisuus on, mut siinä voi olla erilaisia vaihtoehtoja. Pyritään luomaan tämmösii vaihtoehtoisia näkymiä siihen mitä meillä saattaa olla edessä. Siinä tärkeänä osana on se, että me yritetään tunnistaa asioita mitkä voi muuttua eli trendejä tai muutostekijöitä, mitkä vaikuttaa minkälainen tulevaisuus voi olla.

Jyri: Usein sanotaan, että mikään ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen. Varsinkin tulevaisuuden tulevaisuuden ennustaminen. Onko tulevaisuuden ennakointi myös? Kuinka vaikeaa se on?

VP: Siinä on tiettyjä asioita, mitkä me nähdään. Puhutaan megatrendeistä eli tämmösiä isoja vääjäämättömiä muutoksia. Esimerkiksi ilmastonmuutos on semmonen, että tiedetään varsin hyvin että se muuttaa maailmaa jollain tavalla. Nää on semmosia, mitkä meihin joka tapauksessa tulee vaikuttamaan. Se mikä voi olla vaikeampaa on pienempien trendien arviointi. Esimerkiksi miten maailman valtiot tulee käyttäytymään tai muuttumaan ja miten vaikka ääriliikehdintä muuttuu. Tämmöset voi olla sitten haastavampia kysymyksiä.

Saana: Sä puhuit tunnistamisesta ja arvioimisesta. Siitä on ehkä erilaisia mielipiteitä, että onks se ennakointi aktiivista vai passiivista. Eli tehdäänkö me myös siinä samalla kun me ennakoidaan, niin tehdäänkö me aktiivisesti myös tulevaisuutta ja tulevaa? Miten sä näet, onks se enemmän semmosta passiivista, että tunnistetaan asioita vai aktiivista?

VP: Tietyllä tavalla varmaan me omilla toimilla, meillä on joku, oli toiminta mikä tahansa, vaikka meidänkin virasto kun toimii, niin sehän aina toimii joidenkin olettamusten pohjalta. Sehän on ehkä semmosta meidän aktiivista toimintaa, mikä tietyllä tavalla muokkaa sitä tulevaisuutta. Mutta kyl toisaalta me tarvitaan myös semmosta horisontin skannausta, mitä uusia asioita on mihin meidän pitäisi pystyä reagoimaan, jos maailma lähteekin muuttumaan johonkin toiseen suuntaan. Molempia tapahtuu ja molempia tarvitaan.

Jyri: Jos katsotaan kansallisen turvallisuuden toimintaympäristöä, joka viime vuosina on ollut kovassa muutoksessa. Jos katsotaan Suomen horisontista, ensin hyvin voimakas terrorismin uhkan nousu niin sanotun vierastaistelijailmiön seurauksena, terrorismin uhkan sisälläkin nyanssi- tai valtavirtamuutoksia, äärioikeiston nousu. Mutta samaan aikaan, tietenkin ensin Krimin valtaus, sen seuraukset, Yhdysvaltain presidentinvaalin muutokset. Samaan aikaan näiden ei-valtiollisten uhkien rinnalla yhä enemmän tällainen globaalin maailmanjärjestyksen muutos ja murros. Ja Kiinaa tietysti unohtamatta. Miten itse näet ja jäsennät tämän maailman ennakoinnin näkökulmasta? Ei kannata nauraa, tuo on vakava-

VP: Se on vakava ja vaikea asia, mutta-

Jyri: Se on suuri kysymys ja en oikeastaan ajatellutkaan kysyä enää tämän jälkeen mitään tässä. Lattia on sinun eli antaa tulla. Mitkä ovat ne uhkat mihin meidän Suojelupoliisissa pitäisi keskittyä, joista nyt lähdemme tässä ohjelmassa keskustelemaan?

VP: Oikeastaan semmonen iso asia mikä tässä vaikuttaa ehdottomasti taustalla on se, että justiin viittasitkin oikeastaan tähän. Tää suurvaltapeli on palannut tietyllä tavalla. Sitähän ajateltiin ehkä jossain vaiheessa kun Kylmä sota loppui, että se peli on jo nähty, mutta nyt se on taas palannut kuitenkin. Nyt nimenomaan USA, Kiina on sellaiset mitkä tässä kovasti on noussut viime vuosina tapetille. Selkeästi kilpailuasetelma on korostunut tässä. Toisaalta Venäjäkin on tosiaan tehnyt näitä omia temppujaan, 2008 jo Georgiassa ja 2014 Ukrainassa. Nyt tälläkin hetkellä Ukrainassa on tilanne päällä, miten se tulee kehittymään on aika keskeinen kysymys. Mut kuitenkin näyttää sen kans, että tämmönen voimapolitiikka on palannut kuitenkin tänne Eurooppaankin. 

Kyllähän se vaikuttaa meidän turvallisuusympäristöön ja siihen kans, että kun tämmöset uhkat, sotilaallisetkin uhkat, on läsnä, niin sitä mukaa myös tiedustelu lisääntyy, koska kuitenkin meidän pitää pystyä näkemään mihin se mahdollisesti johtaa. Mutta sitten myöskin nää muut toimijat tekee sitä omaa aktiivista tiedustelutoimintaansa täällä myöskin, et pyrkii hankkimaan sitä tietoa mitä mahdollisesti tarvitaan erilaisissa operaatioissa, varautumiseen ja näin poispäin. 

Eli se luo tästä tulevaisuuden aika haastavan. Aika vaikeaa ehkä ennustaa täsmällisesti just sitä miten tää tulee menemään, vaan nimenomaan nyt tässä pitäis pyrkiä rakentaa semmosia erilaisia skenaarioita ihan Euroopankin näkökulmasta, että miten tää turvallisuustilanne voi lähteä tässä kehittymään tän kovan turvallisuuden puolella. Siihen liittyy just nää valtiolliset toimijat, mut myöskin ei-valtiolliset. Miten esimerkiksi tää terrorismi ja ääriliikehdinnän tilannekuva tulee muuttumaan siinä rinnalla ja mikä siihen vaikuttaa. Unohtamatta tätä USA-Kiina-kilpailua, mikä saattaa näkyä sillä tavalla että USA painottaa omaa toimintaansa enemmän Tyynellemerelle ja mitä se tarkoittaa Euroopan turvallisuuden kannalta on aika olennaista.

Siihen suurvaltakilpailuun liittyy myöskin teknologisen kilpailun puoli myös. Esimerkiksi Yhdysvalta ja Kiina keskenään kokee olevansa kilpailuasetelmassa siinä, että miten he näitten tiettyjen avainteknologioiden kanssa tulee pärjäämään, koska esimerkiksi tekoälyteknologia ja kvanttiteknologia on kakskäyttöisiä sillä tavalla, että niitä voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin. Näistä on semmonen tietynlainen kilpailu näköpiirissä, että kuka niissä herruuden sitten nappaa.

Jyri: Nyt kun puhutaan ennakoinnin näkökulmasta, niin minkälaisesta aikajänteestä keskustellaan? Suojelupoliisissa katsotaan tulevaisuuteen ja ennakoidaan tai kehitellään vaihtoehtoisia tapahtumakulkuja ja -ketjuja, niin kuinka pitkälle, kuinka tehokkailla kiikareilla silloin katsellaan?

VP: Voidaan kattoa vähän erilaisilla kiikareilla. Voidaan kattoa lähemmäs ja me ollaan tehty tämmösiä lyhyitä ennakointivetoja myöskin. Elikkä katsottu miten asiat tulee seuraavan muutaman vuoden kuluessa muuttumaan, otettu siitä vähän askelta eteenpäin ja katsottu noin 5 vuotta eteenpäin, et miten asiat muuttuu. Mut takalaitana ollaan kyllä katottu myös tämmöstä 15 vuoden ennakointia myöskin, miten nämä isot asiat muuttuu. Kuitenkin jos miettii tällaistakin virastoa, niin kyllä meidänkin täytyy miettiä sitä, että miten meidän tarvitsee muuttua tän maailman mukana. Sitä varten mekin tarvitaan vähän näkymää siihen mitä ne mahdolliset muutokset on, mihin meidänkin pitää pystyä sopeutumaan tulevaisuudessa.

Saana: Miten sit kun noita ennakointeja tehdään ja sulle ehkä teknologian kehitys on semmonen intohimo aihe. Ja sä ymmärrät sitä myös itse, mutta jos miettii vaikka omasta näkökulmasta, niin joku kvanttilaskenta menee vähän yli hilseen, niin kun teette näitä ennakointeja, niin miten niitä tehdään jos sitä voi avata jonkun verran? Onks siellä mukana asiantuntijoita, vaikkapa sellaisia jotka pystyy avaamaan kehityskulkuja vähän tarkemmin?

VP: Me ollaan hyödynnetty erilaisia lähestymisiä oikeastaan tossa. Me ollaan hyödynnetty semmosta ennakointityötä mitä valtionhallinnossa on muutenkin jo tehty. Elikkä siitä on saatu tämmöstä vähän valmiiks pureskeltua asiantuntijatietoa. Toki meillä tässä talossa taas on tietyistä asioista erityisosaamista, mitä me pystytään käyttämään. Meidän asiantuntijoilla on paras näkymä esimerkiksi tiettyihin valtiollisiin toimijoihin ja ei-valtiollisiin toimijoihin ja miten ne tulee todennäköisesti kehittymään. Tavallaan näitä eri näkökulmia kun tuo yhteen, sisäistä ja ulkoista asiantuntemusta, niin molempia siinä tarvitaan, jotta saadaan luotua hyvä synteesi, että mihin suuntaan asiat on menossa.

Jyri: Teknologiakilpailusta ja teknologian kehittymisestä puhutaan paljon ikään kuin kehyksenä, joka määrittää kaikkea tulevaa ja jolle ei voida oikein mitään muuta kuin siinä sinnitellä mukana. Miten itse näet teknologian kehittymisen, digitalisaation? Ohjaako se meitä vai ohjaammeko me sitä miten teknologia kehittyy? Vähän maallikkokysymys, anteeksi, mutta maallikoitahan tässä ollaan.

VP: Toisaalta kun kattoo miten tulevaisuutta on muokattu ja Euroopassakin raketinheittimelläkin tehty kuitenkin tässä, että ei ne kaikki vanhatkaan työkalut kuitenkaan ole poistuneet kokonaan. Toki digitalisaatio tuo paljon uutta tähän myöskin tai tää koko yhteiskunnan digitalisaatio tietyllä tavalla. Meille tulee uudenlaisia tietovarantoja, tänne meidänkin yhteiskuntaan, mitkä saattaa olla kiinnostavia kohteita muille valtiolle, mistä yritetään tietoa saada ulos. Toisaalta kun tietoverkot muuttuu, niin sitten niissäkin saattaa muodostua heikkoja pisteitä, mitkä saattaa olla kiinnostavia muille.

Tietyllä tavalla tässä tulee näitä uhkia myös mukana, mut ehkä ei pitäis unohtaa niitä mahdollisuuksia mitä tulee, esimerkiksi kehittyvä automatisaatio ja tekoälysovellukset, että minkälaisia uusia palveluita ne voi myöskin tuottaa kansalaisille. Ei se ehkä pelkkää pahaa ole.

Jyri: Onko kuitenkin jonkinlainen automaatio se, että mitä enemmän digitalisaatio edistyy, mitä enemmän tietotekniikkaa otetaan käyttöön, sitä haavoittuvampia meistä tulee?

VP: Tietyllä tavalla sitä hyökkäyspinta-alaa on enemmän, jos sillä tavalla ajatellaan. Semmosia heikkoja pisteitä mihin voidaan iskeä. Aukotonta järjestelmää ei varmaan tähän päivään mennessä kukaan oo vielä onnistunut tekemään. Nykyaikaiset tietojärjestelmät kerrostuu niin paljon, niissä on niin monia eri kerrostumia jo, että sieltä niitä heikkojakin pisteitä aina välistä jostain löytyy.

Saana: Mitä mieltä te ootte, vieks tää kaikki kehitys ja teknologian muutos meitä myös vähän siihen suuntaan, että luotettavasta tiedosta tulee keskeinen osa kansallista turvallisuutta vai ei?

VP: Ehdottomasti kyllä mun mielestä. Kyl kuitenkin meidän pitää luottaa siihen tietoon mitä me esimerkiksi eri järjestelmistä otetaan tai uutisista luetaan myöskin. Koko tää informaatioympäristö ja mikä siinä on luotettavaa on ihan keskeistä mun mielestä meillä.

Saana: Mm, kun tuntuu että kriittistä infraakaan ei voi hahmottaa samalla tavalla kuin ennen. Tuntuu, et tää tiedon merkitys vaan kasvaa ja kasvaa.

VP: Ite konkretisoin kriittistä infraa, et mä aattelen näitä yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Sitä kautta se on ehkä vähän helpompi hahmottaa itsellekin, että mitä ne on. Meillähän on tää yhteiskunnan turvallisuusstrategia missä on myöskin tunnistettu, että mitkä on meidän yhteiskunnan keskeisiä suojattavia toimintoja. Niillä sitä pystytään vähän palastelemaan.

Jyri: Usein sanotaan, että suuri laiva kääntyy hitaasti. Se koskee varmasti Suomen valtiota ja ehkä Suojelupoliisiakin. Miten vaikeaa on nimenomaan tämän teknologian kehityksen myötä asennoitua siihen uudenlaiseen toimintaympäristöön? Nimenomaan siihen, että kriittinen infrastruktuurikaan ei enää ole pelkästään maanteitä, rautateitä tai jotain sähköverkkoja, vaan se oikeastaan elää päivästä toiseen. Mitä se vaatii esimerkiksi tiedustelupalveluilta?

VP: Se miten tää nyt näyttäytyy tällä hetkellä maailmalla, esimerkiks jos kattoo Britanniaa ja mitä siellä on tapahtunut. Siellä on nyt nää, ulkomaan tiedustelupalvelu, sisäinen turvallisuuden palvelu sekä signaalitiedustelupalvelu. Kaikki on nyt ruvennu käyttää Amazonin pilvipalveluita tämmösessä turvallisessa pilvessä. Eli he on ottanu kaupallisten toimijoiden-

Jyri: Meillehän on opetettu, että turvallista pilveä ei ole.

VP: No, he ovat nyt ilmeisesti löytäneet avaimet tähän onneen. Heillä on tämmönen oma ratkaisunsa. Mut kuitenkin-

Jyri: Sillä mahtaa olla aikamoinen hintalappu myös?

VP: Todennäköisesti kyllä. Mut se hyvin kuvastaa sitä, että nyt näkyy se että turvallisuuspalvelutkaan ei kykene toimimaan tässä digitaalisessa maailmassa enää yksin, vaan siihen tarvitaan näitä kumppanuuksia erilaisten toimijoiden kanssa, joilla sitten on sitä osaamista ja valmiita ratkaisuja ja niitä pystytään käyttää. Se on varmaan semmonen mitä tässä joudutaan, kaikki turvallisuustoimijat harjoittelemaan jatkossa. Kaikkea ei pysty rakentaa itte, niin mistä se paras osaaminen löytyy näihin asioihin ja miten sitä voidaan hyödyntää.

Jyri: Mitä siitä sitten seuraa? Tuleeko siitä hyvää, pahaa vai molempia?

VP: Siitä tulee varmaan mahdollisuuksia, mutta siitä tulee myös haasteita. Tietysti kun mekään, eri turvallisuustoimijat, ei olla välttämättä luontaisestaan totuttu toimimaan sen ulkoisen maailman kanssa, vaan ollaan luotettu siihen et ainoastaan semmonen mitä me täältä itse kolvataan on turvallista. Se vaatii uusien toimintatapojenkin kehittämistä, että miten me pystytään toimimaan esimerkiksi yksityisen puolen kanssa sillä tavalla, että meillä on molemmin keskeinen luottamus että kaikki pysyy turvassa minkä pitääkin pysyä turvassa.

Saana: Voisko ajatella niinkin, et jos yritykset tulee tiiviimmin osaks kansallista turvallisuutta ja tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden tekemistä, niin ehkä yrityksiä saatetaan jatkossa käyttää myös enemmän vaikuttamisen ja vakoilun välineenä ehkä vielä enemmän kuin aiemmin?

VP: Kylhän se näkyy jo. Esimerkiksi Twitterissä on ollut tämmönen tapaus, että heil on yks työntekijä joutunut oikeuteen siitä, että häntä syytettiin valtiolliselle toimijalle vakoiluun osallistumisesta. Eli varmasti tää on yks semmonen reitti mitä jotkut pyrkii käyttämään, että saadaan sitä tietoa ulos eri yritysten kautta kiinnostavista kohteista.

Jyri: Jos palataan takaisin meidän arkeemme ja Suojelupoliisin perustehtäviin. Jo ammoisista ajoista alkaen vastavakoilu, vieraiden valtioiden vakoilun torjunta ja ennalta estäminen on ollut Suojelupoliisin keskeinen tehtävä. Miten hahmotat ja näet sen miten vakoilumaailma muuttuu jos lähdetään ennakoimaan vuosia tai vuosikymmeniä eteenpäin? Millä tavalla meidän pitäisi muuttua, millä tavalla vakoilijat muuttavat toimintaansa? Kuinka pitkälle me voidaan ylipäätään ajatella, että me pienenä Suomena voisimme roikkua noiden suurvaltojen vakoilijoiden kintereillä, kun resurssit ovat kuitenkin aivan toisenlaiset?

VP: Jos miettii historiallisesti sitä, vakoilu on ollut sitä, että kun tämmöset vieraiden valtioiden vakoilijat lähtee liikenteeseen, niin on väärennetty passeja ja erilaisia asiakirjoja paperilla ja yritetty niistä saada vakuuttavan näköisiä. Tieto on liikkunut aika hitaasti, kun ollaan vaikka joku raja ylitetty ja näin poispäin. Nythän tää maailma on aika toisenlainen, kun on biometriset passit ja toi tieto liikkuu silmänräpäyksessä paikasta toiseen, nähdään kun ihminen tulee maahan ja näin poispäin. Kyl tää muuttaa sitä, että miten perinteiset jalkatyötä tekevät henkilöt joutuu tässä maailmassa käyttäytymään. Ihan semmonen keskeinen ongelma on varmasti siinä maailmassa justiinsa, että miten tähän uuteen digitalisoituneeseen maailmaan sopeudutaan, koska kameroitakin on joka paikassa, niin kaikki tää kuitenkin altistaa yhä enemmän sille että tulee nähdyksi silloin kun ei halua olla nähty.

Jyri: Ennakoitko tuossa jollakin tavalla tämän henkilötiedustelun kuolemaa tai joutsenlaulua? Mehän olemme päivät pääksytysten toitottaneet sitä, että henkilötiedustelu ei häviä mihinkään, koska sitten se lopullinen tieto tai mielipide, se on ihmisten ja päätöksentekijöiden päässä.

VP: Ei se kyllä mihinkään tuu häviämään just sen takia, koska kuitenkin edelleen ihmiset tuottaa sitä tietoa järjestelmiin ja se on ihmiset, jotka pääsee niihin järjestelmiin. Elikkä yhtä lailla ne tulee edelleen olemaan näitä kohteita myös. Jos halutaan päästä jonnekin järjestelmään sisälle, niin ei oo välttämättä fiksua lähteä hakkeroimaan sitä, jos sä pystytkin ostamaan pääsyn sinne jonkun henkilön kautta. Ei se tuu minnekään häviämään.

Saana: Ehkä henkilötiedusteluakin voi tehdä kyberympäristössä. Tai siis, että niitä maailmoja ei tarvii nähä erillisinä?

VP: Se oli aika jännä, mä mietin tota justiin. Nythän Facebookilta tuli tää uus Metaverse-ajatus siitä, että voit mennä internetiin ja olla- -

Saana: Totta.

VP: --virtahepo suurin piirtein tai mitä muuta. Tavallaan siinähän luodaan mahdollisuus siihen, että sä pystyt luomaan itsellesi uudenlaisia identiteettejä millä toimit siellä, niin ethän sä tiedä enää kuka siellä on, kuka sit sen jälkeen. Sehän tavallaan helpottaa sulautumisen sinne joukkoon.

Jyri: Niin, on ehkä vähän vanhanaikaista ajatella niin, että henkilötiedustelija tallailee tuolla Mannerheimintiellä ja ei sieltä koskaan siirtyisi virtuaalimaailman puolella. Jos ajatellaan varsinkin kehityskulkuja niin, että virtuaalinen ja reaalimaailma jollakin tavalla liudentuvat tai yhdentyvät ja se rajaviiva on yhä vaikeampi piirtää, niin samallahan se tosiaan tekee vakoilun tai henkilötiedustelun yhä monimuotoisemmaksi.

VP: Joo, ja kyllähän se näkyy jo sosiaalisen median puolella. Sieltä niitä lähestymisiä tehdään, justiin että hei haluaisitko tulla konferenssimatkalle tai muuta vastaavaa. Tota kauttahan se luontaisesti toimii.

Saana: Täs on ollut tosi isoja ja monimutkaisia asioita. On ollu suurvaltakilpailua, teknologian kehitystä ja talous osana kansallista turvallisuutta. Ahdistaako sua koskaan, kun sä mietit työkses näitä teemoja ja yrität pusertaa näistä lyhyitä, tiiviitä ja selkeitä analyyseja? Onks se helppoo?

VP: Mä oon viimeiset 5 vuotta elänyt tässä uhkien maailmassa, ennakoinut näitä tulevaisuuden uhkia, että mä oon varmaan nyt sopeutunut siihen että maailma on paha ja tulee olemaan eri tavalla paha tulevaisuudessakin. Eihän meiltä työt tuu loppumaan, se nyt on ainakin positiivista tässä, kun kattoo eteenpäin. Mut onhan tää, tietyllä tavalla tässä kokee, et tulee se vastuu mukana, että nyt meidän pitäis pystyä tunnistamaan niitä asioita mitkä nimenomaan on merkityksellisiä meidän toimialan kannalta. Tietyllä tavalla mehän ollaan tässä aika paljon vartijana, että meidän pitäis pystyä kuitenkin soittamaan niitä hälytyskelloja sitten kun uusia uhkia tunnistetaan ja olla niitä ensimmäisiä jotka niistä pystyy kertomaan. Kyllä sitä paljon tulee mietittyä, justiin mitkä näistä asioista on ne mihin meidän pitää pystyä reagoimaan ihan valtionakin.

Jyri: Ajatellaanko Suojelupoliisissa koskaan tai ajatteletko itse, että jospa kaikki käykin hyvin? Jospa nämä uhkat ja aseet taotaan auroiksi vai miten se meni ja uhkat muuttuvat kukkasiksi? Eli kun meidän maailmankuvamme on lähtökohtaisesti tollanen pessimistinen tai dystooppinen, niin entä jos olemmekin väärillä jäljillä ja kaikki kääntyy paremmaksi?

VP: Ollaan me kyllä iloisiakin skenaarioita käyty läpi ennakointityössä. Kyllä me ne käytiin läpi, mutta sitten kun me katsottiin todistusaineistoa mikä meillä on maailmantilasta, niin kyllä se kuitenkin ohjas kuitenkin meidät enemmän uhkien suuntaan. Toisaalta sehän on meidän työtä täällä pystyä turvaamaan suomalainen yhteiskunta vakavilta uhkilta, niin niihin meidän pitääkin keskittyä.

Jyri: Jos vielä katsotaan, kun on ennakoinnista puhuttu ja aloitettiin toimintaympäristön muutoksesta, mutta jos käytetään tämä jäljellä oleva loppuaika siihen, että vielä haarukoidaan niitä kehityskulkuja, trendejä ja uhkakuvia joita tuolla horisontissa ehkä odottaa, niin mitkä sieltä nostaisit kolmen kärkeen?

VP: Varmaan ensimmäinen nyt on kyl se suurvaltakilpailu ja voimapolitiikka. Ja se miten se tulee näkymään Euroopassa justiinsa. Tuleeko meillä olemaan sotilaallisia konflikteja Euroopassa on varmaan aika semmonen keskeinen kysymys, mikä vaikuttaa siihen miten tää meidän turvallisuusympäristö oikein muuttuu. 

Toisena asiana nostan kyllä Kiinan, koska Kiinahan on aktiivinen toimija ollut Euroopankin suuntaan tässä viime vuosina korostetusti, alkaa näkyä enemmän eri tavoin täällä meillä. Toisaalta se liittyy myöskin suurvaltakilpailuun ja teknologiseen kilpailuun myöskin. Kiina on hyvin aktiivinen toimija justiinsa yrityspuolella ja tutkimuksessa, että se on mikä näkyy Euroopassa ja maailmalla ehdottomasti. 

Kolmantena nostaisin, en haluu keskittyä siihen teknologiaan nyt liikaa, niin ehkä ääriliikkeiden muutos. Minkälaisia ne tulevat jatkossa olemaan, koska jos nyt miettii, että 70-, 80-luvulla meillä oli äärivasemmistolaisia liikkeitä, jotka oli kovin väkivaltaisia Euroopassa ja nyt sitten siirryttiin tähän radikaali-islamistiseen terrorismiin 90-, 2000-luvulla. Nyt meillä nousee äärioikeisto ja sitten mitä seuraavaks, mikä on se seuraava ääriliikehdinnän muoto. Onks ne organisoituja ryhmiä vai yksinäisiä susia, onko se jotain tämmösiä liikehdintöjä millä on satunnaista väkivaltaista potentiaalia. Mikä se näistä on ja mitä ne voi olla sitten. Tää on semmonen mikä varmasti tulee keskeiseks turvallisuuskysymykseksi ihan senkin takia jos miettii mitä tapahtui Yhdysvalloissa kuitenkin tammikuun 6.päivä, Capitolin valtaus ja tällaiset. Minkälaisia liikehdintöjä nykypäivänä voidaan saada aikaan kuitenkin ihan verkkomaailmankin kautta masinoimalla. Se on ihan merkittävä kysymys.

Saana: Tuleeks vielä mieleen jota olennaista, jotain mitä haluat kertoa kaikille?

Jyri: Tiedustelupalvelun tehtävänähän on, nyt olemme puhuneet kuitenkin oikeastaan uhkista sellaisessa näköpiirissä mitä me tiedämme. Me tiedämme, täällä on suurvaltakilpailua, täällä on ääriliikkeiden muutosta, on digitalisaatiota. Mutta kun meidän pitäisi myös pystyä keksimään tai ennakoimaan, löytämään, havaitsemaan sellaisia uhkia jotka ovat tuntemattomia, joita me ei ehkä vielä tässä päivässä, tässä pöydässä, tässä Supodissa ja tässä hetkessä osata edes kuvitella. Kuinka vaikeaa se on ja pystytkö jo sellaisia terveisten ohessa keksimään? Tosin sittenhän ne eivät enää ole tuntemattomia, kun olet ne tässä liputtanut.

Saana: Plus ehkä tohon vielä se, että joskus tuntuu et jos tämmösiä yllättäviä ennakointeja tehdään, niin ne on ehkä sellaisia et kaikki naureskelee niille. Miten tasapainottelee sen kanssa, et vois uskottavalla tavalla nostaa esiin sellaisia ilmiöitä, jotka ehkä on tulevaisuudessa merkittäviä?

VP: Puhutaan ennakoinnissa näistä heikoista signaaleista, sehän on juurikin tätä. Pyritään löytää semmosia ensioireita jostain muutoksista ja puhutaan näistä, vähän jo kliseisesti mustista joutsenista eli sellaisia asioita mitä me ei olla osattu odottaakaan näkyviin. Niitten perus ongelmahan on, kun niitä ei pysty välttämättä tunnistamaan, niin mites ne löydetään. Se vaatii tietyllä tavalla nöyryyttä ja herkkyyttä siihen, että me pystytään niitä uusia syötteitä ottaa ehkä meidän perustoiminnan ulkopuolelta ja suhtautumaan niihin kuitenkin sillä tavalla että no mitäs jos kuitenkin. Nehän voi olla tosiaan aika erikoisia. Mulle on jääny ittelle mieleen semmonen, kun mä näin netissä videon tämmösestä siasta joka oli juoksumatolla. Asetelmahan oli ihan naurettavan näköinen, mutta se oli sensuroitu sillä tavalla se sika että sillä oli aivoihin asennettu tämmösiä johtimia millä pystyttiin ennustamaan miten se tulee liikkumaan. 

Jyri: Paransi kuin sika juoksuaan.

VP: Kyllä, se paransi juoksuaan koneellisesti. Tämmöset asiat, et mitäs tää nyt tarkoittaa, et jos ihmisiäkin pystytään muokkaamaan ja tällä tavalla, niin mitä se tulevaisuuden kannalta tarkoittaa. Tämmöset asiat on aika jänniä. Nehän voi olla semmosia, et me suhtaudutaan niihin vähän silleen, et no ei, toihan on ihan scifiä, mitä toi tommonen nyt on. Mutta sillä voi olla yllättäviä vaikutuksia.

Saana: Kiitos, VP.

VP: Kiitos kiitos.