”Kuinka vainoharhaisia supolaiset ovat?” – Erikoisjaksossa vastataan kuuntelijoiden kysymyksiin

Äänitteen kesto: 29 min

SN: Saana Nilsson
PH: Pekka Hiltunen

 

SN: No niin, nyt on käsillä viimeisen jakson nauhoitus. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Joo, mutta mahtavaa olla täällä juttelemassa ja vastaamassa teidän kysymyksiin.

PH: Täytyy kyl sanoa, että on menny tosi nopeesti nää jaksot ja täs vaiheessa kiitos teille kaikille siitä, et me ollaan täs matkan aikana saatu aika paljon kysymyksiä, joita me pyydettiin lähettelemään. Ja niitä kysymyksiä tuli itse asiassa niin paljon, että ihan kaikkiin niistä me ei tässä jaksossa ehditä vastaamaan. Me ollaan yritetty kattoa, että ainakin sellaset tulee mukaan, mitä on useat ihmiset kysellyt. 

Tässä erityisesti tuli tohon Supoon töihin pääsemiseen ja rekrytointiin liittyen kysymyksiä. Ja nyt jo täs tiedoksi, että ne me käsitellään tavallaan yhtenä kokonaisuutena tossa sitten lopuksi. 

Mut jos lähdetään saman tien liikkeelle, niin ensimmäinen kysymys on Saana, että kuinka vainoharhaseksi työ tiedustelupalvelussa tekee?

SN: Joo, mä yritän nähdä, mä oon miettiny näit vastauksii ja kirjaillun niitä vähä ylös, niin nyt mä en näe niitä ilman rillejä. Mutta siis on tämä ehkä aiheuttanut sen, että tulee jotenkin ja on jotenkin tietoisempi siitä omasta ympäristöstä ja tarkkailee jonkun verran ehkä enemmän, kuin mitä muuten. Ja sitten mä mietin, et kahviloissa ja ravintoloissa mä tykkään kyl mennä istumaan niin, että mä näen ovelle. Ja muutenkin mä katon ehkä, et missä on poistumistiet. En mä tiedä, tekeekö muut tällaista, mutta mä teen. Ja ehkä se on kuitenkin niin, et erilaiset ihmiset reagoi eri tavoin. Että vaikka mäkin oon herkkä, niin musta silti tuntuu, että en mä ehkä kuitenkaan koe olevani vainoharhanen.

PH: Niin, mä aattelin tässä silleen, et mä kyselin tosta omalta lähipiiriltä. Koska itehän mä sanoin, että en mä tietenkään oo vainoharhanen, mä reagoin asianmukaisesti. Mutta kun mä tossa kyselin, niin kyl sieltä kuulu vastauksissa, et niin, että ehkä sä aika varovaisesti suhtaudut joihinkin asioihin just silleen ehkä jos matkustelee maailmalla tai tulee uusia ihmisiä, niin saattaa olla semmoinen ehkä hivenen varovaisempi. Et mä en sano vainoharhanen, koska silloin ei oo vainoharhanen, jos tietää olevansa ehkä vaikka joittenkin tahojen kiinnostuksen kohteena.

SN: Joo. No sit meiltä on kysytty, että saako Supo halutessaan pääsyn kaikkiin tietoihin ihmisestä?

PH: Se on hyvä kysymys. Ja tästähän se leffastereotyyppi on, että me voidaan vaan kaivella ketä vaan, mitä vaan ja milloin vaan. Mutta tosiasia on se, että kaikki meidän tiedonsaantioikeudet perustuu lakiin. Ja meillä pitää aina olla syy siihen, jos me johonkin henkilöön tai ilmiöön kiinnitetään huomiota. Eli me ei voida vaan päättää, että no nytpäs kaivellaan tuota ihmistä tai tuota suuntaa, vaan siihen aina pitää olla selkeä syy ja sen syyn puitteissa me saadaan sit käyttää niitä toimivaltuuksia ja tiedon pääsyoikeuksia, mitä laki meille antaa. 

Sit meiltä on kysytty myös sellaista, että tavataanko me kaikkia päättäjiä ja valtiojohtoa.

SN: No valtiojohto ja päättäjät on meidän keskeisiä asiakkaita, niin mä toivoisin, että tavataan mahdollisimman laajasti. Ja tavataankin. Että presidentti, ministerit kyllä me tavataan säännöllisesti ja tietenkin Suojelupoliisin päällikkö on sitten myös siinä keskeisessä roolissa näillä tapaamisilla.

PH: Tähän liittyen mä muistan ainakin ite, silloin kun ensimmäisen kerran meni sellaseen tilanteeseen, että siellä joku ministeri istu pöydän toisella puolella, niin mulla on jääny jotenkin niin elävästi mieleen se, että kun siinä puhuin omasta asiantuntemusalueestani ja huomasin siinä sitten, miten ministeri ottaa muistiinpanoja, niin siinä iski tavallaan silmille se, että vitsi et täähän on oikeasti aika iso juttu, että pystyy tälleen tulemaan. Niin miltä susta on tuntunu nuo tilanteet?

SN: No on ne tietenkin välillä kuumottavia. Ja varsinkin ne ekat kerrat. Kyl mä muistan jonku kerran millon mä oon ollu tuolla vaikkapa presidentin kansliassa, odottanu siellä semmosessa odotustilassa ja mulla oli niin jotenkin hikeä pukkas ihan hulluna. Ja sit siin pöydällä oli semmonen pieni laatikko, mistä saa semmosii vedettäviä, mitä ne on, semmosii tosi ohuita papereita ja musta tuntuu, et mä tarttin niitä ainakin 20 et mä sain kuivattua itseni ennen ku mä menin sitten kertomaan jostain teemasta.

PH: Se on kiva sitten huomata jälkeenpäin, että on ollut 14 paperia otsassa kiinni kun tulee pois sieltä. 

Mehän yleensä, kun me mennään puhumaan valtionjohdolle vaikka, niin se on joko siitä syystä, että meillä on tullut jotain kerrottavaa tai sitten meitä on pyydetty kertomaan jostain tietystä asiasta. Haluaisitsä vaikka vähän kertoo siitä, miten semmoiset tilaisuudet yleensä menee, et mitä siellä tapahtuu?

SN: No me ollaan jo ennen tavallaan niitä tilaisuuksii yritetty mahdollisimman tarkkaan selvittää sitä, et mistä meiltä halutaan sitä tietoa. Ja sit lähetty sen pohjalta rakentaa sitä, että mistä me kerrotaan. Me yritetään ottaa niihin tilaisuuksiin aina mukaan meidän parhaita asiantuntijoita kertomaan, koska ollaan huomattu se, että yleensä siitä ihmiset, asiakkaat tykkää eniten, et he voi kysyy suoraan siltä parhaalta asiantuntijalta siitä aiheesta. Et yleensä rakennetaan joku semmonen sopiva kokonaisuus, mis on muutama asiantuntija briiffaamassa ja sit saattaa olla vähän jotain yleisempää strategisempaa, josta vaikka sitten päällikkö tai joku muu johdosta sitten kertoo.

PH: Ja yleensähän siinä on myös tosi tärkeätä se, että me halutaan aina jättää aikaa keskustelulle, et voidaan sitten käydä vähän niitä yksityiskohtia läpi tai kuulla et jos asiakkaalla on jotain tosi tiettyjä tarpeita, joita me voidaan sitten jatkossa ottaa vielä paremmin huomioon.

SN: No mitäs muuta täältä kysymyslaarista löytyy? Kuinka paljon ja säännöllisesti teette yhteistyötä muiden maiden kollegoiden kanssa? Le Bureaussa sanotaan, ettei tiedustelumaailmassa ole ystäviä. Onko näin todella?

PH: Jaa, yhteistyöhän on meille hyvinkin arkista. Eli mä sanosin, et se on tosi yleistä, tosi tiivistä. Ihan vaan siitä käsin, et tavallaan ne uhat, minkä kanssa me tehdään töitä, niin ne ei kunnioita rajoja. Eli jos katsotaan vaikkapa terrorismia, niin meidän on pakko ja tosi hyödyllistä tehdä muiden maiden tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden kanssa yhteistyötä siinä, että me pysytään kaikki kartalla siitä. Koska on mahdotonta sanoa, että mihin yksittäiseen maahan pelkästään se uhka keskittyis. Et mä sanosin, että hyvä kuvaus on, että meillä on ystävällismielisiä kumppaneita. Aina tiedustelumaailmassa jokainen palvelu itse vastaa oman maansa kansallisesta turvallisuudesta. Ja sen takia usein sanotaankin, että ei välttämättä olla ystäviä, koska me kaikki ymmärretään, että jokaisella on se vastuu siitä omasta turvallisuudestaan. Mutta siitä huolimatta työtä tehdään yhdessä ja oikein miellyttävien kollegojen kanssa yleensä ja yleensä kuitenkin siitä perspektiivistä, että kyllä me tässä isossa kuvassa samalla puolella ollaan.

SN: Ja ehkä vielä semmosen erityisryhmänä niin nuo muut Pohjoismaat varmaan semmonen kumppani, et samankaltaisia maita ja yhteiskuntia ja samantyylisiä palveluita, niin on vielä ehkä tiiviimpi suhde.

PH: Just näin, et ollaan samalla alueella ja meillä on tosi yhtenevät intressit ja kohdataan myös hyvin saman tyyppisiä uhkia, niin siin on helppo löytää maaperää sille yhteistyölle.

SN: No entä milliaset välit Supolla ja sotilastiedustelulla on ja miten yhteistyö toimii?

PH: Mä sanosin, että tosi hyvät, tosi mutkattomat. Eli Suomen systeemin etuhan on se, et me ollaan aika pieni maa loppujen lopuksi ja meillä on erittäin hyvät viranomaisyhteistyövälit. Ja me ymmärretään kunkin rooli. Eli tähän yhteistyöhön kiinnitettiin huomiota jo paljon silloin kun näitä tiedustelulakeja säädettiin ja sinne oikein lisättiin velvoitteita, et hei, että katsokaa, että teette hyvää yhteistyötä. Ja voin kyllä sanoa, että se toteutuu. Me ymmärretään molemmat toistemme roolit ja ollaan kyllä tässä niin sanotusti yhdessä rintamassa kumpikin tekemässä sitä omaa osaamme. 

Sit meille tuli myös vähän erilaisia kysymyksiä. Eli meiltä kysyttiin esimerkiksi sitä, että miten supolaisten rakkauselämä, eli miten supolaiset voi treffailla turvallisesti vai pitääkö siinäkin pelätä vakoojia ihan niinku tv-sarjoissa?

SN: Ensinnäkin mahtavaa, että nämä kysymykset ohjautuu mulle, kiitos siitä.

[Naurua]

SN: Varmaan myös aina rakkausasioissa kannattaa käyttää maalaisjärkeä. Ja niinku ehkä, eiks yleensä sanota niin, et jos joku vaikuttaa poikkeuksellisen hyvältä, niin sitten siin voi olla jotain mätää. Tai ainakin jonkun ajan kuluttua löytyy varmasti myös kehittämiskohteitakin. Mutta en mä nyt ehkä ite ois tosta asiasta niin huolissani. Ja voihan sitä antaa supolaisille sellaisenkin neuvon, että voihan sitä sitten etsiä sitä kumppania vaikka talon sisältä, jos on todella huolissaan tästä asiasta, vai mitä.

[Naurua]

PH: Niin, että ehkä semmoinen ohjenuora, mitä me ollaan yleensä pidetty ja mitä ite oon joskus sanonutkin sellaisille ihmisille, jotka sanotaan vaikka lähtee tonne virkamatkoille tai muualle, että se, että oot tullu Supoon töihin tai matkustat johonkin, ei tee susta yhtäkkiä viehättävämpää. Eli jos huomaat olevasi jossakin aivan vastustamaton ja se nyt on jotenkin kummallista, niin silloin kannattaa ehkä miettiä, että okei, että miksi minä olen näin kiinnostava. Mut toki ei tämä ehkä nyt ole semmoinen asia, mistä kannattaa yöuniaan menettää.

SN: Hmm, no entä jos on aina ollut vastustamaton? Siinä on vaikea huomata mitään muutoksia. 

PH: Nimenomaan, sit siihen kieltämättä kuuluu haasteita.

SN: Joo. No jonkun verran tuli kysymyksiä myös vakoilusta ja terrorismista. Pitääkö meidän olla huolissaan terrorismista? Ja jos kyllä, niin miksi?

PH: Mä sanoisin, että meidän Supossa pitää olla siitä vähän huolissaan, mutta sitten taas kuuntelijoiden ja kansalaisten ei ihan niin huolissaan. Et vaikka toi terrorismin uhka on kasvanut selkeästi viime vuosina ja me ollaan tota meidän uhka-arviotakin jokin aika sitten nostettu, niin terrorismin uhka Suomessa ei ole sillä tasolla, että jokaisen tarvis ihan siinä omassa arjessa olla hirveen huolissaan siitä. Et on hyvä olla tietoinen siitä, että Suomessakin on tällainen ilmiö, mutta kyl mä sanosin, et loppujen lopuks me asutaan hyvin turvallisessa maassa. Ja et viranomaiset tekee joka päivä, me mukaan lukien työtä sen eteen, että terrorismikaan ei pääsisi kasvamaan entistä huolestuttavammaksi. Eli lyhyt summaus: Supo kyllä huolehtii, normiarjessa kuulijoiden ei tarvii tästä niin paljon huolehtii. 

Mut terrorismiin liittyen meiltä kysyttiin myös sellaista, että kun Supo kertoo julkisuuteen, et meillä on se tietty määrä kohdehenkilöitä, niin miksi ihmeessä tällaiset terrorismin kohdehenkilöt saa olla Suomessa?

SN: No, näillä kohdehenkilöillähän on erilaisia taustoja. Ja joukossa on myös kantasuomalaisia. Eli et siihen joukkoon kuuluu myös henkilöitä, joilla on Suomen kansalaisuus. Et kyllähän, jos miettii laajemmin vaikka rikollisuutta, niin kyllähän Suomen kansalainen, joka on sitten rötöstelly, niin saa oleskella Suomessa joko vapaana tai vankilassa. Ja sit jos miettii globaalia maailmaa, niin ihmiset liikkuu sinne sun tänne. Et ne liikkuu Suomeen ja Suomesta pois. Niin me tietenkin yritetään sitten arvioida aina näihin henkilöihin liittyvää uhkaa. En mä tiedä oikein mitä muuta tohon vois sanoo.

PH: Just näin, et se on tavallaan, ne maassaolon edellytykset on sitten tavallaan ihan erillinen kysymys. Et voi olla, et joku on kansalainen, voi olla et on joku muu edellytys, et se on tavallaan se ratkaiseva tekijä siinä.

SN: Joo. No miksi arvioitte suuremman terrorismin uhan tulevan radikaali-islamisteilta eikä äärioikeistolta?

PH: Toi on hyvä kysymys ja siihen on olemassa myös yksinkertainen vastaus. Eli kun me arvioidaan terrorismin uhkaa, niin me tehdään se aina samalla sapluunalla. Että siinä vaiheessa se ideologia ei oo määrittävä tekijä, vaan me katotaan esimerkiksi sitä, että minkälaista toimintakykyä ja toimintahalua ihmisillä tai tämmösillä henkilöillä on, jotka siihen arvioitavaan liikehdintään kuuluu. Minkälainen on heidän viholliskuvansa, minkälainen on se kansainvälinen ilmapiiri, millaisia trendejä tähän liittyy. Ja näistä kaikista yhdessä arvioidaan sitten mahdollisten suunnitelmien ja hankkeiden lisäksi ja meidän muun operatiivisen tiedonhankinnan lisäksi sitä, että millainen se uhkakokonaisuus on. Eli yksinkertaistettuna se uhan vakavuuden arviointi ei riipu siitä, mitä ideologiaa ne arvioitavat henkilöt tai ryhmittymät kannattaa, vaan se katsotaan aina samalla sapluunalla, jotta me pystytään oikeasti ottaa huomioon kaikki mahdolliset tekijät.

SN: No sit siirrytään vakoiluun, eli missä vaiheessa Supo puuttuu havaitessaan vaikka vieraan valtion hyväksi toimimista?

PH: Meillähän aina tavoitteena on se, että tähän pystytään puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ettei pääse tapahtumaan niitä ikäviä asioita eikä tiedot pääse vääriin käsiin. Joten kyl mä sanoisin, että me pyritään pitämään se puuttumiskynnys tosi matalalla. Ihan just siitä syystä, että sen tiedon suojaaminen ja myös niitten ihmisten suojaaminen on meidän mielestä tosi tärkeätä ja se on myös kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeää. Tähän ehkä liittyen semmoinen jatkokysymys, mitä meille esitettiin, ja varmaan just vähän siitä että itseäkin tai tätä kuulijaa on huolestuttanut vähän se, että miten tällasen värväämisen voi havaita, et milloin pitäs olla huolissaan.

SN: No sitä voi tietenkin olla aika vaikea havaita, koska sen tarkoituskin on, että sitä ei havaittaisi. Ja kun se toteutetaan silleen vähitellen, niin voi olla vaikeeta havaita. Mutta ehkä se on hyvä lähtökohta, että on tietoinen siitä, että tällainen on mahollista ja hyvä olla tavallaan hereillä. Ja tässäkin jos se yhteydenpito tai ne lähestymiset vaikuttaa jotenkin poikkeukselliselta, niin sitten ehkä on hyvä pysähtyä miettimään. Mutta ei nyt varmaan kannata kuitenkaan suhtautua kaikkiin lähestymisyrityksiin vihamielisesti varmuuden vuoks. Mut et ehkä hälytyskellojen pitäisi soida sit viimeistään siinä vaiheessa, jos vaikka pyydetään tuomaan työpaikalta jotain materiaalia tai näin, niin sen nyt pitäis olla semmonen viimeinen herätyksen paikka.

PH: Niin et täs on oikeastaan hyvin pitkälle samat neuvot kun siinä rakkauselämäkysymyksessä, et jos joku vaikuttaa olevan liian hyvää, niin se ei todennäköisesti ole. Ja jos sen jälkeen, kun oot vaikka päässy johonkin työpaikkaan, missä pääset tiedon äärelle, niin sust tulee äkkiä hirveän kiinnostava, sulle halutaan antaa hirveästi lahjoja, niin silloin kannattaa ehkä olla siinäkin hereillä. 

SN: Kyllä.

PH: Mut sit siirrytään hetkeks tonne kyberasioihin, ne on kiinnostanu myös aika paljon. Niin ehkä vähän tämmöinen isompi kysymys, että miten Supo näkee kyberturvallisuuden?

SN: No se on tietenkin meidän näkökulmasta tosi tärkeä osa-alue. Ja ehkä nyt jos miettii koronaoloissa, niin sen merkitys on korostunut. Ja me ollaan siitä kerrottu julkisuuteenkin, että kybervakoilu on ollut nyt tavallista aktiivisempaa, niin tietenkin se on meidän näkökulmasta tärkeä aihe. Ja monet yhteiskunnan keskeiset toiminnot on nyt sitten siirtyny etäyhteyksien päähän ja se on aiheuttanut erilaisia haavoittuvuuksia. Ja etäolosuhteissa kybervakoilua on ehkä myös vaikeampi havaita. Et joo, tärkeä aihe ja teema. 

No miten sä sitten näet mikä on Supon rooli kyberhyökkäyksien torjunnassa?

PH: Oikeestaan mä miellän sen niin, että nää ihan samat lainalaisuudet mitä pätee täällä fyysisessä maailmassa, niin pätee tuolla kybermaailmassakin. Eli se ei oo sinänsä irrallinen juttu. Ja myös siellä se Supon rooli on tiedustelu ja tiedonhankinta. Ennen kaikkea semmosen ennakoivan tiedon hankita ja sitä kautta se kansallisen turvallisuuden suojaaminen. Eli me ollaan tietyllä lailla just tällainen asiantuntijaorganisaatio, jonka toiminnan keskiössä on just se tiedustelutiedon hankkiminen. On se sitten kybermaailmassa tai sitten ihan täällä vanhassa kunnon fyysisessä maailmassa.

Meille tuli näitten ehkä enemmän substanssikysymysten lisäksi aika paljon just tähän rekrytointiin liittyen ja just sellasia kysymyksiä, että miten tänne oikein voi päästä töihin. Ja ensimmäinen asia, mitä meiltä kysyttiin, oli siis, miten Supoon ihan käytännössä haetaan. Et onks se sellaista, että pitää odottaa, että joku tiputtaa kirjeen postiluukkuun, tai tullaan koputtaa olkapäälle, vai miten se oikein menee?

SN: No kaikki meidän paikat ilmoitetaan tuolla valtiolle.fi-palvelussa ja sit sen lisäksi, jos kiinnostaa, niin voi laittaa avoimen hakemuksen osoitteeseen [email protected]. Mut et ehkä ensin kannattaa käydä kattomassa noi meidän nettisivut ja siellä rekrytointiin liittyvä osio, et niistä saa lisätietoa, jonka pohjalta sit on myös helpompi miettiä, et onks tää sitten itselle semmonen sopiva ja oikeanlainen työpaikka. Ja noita rekry-osioita varmaan me tullaan myös jonkun verran ehkä uudistamaankin, et kun nyt on tullut paljon just kysymyksiä rekrytointiin liittyen, niin voitais myös miettiä vähän sitä, et miten me voitais täs asias palvella paremmin.

PH: Toinen asia, mikä mietityttää paljon, että millainen koulutus sit pitää olla, että voi päästä Supoon. Et esimerkiks pitääks olla poliisi tai pitääkö olla joku tosi spesifi tausta, että voi edes kuvitella tänne pääsevänsä? 

SN: No siis poliiseja tarvitaan, mut sit tarvitaan asiantuntijatehtäviin myös tosi laajalla taustalla. Eli yleensä asiantuntijatehtävissä tuppaa olemaan hakuvaatimuksena korkeakoulututkinto, mutta ne alat on tosi moninaisia ja me toivotaankin sitä, että meillä on tosi erilaisia hakijoita ja erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia taustoja. Että mä en tiedä ihan semmosta, ei oikeastaan varmaan voi antaa, että just tämä ja tämä tausta ois täydellinen. Eli, niin, eiks sulla oo tähän semmonen joku vakiovastaus, mä muistelen?

PH: Joo mul on oikeastaan kaksikin. Yksi on se, että jos me haetaan jotain tosi spesifiä, vaikka kielitaitoa tai tuntemusta, niin me kyllä sit kirjotetaan se auki siihen hakemukseen. Mut silleen yleensä, niin tosiaan mä nyt paljastan tässä, mun ehkä pitää muuttaa, mitä mä oon kysynyt rekryissä, kun se nyt tässä tulee julkisesti julistettua tai sit ehkä mennään samalla linjalla, niin mä oon aina kysynyt, että okei, kerro mulle, miksi sun tutkinto ja sun kokemus on soveltuvia tähän tehtävään, niin mä uskon sua. Eli ajatuksena on just se, et me etitään enemmänkin semmoisia keskeisiä taitoja niin kuin ongelmanratkaisukykyä ja hyviä sosiaalisia taitoja ja kykyä tiimityöskentelyyn. Ja se, miten nämä taidot on kertynyt ja se muu osaaminen kertynyt, niin se voi olla tosi erilaista. Et onhan meilläkin tosi erilaiset koulutustaustat ja meillä on talossa hyvinkin laajalla skaalalla ihmistä.

SN: Ja aika hyvin ne sitten siinä rekry-vaiheessa, tuli vaan mieleen tosta ongelmanratkaisusta, niin meillähän on erilaisia tehtäviä ja testauksia. Et niit sit katotaan, että onko niitä kykyjä.

PH: Mutta niitä me ei paljasteta tässä etukäteen.

SN: Voin paljastaa muutaman. Joo. No sit tässä on vielä näitä tähän liittyviä kysymyksiä, eli mistä voi saada analyysiosaamista siviilinä?

PH: Semmostaa perusanalyysiosaamista saa toki ihan esimerkiksi korkeakouluopinnoista tai muissa opinnoissa. Et siellähän käydään paljon läpi lähdekritiikkii, tiedon arvioimista, merkityksen arvioimista, jotka on tosi keskeisiä osia. Samalla monessa työtehtävässä itse asiassa saatetaan tehdä analyysia. Joko ihan sitä, mitä numerot tarkoittaa, tai miten tämmöstä kehitystä pitäisi arvioida, niin sitä kokemusta kertyy. Ehkä se, mikä on hyvä muistaa, että ei ole olemassa semmosta opintopolkuu, mikä suoraan valmistas juuri esimerkiksi siviilitiedustelun analyytikon tehtäviin. Ja me tiedostetaan tää. Mut tämmösiä yleisiä taitoja voi kartuttaa opinnoilla laajasti, työkokemuksella, sit on tällasia spesifiä tutkintoja niinku esimerkiks Jyväskylän yliopistossa, mut se ei ole mikään välttämätön vaatimus, että on opiskellut juuri tiedusteluanalyysia. Enemmän meitä kiinnostaa just se, että osaako niin sanotusti käyttää päätään siinä, että arvioi tietoa, arvioi sen merkityksiä. Kannattaa lukea laajasti tiedusteluanalyysistä ja eri analyysimuodoista on paljon kirjallisuutta. Ja sitten myös hakeutua ehkä semmosiin opintoihin ja tehtäviin, missä jollakin tavalla ollaan näitten asioiden kanssa tekemisissä.

SN: No voiko Supoon päästä harjottelijaksi?

PH: Kyllähän meille voi päästä. Meillä on harjoittelijoita ihan säännöllisesti. Ja yksi heistä itse asiassa on ollut mukana tätä podcastiakin tekemässä, terveisiä vaan Sarille. Ja mehän ollaan itse asiassa molemmat aikanaan talon ovesta sisään ensimmäisen kerran harjoittelijoina tulleet. Et kannattaa pitää silmiä auki ilmoitusten kanssa ja olla sitten tarvittaessa myös yhteydessä.

SN: No voiko Supolle tehdä gradun tai opinnäytetyön?

PH: Se on itse asiassa aika harvinaista. Et mä sanoisin itse asiassa, että pääsääntöisesti ei. Se johtuu siitä, et meidän toimintaan ja tietoon liittyy yleensä tosi vahva salassapitoelementti ja se on vähän hankalasti sovitettavissa yhteen sen kanssa, että opinnäytetyöt on lähtökohtaisesti avoimia, niinku niitten pitääkin olla. Niin mä sanosin, et se on kyllä aika semmonen poikkeustilanne, jos semmoseen lähdettäs. 

Siinä oli oikeastaan ne kysymykset, tai no oli tässä yksi kysymys jäljellä vielä. Ja se on must tämmönen vähän isompi kysymys, eli miltä on tuntunu tehdä tätä podcastia ja miksi Supo on tosiaan tämmöstä lähtenyt tekemään, et miltä tämä kaikki nyt näyttää, kun ensimmäinen kausi on paketissa?

SN: En mä tiiä. Varmaan tai mulla ainakin itellä oli jotenkin sellanen, et halusi myös kokeilla vähän jotain uutta. Et voisko meidän työstä kertoo vähän uudella tavalla. Ja mä ajattelen jotenkin niin, että mä suhtaudun ihan supervakavasti mun töihin ja tekemiseen, mutta itseeni en ollenkaan vakavasti. Niin sitten se, että heittäytyy tämmöseen, niin se nyt ei tuntunut niin vaikeelta. En mä tiiä, ehkä tärkeintä ja kivointa täs on ollu se vuorovaikutus ja kun täst on saanut palautetta. Ja tietenkin sitä ois ollu kiva saada vieläkin enemmän ja on se tuntunut kivalta, että tätä on kuunneltu niin paljon. Entä mitä mieltä sä oot?

PH: Onhan tää ollu silleen tosi erikoista. Et niin kuin on paljon puhuttu, niin eihän tämmöstä oo etukäteen tehty ja kyl me ollaan saatu tässä paljon pähkäillä, että mites tätä nyt lähdettäis tekemään. Ja mä oon kans ollu tosi tyytyväinen siihen, että me on tällainen tehty ja saatu kasaan. Ja on ollu tosiaan hienoa, et meille esimerkiksi kun kysymyksiä pyydettiin, niin paljon on tullu ja palautetta on tullut paljon. Et kyl mä näkisin, että nyt taaksepäin katsottuna, niin kyllä, oli hyvä päätös ja mä oon iloinen siitä, että me tämmönen lähdettiin tekemään. Olihan se vähän yllätyksellinen matka välillä, mut musta näitä on ollu itse asiassa aika kiva tehdä.

SN: Jep.

PH: Mutta mites, varmaan tässä vaiheessa voitais vähän avata sitä, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Oliks tää tässä, vai mitä ihmettä?

SN: No eiks me nyt päädytty sit kuitenki siihen, vaikka mä myönnän tässä, et mä olin vähän kahden vaiheilla tän jatkon kannalta. Mut eiks me nyt mietitty, että syksyllä me jatketaan?

PH: Kyl me vähän näin mietittiin. Että me tosiaan istuttiin tossa jokunen aika sitten alas ja katottiin vähän sitä, että mitä on tehty, millainen paketti tästä muodostu ja että onko tätä syytä jatkaa. Ja kyl me sen keskustelun jälkeen vähän tultiin semmoseen päätökseen, että syksyllä on sitten taas uusia kuvioita ja Supodi tekee paluun myös kaudelle kaksi.

SN: Joo, ja tähän liittyen, niin tonne palautelootaan voi laittaa sitten jos teillä on ajatuksia teemoista, joista te haluaisitte kuulla.

PH: Joo, eli se meidän laatikko [email protected] jää auki. Sinne voi laittaa postia, itse asiassa me pyydetäänkin postia. Voitte nyt kun olette koko kauden kuulleet, niin laittaa sinne ajatuksii, toiveita ja kaikkea muuta mahollista. Me kuullaan mielellään teistä nyt kun te ootte kuullu meistä.

SN: Mahtavaa. Joo, kiitos tosi paljon.

PH: Kiitos kun ootte ollu mukana. Oikein mahtavaa kevättä, kesää ja kuullaan taas syksyllä.

[Loppumusiikki]