”Käyttääkö Supo valheenpaljastuskoneita?” – Turvallisuusselvitykset

Äänitteen kesto: 22 min

SN: Saana Nilsson
PH: Pekka Hiltunen
IH: Ilkka Hanski

PH: Tervetuloa Supodiin. Tässä podcastissa, jonka tarinoita et muualta kuule, keskustelemme tiedustelusta, suojelupoliisin toiminnasta sekä kansallisen turvallisuuden kysymyksistä. 

SN: Haluamme avata Supon toimintaa uudella tavalla. Minun nimeni on Saana Nilsson. 

PH: Minä olen Pekka Hiltunen. 

SN: Tervetuloa mukaan!

PH: Tänään me puhutaan siitä, voiko nuoruuden törttöilyillä olla vaikutusta siihen, millaisia töitä saa tulevaisuudessa. Meidän vieraana on suojelupoliisin turvallisuusselvitysyksikön päällikkö Ilkka Hanski. Tervetuloa Ilkka. 

IH: Kiitos. Oikein mukavaa olla täällä.

PH: Ja hei heti alkuun siis niin ku äsken tossa kysyin, niin voiko olla näin, että noilla nuoruuden törttöilyillä ois vaikutusta siihen, millasia töitä tulevaisuudessa saa?

IH: Niin no. Nuorenahan sitä sattuu ja tapahtuu. Kaikki varmaan on tehny asioita, joita ei vanhempana tekis ja joita ei vanhempana välttämättä edes halua muistella. Saana, minkä takia sä oot ihan punanen?

SN: [naurua] Niin mä olin ensin silleen o-ou. 

PH: Eläviä flashbackeja.

IH: Niin niin. Et kyllähän sitä sattuu ja tapahtuu ihmisen elämässä ja nuorena etenkin. Aina, kun me mietitään sitä, että ilmotetaanko joku esille tullut tieto, niin siihen me huomioidaan, että kuinka tärkeään tehtävään menee. Huomioidaan, et minkä ikäisenä se teko on tehty. Huomioidaan siitä kulunu aika ynnä muita asioita, että lähtökohtaisesti nuorena tehdyt törttöilyt siel on korkeampi rima kuin sit aikuisena tehdyissä. Mut täytyy muistaa, et ei se mitään immuniteettia anna. Et jos on nuorena tehny pankkiryöstön, niin ehkä sit ei tota noin niin pankkiiriksi kannata ihan heti hakea. 

SN: Me puhutaan siis turvallisuusselvityksistä, niin voisit sä viel lyhyesti kertoa, että mitä ne siis on?

IH: Joo, vois ainakin vaikka lähtee negan kautta liikenteeseen, et mitä ne ei ole. Et on monesti vääriä luuloja. Ensinnäkin nää turvallisuusselvitykset ei oo päätöksiä toisin kuin lähestulkoon kaikkialla muualla. Turvallisuusselvityksellä päätetään, et saako henkilö, siis toimivaltainen viranomainen päättää, et saako henkilö pääsyoikeuden tietoon tai voidaanko hänet palkata johonkin virkaan. Meillä ne ei oo päätöksiä eikä niistä voi valittaa, vaan niissä annetaan tietoa ratkaisijalle eli rekrytoijalle. 

Toisaalta tää tieto, mikä annetaan, niin ne ei oo mitään rekisteriotteita, vaan ne on selvityksiä, missä sit aika tarkkaan harkitaan sitä, että onko se tieto, mikä me ollaan löydetty, niin onko sillä merkitystä, kun henkilön luotettavuutta arvioidaan. Eli nää on toimivaltaisen viranomaisen, suojelupoliisin, pääesikunnan yleensä rekrytoijille antavia selvityksiä, missä sitten kerrotaan esille tulleita tosiasioita, joita tarvitaan, kun arvioidaan henkilön luotettavuutta. 

Ja tota noin niin, ehkä tähän luonteeseen, on hyvä nostaa tässäkin esille, että kun mennään aika syvälle ihmisten perusoikeuksiin, mennään tietosuojaan, näihin törttöilyihin, muihin elämänolosuhteisiin, vaikutetaan ihmisten mahdollisuuteen elättää itseään, niin täs korostuneesti tulee eri keinot, millä perusoikeuksia sitten suojataan. Eli yhtään selvitystä ei tehdä ilman kohteen suostumusta. Tää menettely on niin läpinäkyvä ku on mahdollista. Yleensä eurooppalaisen henkilötietoajattelun mukaan niin lähtökohtaisesti tietoja kerätään henkilöltä itseltään plus sitten muualta ja niitä varmistetaan myöskin muualta. Monesti henkilö saa itse lausua meille vielä kantansa joittenkin asioiden merkitykseen.

Sit yks tekijä, mikä vaikuttaa tähän perusoikeusmyönteisyyteen tai on merkityksellinen, on se, että siinä harkinnassa, kun me harkitaan, et ilmoitetaanko jotain arkaluontoista tietoa henkilöstä sille selvityksen hakijalle, niin meillä on tukena oikeusministeriön asettaman arviointikriteerilautakunnan tulkintaohjeita. Ne on antanu meille paksut nivaskat siitä, että millaset, millaisia rikoksiin liittyviä tietoja pidetään yleisesti merkityksellisenä. Sitten, et millaisista, millaiset ulkomaan sidonnaisuudet on merkityksellisiä. Nyt on tulossa sitten taloudellisten olosuhteiden arviointiin liittyvää tulkintaohjetta.

Eli kyllä, vaikka nää ei oo meitä sitovia, niin kyllä arvostetaan niitä kovasti, koska se on oikeusministeriön asettama. Siel on asiantuntevia virkamiehiä ja sitten siel on edustus niin työntekijä kuin työnantajapuolelta, että se on varsin laaja kattaus ja meille avuksi. 

PH: Mites tota Ilkka sanoit tossa, että se selvityksen kohde tai se ihminen, kenestä se turvallisuusselvitys tehdään, niin voi itse lausua tähän, niin mitä tää käytännössä tarkottaa?

IH: No, jos esimerkiksi me ja niin kun yhä useammin haastatellaan henkilöä hänen yleisistä elämänolosuhteistaan ja jos me sitten löydetään sieltä jotain, mitä me katsotaan, että on merkityksellinen tieto, niin me näytetään tälle sit myöhemmin tälle haastateltavalle, selvityksen kohteelle, et mitä ollaan ajateltu sanoa. Hän saa sitten kirjallisesti lausua siihen, et mitä mieltä hän siitä on tai sen merkityksestä. Se myöskin kirjataan siihen turvallisuusselvitykseen, mikä sitten hakijalle annetaan, jos se päätetään edelleen antaa. Sama on, ku me kerätään henkilöltä tietoja henkilötietolomakkeella, ja jos päätetään niistä jotain antaa, niin voidaan siitä sitten kuulla. 

SN: Miten mainitsit tossa äsken, että näissä selvityksissä arvioidaan sitten henkilöiden luotettavuutta, niin miten sä ite näät, että onko muita syitä siihen, et miks näitä turvallisuusselvityksii tehdään? Onko esim. laajemmin linkkejä kansalliseen turvallisuuteen näillä selvityksillä? Miten sä näät tän?

IH: On, on ihan suorasti, että näitä selvityksiä tehdään nimenomaan sen vuoksi, että suojataan kansallista turvallisuutta. Eli se on tekemisen edellytys selvitykselle, että se tehtävä, mihin henkilö menee, niin hän voi siinä tehtävässä vaarantaa kansallista turvallisuutta eli meidän kaikkien turvallisuutta tavalla tai toisella. Tai sitten jotai merkittävää yksityistä taloudellista etua, mikä vois sekin sitten tulla yhteiskunnallisesti kalliiksi, eli se on se tekemisen tarkoitus. Eli näitä ei voi mistä tahansa tehtävästä tehdä, vaan täytyy olla tämmönen selkeä vahva peruste sille, että puututaan ihmisten perusoikeuksiin. 

PH: Osaaks sä selventää yhtään, että minkä tyyppisii tehtäviä ne käytännössä sitten on, mihin näitä turvallisuusselvityksiä voi tehdä? Et ku tosiaan, jos asia on näin, että sitä ei voi mikä tahansa firma vaan päättää.

IH: No, näitä selvityksii on kolmee tasoo. On suppeita, missä selvitetään kaikkein niinku yllättävästi suppeimmin ihmisten taustoja. Niillä suojataan tilaa, paikkaa, toimintaa vaikka esimerkiks pääsyä jonnekin ydinvoimalaitoksen alueelle tai tämmösiin suorittaviin töihin johonki arkaluontoisiin tiloihin, niin sillon voidaan tehdä suppea. 

Perusmuotoisella sitten suojataan tietoa, tietoa jota väärinkäyttämällä voidaan vaarantaa vaikka kansallista turvallisuutta. Ne on sitten tyypillisesti sellaset asiantuntijatehtävät, joissa tämmöstä tietoa saa. Valtiolla varsin laajasti ja jonkun verran kyllä yksityiselläkin puolella. 

Me tehdään valtiolle pikkusen enemmän ku yksityiselle, mutta aika lailla tasan se on. Mikä on muuten aika lailla myöskin eurooppalainen erityispiirre. Et muualla Euroopassa yritykset ei lähtökohtaisesti saa itse hakea suoraan viranomaiselta turvallisuusselvityksiä, vaan se tulee aina jonkun julkisen intressin ja julkisen toimijan kautta. Mut ottaen huomioon tää Suomen asema, pieni markkina ja muut tekijät, niin ollaan katsottu, et se on, ja lainsäätäjä on katsonu, et se on perusteltua Suomessa. 

SN: No, miten sitten leffoissa ihmisiä kytketään valheenpaljastuskoneisiin ja kuulustellaan loisteputkien valossa niin, et hikikarpalot vaan juoksee kasvoilla, niin teetteks te myös näin, jos te sitten haastattelette selvityksen yhteydessä näitä?

IH: No, ei, ei meillä loisteputkia käytetä eikä noita valheenpaljastuskoneitakaan, että niitä kyllä käytetään Euroopassa. Siis valheenpaljastuskoneita. Mut tota noin niin, ei me olla. 

SN: Oot sä ite koskaan ollu valheenpaljastuskoneessa?

IH: Ehkä olen, ehkä en. [nauraa] Valhe paljastuis ehkä. Ei, en ole ollu ja mä en nyt itse asias pidä niitä nyt niin kamalan relevantteina tässä. Kun näitä haastatteluita nyt tehdään, niin ei siellä tosiaan loistelamppuja ja patukoita käytetä, vaan koitetaan tehdä siitä niin miellyttävä tilaisuus kuin se nyt yleensäkään voi olla, kun ihmisten aika aroistakin asioista välillä puhutaan. 

Mutta meil on erikoiskoulutetut ja hyvät ammattilaiset niitä haastatteluita tekemässä, ja ei niitä nyt niin kamalina pidetä. Ei, meidän tehtävä ei oo tarjota teetä ja sympatiaa vaan selvittää totuutta. Kyllä sitä teetä ja sympatiaakin joskus tarjotaan, että nää kuitenkin päällisin puolin menee, tai useimmiten menee ihan hyvin ja hyvässä hengessä.

PH: Toinen semmonen ehkä vähän jo elokuvakliseekin on se, että kun joku on hakemassa semmoseen paikkaan, mihin vaaditaan turvallisuusselvitys, niin siitä seuraa se, että miehet trenssitakeissa ilmestyy naapurioville kyselemään, että mitenkä se tuo teidän tuttava, et minkälaista elämää hän viettää. Niin kysytteks te myös naapureilta tai läheisiltä, että minkälainen ihminen on kyseessä?

IH: No, tätäkin Euroopassakin jonkun verran käytetään, mut meil ei sitä käytetä. Me ei nähdä sillä nyt niin suurta lisäarvoo, et mennään naapurin mummolta tai pappalta kysymään, että onko ne lapset kammattuna ja vietetäänkö naapurissa raittielämää. Ei, ei sillä oo lisäarvoa. Jos on vakavia elämänhallinnan ongelmia, niin kyllä ne näkyy näissä hyvissä suomalaisissa rekistereissä ilman, että siitä tarvitsee tämmöstä show’ta erikseen tehdä.

SN: Entä kuunnellaanko puhelinta tai seurataanko nettikäyttäytymistä tai someläsnäoloa?

IH: No, puhelinta ei kuunnella ja ikkunoista ei kurkita, että siinä mielessä joulupukilla on kyllä paljon ankarampi selvittämistapa siihen, että ketkä on tuhmien kirjoissa ja ketkä ei. Mut tota ei meillä ei tätä tehdä. Somenkin osalta niin siellä voi olla jotain mielenkiintoista, mutta niitä tietoja me yleensä sitten, jos meille tulee kysymyksiä, niin sit me kysytään ihmiseltä itseltään suoraan, että onko sellasia asioita, mitä meitä kiinnostaa. Ei tarvitse mennä someen katselemaan. 

PH: Mitäs sitten, jos vähän niinku tossa alussa puhuttiin, käy niin, että teille tulee joku selvityksen kohteeksi ja sitten, kun rekistereitä penkastaan, niin sieltä löytyy rötöksiä? Niin mitä sitten tapahtuu?

IH: No, sitten tulee ankara pohdinta siinä, että onko niillä merkitystä. Aina mietitään suhteessa siihen suojattavan etuun, että mitä vakavammin voi kansallista turvallisuutta vaarantaa, niin sen matalampi on ilmoittamiskynnys. Huomioidaan tosiaan sitten lain mukaan ja lain edellyttämälläkin tavalla, että kuinka pitkä aika siitä on kulunu, mitkä on ne yksittäisen tapahtuman olosuhteet, onko tullu rangaistuksia, missä vaiheessa esitutkinta on. Soitetaan tutkivalle poliisille, että miltä tää hänestä näyttää, ja mahdollisimman pitkälle tehdään aina yksittäinen kokonaisharkinta. Tässä on hyvä muistaa, että ei me ilmoteta pelkästään rikosasioita tai poliisin kanssa tekemisiin joutumisia vaan arvioidaan myöskin henkilön taloudellista tilannetta, hänen tuota noin niin häneen liittyviä sidonnaisuuksia toiseen vieraaseen valtioon. 

Ja sitä kautta muuten, kun sanoin, että koko menettelyn tarkotus on suojata kansallista turvallisuutta, niin täs on sitten käytännössä seurannu se, että me suojataan myöskin näitä selvityksen kohteita. Kun me tiedetään, että jotkut ei-demokraattisten valtioiden tiedustelu- ja turvallisuuspalvelut koittaa pakottaa suomalaisia virkamiehiä salaiseen yhteistyöhön kanssaan hyödyntäen näitä heidän sidonnaisuuksiaan tähän toiseen maahan, niin me koitetaan löytää nää sidonnaisuudet ensin ja sitten kertoa, että tällainen riski liittyy tähän rekrytanttiin. Näin voidaan sitten ennaltaehkäistä se, et ihminen ei joudu sellaseen täysin inhimillisesti arvioituna kohtuuttomaan valintatilanteeseen, että pettääkö isänmaansa vai alistuuko sitten siihen melko brutaaliin kiristämisen. 

PH: Mites täs on nyt tullu paljon esille sellasia asioita, joita selvitetään, niin jos jostain tehdään tämmönen turvallisuusselvitys, niin saako sen itse nähtäväkseen?

IH: Saa ja se on yks tämän tavallaan näitten perusoikeuksien suojaamisen kannalta tärkeää läpinäkyvyyttä. Eli kun selvitys on tehty ja jos siitä siinä jotain ilmotetaan tai ei ilmoteta, niin henkilöllä on nykyään oikeus saada tieto siitä siltä työnantajalta eli hakijalta. Hän voi myöskin kysyä sitä suoraan meiltä, eli sillon me sitten lähtökohtaisesti annetaan kopio siitä kirjallisesta ilmotuksesta, mikä henkilöstä on annettu hakijalle. 

PH: Se ehkä, mikä montaa kiinnostaa on, että kuinka usein näis selvityksissä sitten niin sanotusti löytyy jotakin?

IH: No, kyllä niitä löydöksiä on että. Mitä mä uskaltaisin sanoa. Että varmaan 10, 20 prosentissa näistä selvitystöistä tulee esille jotain tietoa. Mutta sitten, kun se menee tän seulan läpi, et millä on merkitystä, niin se kutistuu aika paljon, et 96 – 99 prosenttii kaikista selvityksistä on ok. Eli mitään ilmoitettavaa tietoa ei tule. 

SN: No, jos jotain sit löytyy, nää pari tai muutama prosentti, niin eikö silloin sit saa sitä työpaikkaa? Eiks se oo niin kuitenkin, että suojelupoliisi vaan tekee sen selvityksen ja mahollisesti antaa lausunnon, mutta työnantaja aina sitten päättää, et otetaanko henkilö töihin vai ei? Meneeks se näin?

IH: Se menee näin. Tää on tosiaan kans eurooppalainen erityispiirre niinku tossa jo sanoin, että nää ei oo päätöksiä vaan nä on tosiasioita, joita työnantajalle ilmoitetaan. Hän sitten arvioi, koska myöskin kantaa sen riskin, että mikä niitten tietojen merkitys siinä tehtävässä on. Tai onko jotain muita riskinhallintakeinoja, joiden perusteella henkilö voidaan sit kuitenkin palkata? Mut et lähtökohtaisesti kaikki tiedot, mitä me ilmotetaan, niin me ollaan ajateltu, et ne on merkityksellisiä. 

SN: Millanen näppituntuma sul on, että tavallaan ne yritykset, jotka meiltä tilaa näitä selvityksiä, niin luottaaks nää yritykset niihin Supon lausuntoihin?

IH: Kyllä niihin varmasti luotetaan. 

SN: Joo. 

IH: Mut et sit on eri asia, että ku rekrytoijalla on se kokonaisnäkemys, et jos me vaikka ilmotetaan, että henkilön oma talous on aivan kuralla ja siel on valtavasti ulosottoja ynnä muita. Ja jos on sellainen tehtävä, mis ei oo korruption vaaraa tai ei joudu vaikka nyt firman rahojen kanssa tekemisiin, niin ehkä he voi sitten arvioida, ettei sil oo merkitystä. Eikä he siinä mitään väärää tee.

SN: Joo. 

PH: Se kysymys, mitä aina välillä kuullaan ja tästä joskus on julkisuudessakin keskusteltu, on miksi tässä kestää. Eli miten sä ite näät sen, et miks joskus turvallisuusselvitykset vie niin paljon aikaa?

IH: Se johtuu siitä, et ne ei oo tulosteita, vaan näis on virkavastuulla harkitaan vakavia asioita. Annetaan selvityksiä, joista ei oo tota noin niin valitusmahdollisuutta. Joskus asioiden tutkiminen ottaa aikansa. Jos esitutkinta on vaikka hankalassa paikassa, suunnitellaan kotietsintää, niin sillon me ei voida etukäteen kertoa sille selvityksen hakijalle ja edelleen selvityksen kohteelle, et sulle on muuten tulos kotietsintä aika pian, että sillon meidän täytyy vaan odottaa.

No, kaiken kaikkiaan niin me tehtiin tämmönen benchmarkkausmatka meidän sisarpalveluihin Euroopassa viime- ja edellisvuonna, ja meille jäi semmonen aika vahva käsitys, että Euroopassa aika yleinen turvallisuusselvityksen kestoaika on kuus kuukautta. Meil on palvelulupaus 35 arkipäivää, ja tällä hetkellä me itse asias saadaan niitä tehtyä aika paljon nopeammin kuin siinä ajassa. Et en näkis, että tää kesto on enää ongelma. 

Minkä takia me sitten, joku voi kysyä, et minkä takia, miten me voidaan ollaan näin paljon nopeampia ja ollaan varmaan Euroopan nopeimpia tässä. Et johtuuko se siitä, että me slarvaillaan ja paukutellaan vaan, et ok ok, ei haittaa. Niin siitä se ei johdu. Tän saman kierroksen perusteella niin me todettiin kyllä, et meidän selvitysten kattavuus ja sisältö on vähintään sama, mikä on muilla ja usein myöskin jonkun verran parempi. 

Et laadust ei oo kyse, mutta meil on tämmösii meitä tukevia tekijöitä on se, että meil on aika tehokas oma tietojärjestelmä tässä nyt. Suomi on korkealle digitalisoitunu. Meil on erittäin pätevää henkilökuntaa. Niin tämmöset tekijät edesauttaa meitä tässä. Eräissä liittovaltioissa niin, kun tulee paikalliseen suojelupoliisiin tai turvallisuuspalveluun turvallisuusselvityshakemus, niin siellä ruvetaan sit kirjottamaan kirjeitä eri osavaltioiden poliisimestareille, että tunnetaanko tätä henkilöä. Siinä sitä aikaa sitten menee. Meil ei oo tätä oneglmaa. 

SN: No, miten sit pitäis valmistautua, jos työnantaja vaikka ilmottaa tai jos hakee uutta työpaikkaa ja tulee semmonen ilmotus, että tähän prosessiin kuuluu myös turvallisuusselvitys, niin miten siihen voi valmistautua ja onks tähän pakko suostua?

IH: Selvitykseen ei oo pakko suostua, mut sit on hyvin mahdollista, ettei tuu valituksi siihen tehtävään, jos siinä edellytetään, että turvallisuusselvitys on oltava tehtynä. En mä tiiä, voiko siihen valmistautua muuta kun sillä, että on sen prosessin aikana rehellinen. Se edesauttaa aina paljon asioiden läpimenoa ja saattaa selittää monia tekijöitä.

Sinällään voi olla ihan rauhallisin mielin, että ei näissä turvallisuusselvityksissä ilmoteta mitään sellasta tietoa, minkä selvityksen kohde ei itse jo tietäisi. Et tota kyllä sen itse sitten osannee arvata, että onko se ok vai ilmotetaanko jotain esille tulleita asioita. 

[musiikkia]

SN: Joo, kiitos tosi paljon, kun tulit meidän vieraaks. 

PH: Kiitoksia. 

IH: Kiitos, kiitos mukavasta hetkestä. [naurua]

SN: [naurua]

[musiikkia]

SN: Hei, nyt tarkkana. Seuraavassa ja samalla tän kauden viimeisessä jaksossa me vastataan teidän kysymyksiin. Eli nyt on siis vielä viimeset hetket lähettää meille sellasia mieltä askarruttavia kysymyksiä tai mietteitä. Eli muistakaa toi [email protected]. Nyt on viimenen mahollisuus.