”Mitä meidän kaikkien pitäisi ääriajattelusta ymmärtää?” – Kankaanpään terrorismiepäily

Äänitteen kesto: 23 min.

Saana: Saana Nilsson
Jyri: Jyri Rantala
Haastateltava: Eero

Saana:

Kiva olla täällä Supodin studiossa taas pitkän tauon jälkeen. Me alotetaan tänään ajankohtaisella aiheella. Mut ennen kuin mennään tähän ajankohtaiseen aiheeseen, niin mulla on vaihtunut juontajapari ja kanssani täällä tänään on Jyri Rantala.

Jyri:

Täällä ollaan, heippa hei. Vai sanotaanko heipat vasta lopuksi?

Saana:

Miltä tuntuu, kun sulla on toimittajataustaa, ni onks kivaa päästä grillaamaan nyt supolaisia?

Jyri:

On, täähän on parasta tietenkin, mitä voi kuvitella. Että ollaan tässä suljetussa tilassa supolaisen kanssa ja ovet on kiinni ja nyt alkaa grillaus.

Saana:

Pitäiskö meijän sitte siirtyy vaan tähän päivän aiheeseen? Eli tänään me jutellaan äärioikeistosta. Meillä on täällä meidän kanssa juttelemassa tästä aiheesta erikoistutkija Eero, moi.

Eero:

Terve.

Jyri: 

Ja pontimena tähän keskusteluun on tietysti se viime viikolla julkisuuteen tullut tapaus Satakunnasta. Viisi henkeä tällä hetkellä ainakin vielä on vangittuina epäiltynä terrorististen rikosten valmistelusta. Terrorismihan on oikeastaan kaikkein vakavimpia kansallisen turvallisuuden uhkia. Se on myös sitten toisaalta erittäin vakavaa rikollisuutta. Tästä aihepiiristä puhumme tänään.

Saana: 

Me voitais vaik lähtee liikkeelle siitä, että miten yleistä tämmönen ääriliiketoiminta on? Miten sä kuvailisit sitä?

Eero:

No vaikka verkon keskustelukulttuuri tällä hetkellä on melko voimakkaastikin polarisoitunu, niin tämmönen varsinaiseks aktiiviseks toiminnaks asti menevä ääriliikehdinta, ni se on Suomessa toistaseks varsin maltillista. Että pääosin sitten se, mitä on, niin on luonteeltaan tämmöstä aktivismitasoo. Eli mielenosoituksia, erinäkösiä propagandakampanjoita ja tän tyyppisiä.

Jyri:

Tuossa viikonloppuna, tai oikeastaan maanantaina, kun itsenäisyyspäivää vietettiin perinteisin menoin, niin näihin perinteisiin menoihin kuuluvat myös erilaiset kulkueet ja marssit. Osa tietysti aivan niin sanottuja tavallisia kansalaisia. Ja sitten siellä joukossa aina on ollut myös aktivisteja sekä meiltä että muualta. Millä tavalla tuollainen kadulla marssiva ääriliikehdintä sitten eroaa sellasesta ääriliikehdinnästä, josta puhuttiin esimerkiks tässä Kankaanpään tapauksessa, terrorismista?

Eero:

Tämmönen kaduilla näkyvä ääriliikehdinta, niin vaikka se onkin luonteeltaan pääosin edelleenkin jonkin asian vastustamista, ni se vastustamisen keino on silloin valittu olevan tämmönen toki ulkoparlamentaarinen, mutta kuitenkin mielenosoitus. Ja sillai suhteellisen maltillinen vastakeino. Et sitten tuolla Kankaanpään tapauksessa ja vastaavissa, se vastustamisen keino on valittu hyvin äärimmäiseksi väkivaltaiseksi keinoksi. Puhutaan sitä kautta ihan erilaisesta liikehdinnästä.

Jyri:

Onko silloin kysymys sellaisista henkilöistä, jotka tuntevat tai joiden mielestä tuollainen kadulla marssiminen ei johda mihinkään, vaan on ryhdyttävä suoraan toimintaan? Vai mistä tämä ero oikein syntyy?

Eero: 

Ihan juuri niin kuin kuvasit, niin useimmiten ne on varsin turhautuneita tämmötteeseen mielenosoitukselliseen toimintaan. Taikka tarrojen liimailuun tai vastaavaan aktivismiin. Ja ovat todenneet, että se ei johda mihinkään. Toki jotkut heistä joskus ovat voineet olla mukanakin tällaisessa toiminnassa aikaisemmassa elämässään. Mutta heidän nykyinen toimintansa ei toiminnallisesti kytkeydy näitten järjestäytyneiden tahojen toimintaan. Ja sitä kautta, vaikka henkilösuhteita on, niin toiminnallisia yhteyksiä ei ole.

Saana:

No mitä sitten, jos Suomessa tää toiminta on tän kaltaista, niin mitä jos verrataan vaikka laajemmin Eurooppaan? Eroaako se suomalainen äärioikeiston toiminta tai liikehdintä jotenki eurooppalaisesta? Vai onks siinä samankaltaisuuksia?

Eero:

No hyvin pitkälti eurooppalainen ääriliikehdinta ylipäätänsä on aika samankaltaista ku Suomessa. Suomessa se on määrältänsä ehkä Eurooppaan, Keski-Eurooppaan verrattuna vähäisempää. Ja jonkinasteisia painotuseroja voi olla. Et eri maissa eri asiat nousee eri tavalla sitten esille. Suomessakin on jotain tämmösiä sanotaan enemmän kansallisia suuntauksia. Mut kaiken kaikkiaan hyvin samantyyppistä kuin Euroopassa.

Saana:

Sä mainitsit tossa verkkoympäristön. Niin miten se tavallaan näkyy sitten tässä äärioikeiston toiminnassa?

Eero:

Ihan niinku kaikessa muussakin elämässä, ni verkot ja niitten kautta syntyvät kontaktit ja yhteydet on ihan keskeisiä. Ja samallailla äärioikeistonkin keskuudessa. Sekä ihan tän järjestäytyneen, julkisen äärioikeiston, jolla on toki verkon yli yhteyksiä muualle Eurooppaan, mut sitten tietysti erityisesti tämmösen salatuimman äärioikeistolaisen toiminnan osalta. Se verkko on hyvä paikka kontaktoitua salassa. Ja sitä kautta ylipäätänsä tämmönen hyvin radikaali jyrkkä äärioikeistolainen ajatusmaailma on päässy leviään. Ja ne ovat löytäneet sitten näitä toisia samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä.

Jyri:

Tuon äärioikeistolaisuuden sateenvarjon alle, sinne riittää monenlaista kulkijaa. Perinteisesti Pohjoismainen vastarintaliike on näkynyt Suomessa kaduilla. Sehän on jo ainakin kuopattu. En tiedä, onko kuollut kaikilta osin, jatkunee jossain muodoissa. Odinin sotilaat olivat välillä otsikoissa ja ilmeisesti paikallisesti aktivismia edelleen esiintyy. Sitten on näitä verkossa toimivia ryhmiä. Mitä kaikkea tuolta äärioikeistosta oikein löytyy, kun sinne lähdetään penkomaan?

Eero:

Äärioikeistohan on hyvin laaja eikä millään tavalla yhteismitallinen käsite. Et siellä on hyvin erilaisia tavoitteita jo näillä eri toimijoilla. Jotkut ajaa pelkästään esimerkiksi nykykaltaista maailmaa niin, että vähemmistöillä olis vähemmän oikeuksia. Toiset ajaa Suomen etuja, ovat sitä kautta nationalisteja. Joidenkin mielestä sitten siinä kohtaa puhutaan joko syntyperäisistä suomalaisista taikka sitten rodullisesti rajatusta suomalaisesta. Mennään etnonationalismin, rotunationalismin suuntaan. Sitten tosiaan jo mainitsemas Pohjoismainen vastarintaliike, joka oli hyvin kansallissosialistinen, niin heidän tavoitteensa ei ollu millään tavalla nationalistinen. Vaan se oli tämmönen yhteispohjoismainen kansallissosialistinen liittovaltio. Ja sitten kun siitä lähetään menee tonne ihan äärimmäisyyksiin asti, niin siellä ei välttämättä enää oo valtiomuodot millään tavalla merkittäviä. Se voi olla pelkästään valkoisen rodun ylivallan taikka joidenkin mielestä jopa selviämistaistelun ajamista. Ja sitten joidenkin mielestä vahvimpien etu toteutuu kaikkein parhaiten, jos päädytään anarkiaan totaalisesti. Elikkä yhteiskuntarakenteet tuhotaan kokonaan.

Jyri:

Mitä sitten, jos ajatellaan noita tavoitteita, jotka tuntuvat aika lailla yltiöpäisiltä tai utopistisilta? Vaikea uskoa, että Pohjoismaiden vastarintaliikkeessäkään kovin moni jäsen oikeasti uskoi siihen, että synnytettäisiin sitten oikeassa maailmassa tuollainen pohjoismainen, kaikki Pohjoismaat kattava kansallisvaltio. Tai jos puhutaan yhteiskuntarakenteiden romahduttamisesta, niin sitä tuskin 4 – 5 henkilöä Satakunnassa tai mistään muualtakaan saa aikaiseksi. Niin mistä tällainen voima sitten näihin tekoihin tai toimintaan oikein kumpuaa? Jos ajatellaan kuitenkin, että näillä tekijöillä täytyy olla jonkinlainen käsitys siitä, että tuskinpa se utopia koskaan toteutuu.

Eero:

Joskus jopa tällanen, että se on hyvin utopistinen se tavoite, niin voi olla semmonen turvaava tekijä. Elikä sitä on niin sanotusti turvallinen edesauttaa ja edistää silloin, ku tietää itsekin, että se ei tuu koskaan tapahtuu. Mut sitten toisaalta tämmönen ajattelumaailma, kun mennään tänne äärimmilleensä, niin siellä hyvin voimakkaasti myöskin korostetaan sitä, että vaikka tää ei tuu tapahtuu meidän elinaikanamme, niin sen kiihdyttäminen esimerkiks taikka sen edistäminen voimakkaasti, niin on tämmönen kunniaa ja ehkä marttyyriuttakin tuova toimintamalli.

Jyri:

Nyt kun on päästy näihin ideologioihin, niin Saana, haluatko kokeilla sitä a-sanaa ja kysyä siitä jotain?

Saana: 

Aa, se akselerationismi?

Eero:

Hyvin meni.

Saana:

Joo, kiitos. Olisitsä voinut kuvata vähän, että mistä siinä siis on kyse?

Eero:

Akselerationismi on ehkä enemmän valittu toimintamalli sen ideologian sisällä. Elikkä ideologiaa jos kuvaa äärioikeistolaiseksi ideologiaksi, niin akselerationismi on sitten se, minkälaisia keinoja sä oot halukas tai valmis käyttämään sen ideologian edistämiseksi. Elikä siinä keskeistä on se, että sä pyrit niillä omilla toimenpiteillä kasvattaa vastakkainasettelua ja kasvattamaan sitä mielellään väkivaltaisesti. Niin, että sitten loppujen lopuks erinäköiset vastatoimet, johonka se väkisinkin johtaa, niin aiheuttas sitten tämmösen vastatoimien aallon, jota kautta yhteiskunta romahtais. Ja syntys tämmönen anarkistinen tila, josta pystytään sitten toisten tarkoitusperien mukaan rakentaan oman näkökulman mukaista valtioo. Ja toiset taas haluaa nimenomaan sen anarkian, jotta se vahvimman etu pystys toteutuun. Mutta akselerationismin alle menee paljon muutakin, kun siihen ehkä keskeisimmin yhdistetty seeds-ideologia.

Saana:

Onks tää yleistä tää tällanen ajattelu?

Eero: 

No ei noin äärimmäisen väkivallan ihailu ja tavoittelu tietenkään ihmiskunnassa yleisesti ottaen oo yleistä. Eikä tietenkään Suomessakaan sitä kautta, että hyvin marginaalisesta asiasta jopa äärioikeiston sisällä puhutaan. Toki äärioikeisto yleisesti viime vuosina on ehkä lisännyt kiinnostusta, semmosta flirttailua ton aatemaailman suuntaan jollain tapaa. Mut se ei oo sillain vakavasti otettavaa, kun esimerkiks nyt täällä Kankaanpään ryhmällä sitten oli.

Jyri:

Miten ylipäätään tuo termi äärioikeisto? Meiltä aina aika-ajoin media muun muassa vuosien varrella on kysellyt, että ovatko termit äärioikeisto tai äärivasemmisto vielä tätä päivää. Varsinkin näinä aikoina, kun tuntuu, että politiikka yhä vähemmän kiinnostaa ihmisiä. Miten itse katsot termiä äärioikeisto? Onko se vielä ajassa kiinni, vai pitäisikö se vanhentuneena panna jo sinne termien romukoppaan?

Eero:

Tämmönen vasemmisto-oikeistojaottelu pohjaa hyvin voimakkaasti siihen, että mitenkä nähdään ihmisarvo, sen jakamattomuus. Ja siinä mielessä lähestytään sit sitä, et onko ihmisarvo ihmiselle syntyjään syntyvä asia. Vai onko kysymys mahdollisti siitä, että ihminen voi vaikuttaa siihen esimerkiks toimenpiteillänsä. Ja sitten kun lähdetään menemään vielä pitemmälle tänne äärioikeiston puolelle, ni siinä kohtaa ruvetaan sit oleen sitä mieltä, et joku ihminen on syntyperänsä, on se sitten etninen syntyperä taikka joku muu, niin sen takia vähempiarvonen. Toinen ihminen sitten on sen takia, että hänellä on jonkinasteisia suuntauksia. Ja oikein pitkälle kun mennään, niin sitten siellä rupee oleen näitä yli-ihmisnäkemyksiä ja sitten oikeutetaan sitä, että tämmösiä alempiarvoiseksi koettuja ihmisiä voidaan jopa tappaa. Eli kyllä siitä kautta tämmönen oikeisto-vasemmistoajattelu auttaa hyvin selkeästi jäsentään tätä äärioikeisto- ja myöskin äärivasemmistoympäristöö.

Jyri:

Miten tällainen ajattelu kytkeytyy sitten puoluepolitiikkaan, jos mitenkään?

Eero: 

No varmasti tää sama jatkumo näkyy ihan samalla tavalla kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa ja heidän suhtautumisessa kanssaihmisiin. Et se, mikä sitten oikeastaan jaottelee sitä, että ruvetaan puhuun ääriliikehdinnästä, niin siihen määrittelyyn sitten tulee se, että millaisella keinolla näitä asioita ollaan valmiita ajamaan.  Ja ajatusmaailma voi olla hyvinkin radikaali. Mut jos sitä ajetaan tämmösillä puoluepoliittisilla parlamentaarisilla keinoilla, niin se ei silloin oo edes meidän mielenkiinnon kohde millään tapaa. Vaan silloin asioita ajetaan sillä tavalla kun niitä kuuluukin yhteiskunnassa ajaa. Mut sitten kun lähdetään menee tän tämän tyyppisen toiminnan ulkopuolelle, ruvetaan ottaan keinovalikoimaan väkivaltaa, niin riippumatta siitä, et mihin suuntaan siitä keskiöstä ollaan menossa, niin silloin ollaan ääriliikehdinnän piirissä. Se voi olla äärioikeistolaista, äärivasemmistolaista, tai sit siellä voi olla joku yhden idean juttu. On se nyt sitten vaikka ympäristöliike tai joku muu vastaava, joka aiheuttaa sen ajatusmallin sinne. Mut ku otetaan se, et ei enää käytetä poliittisia keinoja, niin ollaan ääriliikehdinnän piirissä. Ja sitte ku mennään siitä väkivaltaiseen suuntaan, niin sit se voi olla tämmönen valtiollista turvallisuutta uhkaava ääriliikehdintä, mikä on sitten suojelupoliisin kiinnostuksen kohteena.

Saana:

No toinen sellainen ei äärikysymys, vaan semmonen kysymys, mitä meiltä usein kysytään, on se, että miten ihminen sitten päätyy kannattamaan tällasta äärimmäistä ideologiaa? Et miten tavallaan se radikalisaatioprosessi etenee?

Eero:

No niitä prosesseja ja polkuja tähän äärimmäiseen ajatteluun ni on varmaan yhtä paljon kuin ihmisiäkin, jotka sinne joutuu. Et ne voi olla hyvin erilaisia. Toisilla tämmönen radikalisoituminen tapahtuu hyvin nopeesti. Ihan muutamien kuukausien aikana. Ja toisella se prosessi kestää jopa useita vuosia. Mutta ehkä semmoinen yhdistävä tekijä näitten taustalla vois olla tämmönen jonkinasteinen osattomaksi jääminen, osattomuuden tunne. Se, että kokee, että ei pysty vaikuttamaan asioihin ja ei oo semmosta liittymäpintaa tähän yhteiskuntaan sitä kautta. Ja se, että miten sitä sitten lähtee eteenpäin viemään, niin se on sitten siitä kiinni, että kuinka pitkälle tässä ääriajattelussa ja radikalisoitumisessa on menossa. Kaikkein näissä vakavimmissa tilanteissa aika usein on taustalla sit jonkinasteisia ehkä lapsuudessa koettuja turvallisuuden tunteen vakavia järkkymisiä. On se sitten vaikka kiusaamisen tai muun vastaavan kautta.

Jyri:

Meille on aika paljon tullut tämän Kankaanpään tapauksen jälkeen kysymyksiä sosiaalisen median, etenkin Instagramin kautta. Osa näistä kysymyksistä, mitä tässä on jo tähän mennessä esitetty, nämä keskustelun aiheista on nimenomaan sitä kautta tulleita. Siellä on kysytty myös sitä, että mikä on naisten rooli näissä äärioikeistolaisissa liikkeissä tai piireissä. Usein kun stereotyyppistä kuvaa piirretään, niin siellä on sitten kaljupäinen tai lyhythiuksinen nuori mies. Olipa sitten teon laatu minkälainen vain ja naisia näkyy vähemmän tässä kuvastossa. Mikäs todellisuudessa on asianlaita?

Eero:

No se riippuu hyvin paljon toimijasta. Että siel on, niinku sanoin, niin hyvin erilaisia toimijoita äärioikeistossa. Ja osassa naisia on enemmänkin mukana, jopa ihan keulakuvahahmoina. Mut sitten oikeastaan, kun mennään tänne marginaaliin enemmän, vielä radikaalimpaan suuntaan, niin kyllä siellä sitten naisten määrä on hyvin vähäinen. Et kyllä se vihainen nuori mies sieltä aika usein löytyy.

Saana:

Mä luulen, et kaikkii kiinnostaa kuulla siitä, et miten viranomaiset sitten pääsee tällaisten juttujen ja ryhmien jäljille. Et mikä esimerkiksi herättää sun mielenkiinnon?

Eero:

No herätteitä voi tulla hyvin monesta suunnasta. Joskus niitä tulee esitutkintojen kautta, poliisi löytää niitä. Joskus herätteitä voi tulla meidän oman tiedonhankinnan taikka eri tietojen yhdistelyn kautta. Ja joskus me saadaan sitten muilta kumppaneilta joko kotimaasta tai sitten ihan kansainvälisesti herätteitä näistä henkilöistä. Ja sit niihin perehdytään ja ruvetaan kattoon sitä, että minkälaista se ääriajattelu siinä kohtaa sitten mahdollisesti on. Ja aiheutuuko siitä jonkinasteinen väkivaltapotentiaali joko suoraan taikka sitten välillisesti.

Jyri:

Meiltä on kysytty myös, miten, mainitsikin tuossa poliisin ja Supon yhteistyön, mutta meiltä on kysytty, miten poliisin ja Supon yhteistyö tällaisissa tapauksissa, pysytään jälleen siellä yleisellä tasolla, sujuu. Ja on kysytty, että kumpi tulee ensin, muna vai kana. Ja suluissa (Supo vai poliisi). Eli ei tarvitse tietää vastausta tähän ikuisuuskysymykseen.

Eero:

No tietynlainen ikuisuuskysymys se on tässä meidänkin näkövinkkelistä. Elikkä liittyy taasen voimakkaasti siihen, että eri tapauksissa se menee eri tavoin. Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin joskus ne lähtee rikostutkintojen kautta selviään tietyt asiat. Joskus siinä on enemmän meidän omaa tiedustelutoimintaa mukana taustalla. Et me pyritään riippumatta lähteistä tunnistaan tämmösiä ilmiöitä, tapahtumia taikka toimijoita, jotka oikeastaan omaa potentiaalisesti uhan, et me pystyttäis sitten tunnistaa se, et kenellä on riski liusua tämmötteeseen äärimmäiseen ajatteluun sitten tän ääriajattelun sisällä vielä. Mut meijän tavoitehan on sitten tietysti puuttua näihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo ennen kuin varsinainen uhka syntyy. Et se, että kuka sen puuttumisen sit tekee, niin se on sit enemmän poliisin taikka muiden viranomaisten tehtävä. Et me keskitytään siihen tunnistamiseen ja paikantamiseen.

Saana:

Joo, mä ehkä, jos vielä palaa tohon, et miten me tehdään yhteistyötä muiden kanssa. Niin me ollaan tunnistettu, että meidän täytyy ehkä puhua enemmän esimerkiks lastensuojelulle ja tavallaan olla eri toimijoiden kanssa tekemisissä ja yhteyksissä. Ja ehkä se meijän rooli on just viedä sitä asiantuntijatietoa, jotta sitten esim. lastensuojelun työntekijät voi tehdä sitä omaa työtään paremmin. Et kun he kohtaa erilaisia tilanteita, joissa esimerkiks nuoria huolettaa ääriajattelu, niin heillä on sitten paremmat työkalut tavallaan kohdata näitä nuoria. Ja sitte miettiä, et miten näis tilanteissa edetään.

Eero:

Kyllä nimenomaan. Silloin päästään vaikuttaa niihin kehityskulkuihin jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Saana:

Joo. Jos miettii vielä sitä, että sä teet töitä tällaisen tosi hankalan aiheen parissa. Niin mikä on sun mielestä tässä se kaikkein olennaisin juttu, joka meidän kaikkien pitäis ymmärtää tai josta meijän ois hyvä olla tietosia?

Eero:

No ehkä se, että se varsinainen todella vaarallinen ääriajattelu on kuitenkin hyvin pientä siellä kaiken ehkä julkisuudessa ja muuallakin vellovan keskustelun sisällä. Että maailmaan mahtuu paljon radikaalejakin ajatuksia. Mut kuitenkaan kaikki niistä tai lähestulkoon suurinkaan osa niistä ei oo sitten lopulta kuitenkaan niin vaarallisia.

Jyri:

Meillähän on suojelupoliisilla kaiken kaikkiaan satoja niin sanottuja terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä. Eli henkilöitä, joiden toiminnan laatu, kytkökset tai muut asiat ovat johtaneet siihen, että heidät on arvioitu terrorismin torjunnan kohdehenkilöksi. Ja ikään kuin suojelupoliisin mielenkiinnon kohteiksi, kansallisen turvallisuuden uhkiksi. Heistä valtaosa on radikaali-islamisteja. Joukossa kuitenkin myös jonkin verran tai ja yhä ehkä enemmänkin äärioikeiston edustajia. Mutta tuonkin ryhmän sisällä sitten siis on vielä sellaista astevaihtelua, että siellä on eritasoista uhkaa, eritasoista ajattelua?

Eero:

No ehkä ei enää niinkään sen terrorismin torjunnan kohdehenkilöksi päätyneiden ihmisten osalta. Se, että sinne päätyy, niin silloin puhutaan oikeasti vaarallisista asioista jo. Mutta toisaalta, jos heitä ei nyt kuitenkaan kokonaisuutenansa oo kun se joitain satoja. Ja puhutaan tämän kokoisestakin kansasta, niin kyllähän tämmösen tässä tapauksessa vaarallisen toiminnan määrä kokonaisuudessaan on kuitenkin aika vähäistä.

Jyri:

No miten sitten, jos katsotaan eteenpäin niin kuin Supo tietysti aina katsoo ja erityisesti tämä Supodi, tulevaisuuden podcasti ja nykyisyydenkin ja taitaa olla menneisyydenkin? [nauraa]

Saana:

Hyvin menee, jatka vaan. Siis ensi jaksossa vaihdetaan toista juontajaa. No ei kai.

Jyri:

Ajattelin pitää pienen mainospuheen, kun oli ohjelma-aikaa vielä jäljellä. Mutta vakavoidutaan takaisin vakavien asioiden pariin. 

Toi äärioikeistolainen terrorismi, joka nyt on ollut puheissa, nimenomaan Kankaanpään tapauksen takia, on kuitenkin Suomessa ja nimenomaan terrorismina varsin uusi ilmiö. Mutta onko äärioikeistolainen terrorismi tullut jäädäkseen? Joko siitä voi sanoa jotain?

Eero:

No ei nyt välttämättä varsinaisesti voi sanoa, et onko se tullut jäädäkseen. Mutta lähivuosina on kyllä turhan toiveikasta ajatella, että se mihinkään heti häviäis. Ja voi hyvin olla, että kun se nyt on kansainvälisesti Euroopassakin ollut isosti kasvussa, niin se kasvukaan ei ole kyllä valitettavasti välttämättä ihan heti taittumassa.

Jyri: Kiitoksia, Eero. 

Saana: Kiitos.

Eero: Kiitos.