Somesta saa meistä selville yllättävän paljon – Millaista on avointen lähteiden tiedonhankinta?

Jätämme jatkuvasti jälkiä itsestämme internetiin. Pieniä, arkisia tietoja yhdistelemällä voi saada selville yllättävän paljon tietoa, jota voidaan käyttää myös laittomiin tarkoituksiin. Avointen lähteiden tiedonhankinta on laillista tiedonhankintaa julkisista lähteistä, kuten sosiaalisesta mediasta tai tiedotusvälineistä. Supodin vieraana on Supon erikoistutkija Veli-Pekka Kivimäki, joka on avointen lähteiden tiedustelun asiantuntija. Lähetä kysymyksiä tai palautetta osoitteeseen [email protected]po.fi.

Äänitteen kesto: 22 min

PH: Pekka Hiltunen
SN: Saana Nilsson
V-PK: Veli-Pekka Kivimäki

PH: Tervetuloa Supodiin. Tässä podcastissa, jonka tarinoita et muualta kuule, keskustelemme tiedustelusta, Suojelupoliisin toiminnasta sekä kansallisen turvallisuuden kysymyksistä. 

SN: Haluamme avata Supon toimintaa uudella tavalla. Minun nimeni on Saana Nilsson.

PH: Minä olen Pekka Hiltunen.

SN: Tervetuloa mukaan. Netissä toimiminen on osa meidän arkea ja oikeastaan on mahdotonta välttää sitä, ettei olis mukana siellä nettimaailmassa. Me hoidetaan verkossa meidän ostoksia ja iso osa meidän sosiaalista elämää on siellä, monella on työtehtäviä, jotka liittyy nettiin, me hoidetaan siellä pankkiasioita ja muuta ja välillä pohdin sitä, että mitä kaikkea meistä voikaan kaivella ja selvittää tutkimalla avoimesti saatavilla olevaa tietoa ja lähteitä ilman, että tarvii edes olla minkäänlaisia hakkerointitaitoja. Ja kukakohan meitä siellä verkossa sitten tarkkailee tai katselee?

PH: Tästä kaikesta meidän kanssa on tänään juttelemassa Suojelupoliisin erikoistutkija Veli-Pekka Kivimäki. Tervetuloa Supodiin, V-P. 

V-PK: Kiitos, kiitos.

PH: V-P, sut tunnetaan avointen lähteiden tiedustelun asiantuntijana. Niin heti tähän alkuun kaksi kysymystä: Ensinnäkin, mitä avointen lähteiden tiedustelu oikeastaan tarkottaa?

V-PK: No avointen lähteiden tiedustelulla tarkoitetaan tiedonhankintaa julkisista lähteistä ja laillista tiedonhankintaa, sellaista, mikä on jo julkaistu. Elikkä kyseessä voi olla ihan vaikka sanomalehdistä kerättyä tietoa, tv:stä, nykypäivänä internetistä ja sosiaalisessa mediasta erityisesti alkaa löytyä aika paljon mielenkiintoista tietoa. Ei pelkästään sellaista, mitä ihmiset itse julkaisee, vaan mitä esimerkiksi tutkimuslaitoksetkin julkaisee ja vaikka valtionpäämiehetkin siellä sattuu nytten erinäisiä asioita lausumaan nykypäivänä. Niin kaikki tämmöiset, mikä on julkisesti saatavilla olevaa ns. helposti kerättävää tietoa, niin se on tätä avointen lähtenyt tiedustelun perustyötä.

SN: Miten sä sitten päädyit tän aihepiirin pariin työskentelemään?

V-PK: No vähän jopa sattumalta sillä tavalla, että mä itse olen jonkin näköinen uutisaddikti sillä tavalla, että tulee seurattua paljon ajankohtaisia tapahtumia. Ja tuossa 2013 nimenomaan sosiaalisen median kautta rupesin seuraamaan, mitä Ukrainassa tapahtuu ja silloin kun tämä kansannousu alkoi siellä vähän samaan tulta alleen. Sitten kun tämä tilanne vielä kulminoitui siinä 2014 alussa, silloin kun Ukrainassa syöstiin silloinen presidentti vallasta ja tuli tämä kansannousu ja sitten Venäjäkin rupesi tulemaan sinne, alkoi tulla tätä sotilaallista toimintaa myöskin, niin seurasin sitä käytännössä livenä sosiaalisen median kautta. Ja siinä kohtaa heräsi tämä kiinnostus, et hetkinen, tämä on itse asiassa ihan uudenlainen näkökulma näihin tapahtumiin, että nähdään, mitä siellä paikan päällä tapahtuu nyt koko aika ja eri näkökulmista vielä. Ihan silminnäkijät, sekä journalistit että itse nämä jopa taistelijatkin siellä tviittaili ja jakoi kuvia sieltä paikan päältä, niin alkoi kiinnostaa se, että minkälaisen kuvan siitä koko tilanteesta saa. Ja sitten päädyin tekemään myös Bellingcatin kanssa yhteistyötä, että julkaistiin analyysejä nyt esimerkki tästä malesialaisen matkustajakoneen alas ampumisesta. Ja siitä heräsi ajatus ruveta tekemään väitöskirjaa tästä aiheesta, että miten sosiaalista mediaa voisi hyödyntää tässä avointen lähteiden tiedustelussa. Ja sitä kautta nyt päätynyt puolustusvoimille ja nyt sitten tänne.

PH: Ja hienoa, että olet täällä. Mut hei tohon liittyen, sä puhuit tosta tiedonhankinnasta ja Saana tossa alussa kuvaili vähän sitä, että millasta tää internet meidän arkipäivässä on. Niin sanotaan, että jokaisella meistä on digitaalinen jalanjälki. Mitä se oikein tarkoittaa?

V-PK: No sillä digitaalisella jalanjäljellä nyt oikeastaan puhutaan kaikesta siitä, mitä me jätetään jälkeemme nettiin. Että mitä me siellä tehdään, milloin me tehdään, missä me ollaan, mitä me siellä julkaistaan ja kaikki tämä yhdessä muodostaa sen, että mitä meistä on sitten saatavilla sieltä verkosta oikein ja tosiaan se voi jokaisella ihmisellä olla vähän eri näköinen. Jotkut saattaa toimia monessakin eri sosiaalisen median palvelussa ja julkaista sinne paljon tietoa, toiset vähän vähemmän. Mut kuitenkin kaikesta siitä, mitä me tehdään siellä verkossa, niin jonkinnäköinen jälki siitä kuitenkin aina sinne jää.

SN: No miten sitten tota jalanjälkee voidaan käyttää? Oisko sul jotain esimerkkejä siitä?

V-PK: No esimerkiksi, jos meitä nyt ihan kiinnostaa vaikka se, että mitä joku ihminen tekee, niin me voitais nyt yrittää lähteä vaikka sosiaalisen median kautta kartottaa sitä, että no mitä se ihminen julkasee, että julkaseeko se vaikka työstään jotain tai harrastuksistaan jotain, että millä me päästäisiin vähän paremmin kiinni siihen, että mitä joku ihminen tekee tai että milloin se tekee. Että missä se liikkuu, missä se on jonain tiettynä aikana, saadaako me paikkatietoja selvitettyä tai näin pois päin. Ihan sekin, että jos toimitaan vaikka anonyymisti verkossa, joku henkilö ei käytä omaa nimeänsä vaikka, niin voidaan pyrkiä sit selvittää jopa se, että kuka tämä henkilö sitten on ihan sen perusteella, että miten hän siellä verkostossa toimii.

SN: No kuka sitten saattais hyödyntää näitä digitaaliseen jalanjälkeen liittyviä tietoja?

V-PK: No siinä on vaihtoehtoja monia. Että siinä voi olla ihan vaikka rikolliset saattaa olla kiinnostuneita siitä, että missä joku henkilö on tai ei ole, että jos se vaikka henkilö ei ole kotona, jos tiedetään, että jollain on vaikka jotain semmoista, minkä rikolliset haluaa saada haltuun, on se sit taidetta, aseita mitä muuta vastaavaa, niin voitaisiin pyrkiä selvittää, että jos tämä ihminen on vaikka lomamatkalla tai muuta vastaavaa, niin käydään keikkaamassa silloin sitten tavarat parempaan talteen. Mutta sitten on myös tämä toinen näkökulma, tämä valtiolliset toimijat ihan sitten, että voidaan pyrkiä selvittää ihmisistä vaikka taustatietoja. Että jos halutaan henkilötiedustelun keinoin lähteä lähestymään jotain henkilöä, niin voitaisiin pyrkiä tekemään kartoitusta jostain kohdehenkilöstä, että mistä se on kiinnostunut, mitä se tekee tai näin, että päästään vähän miettimään sitä, et miten voitas lähestyy tätä henkilöä ihan reaalimaailmassa.

PH: Osaatsä kertoo jotain esimerkkejä siitä, et miten tällaista digitaalista jalanjälkeä voitais lähtee tai lähdetään kaivamaan esiin?

V-PK: Siihen voi ottaa muutamia eri näkökulmia. Et siinä voidaan lähteä joko etsimään tätä kohdetta itse suoraan, että jos me tiedetään vaikka joku kohdehenkilö, että mitä siitä henkilöstä itsestään löytyy. Tai sitten lähtee laajentaa sitä siihen lähipiiriin, että vaikka tiedetäänkö me sen henkilön perheestä jotain ja sitten perheenjäsenten kautta lähdetään selvittää sitten lisätietoja. Ja tämmöistä on esimerkiksi tehty, että kun tämä FBI:n pääjohtaja muutama vuosi sitten, silloinen pääjohtaja kertoi, että hänellä on salainen Twitter-tili, niin toimittajat lähti selvittämään, että mistä se oikein löytyy. Ja se tehtiin nimenomaan sillä tavalla, et löydettiin ensin tän James Comen pojan Instagram-tili, jota kautta pystyttiin selvittään, että kenen kanssa hän on Instagramissa. Ja tämä James Comey sattui käyttämään samaa salanimeä sekä Instagramissa että Twitterissä ja tätä kautta tämä onnistuttiin selvittämään. Eli tosiaan lähipiirin kautta voidaan päästä kiinni tai harrastusten kautta, vaikka jostain harrastuspiireistä, et jos joku vaikka osallistuu johonkin, harrastaa jotain tiettyä urheilulajia ja osallistuu jonkun urheiluseuran toimintaan, niin voitaisiin vaikka urheiluseuran kautta lähteä, mitä se julkaisee, niin etsimään jotain tietoa. Et tavallaan lähestymiskulmia on aika monenlaisia.

SN: Mut kuitenkin periaatteessa aika helposti? Toi ei nyt kuulostanut miltään kauhea monimutkaiselta.

V-PK: Ei, et tämä on aika arkista. Että jos ehkä se tarvii vähän sitä luovaa ajattelua siinä alussa, että miten sitä asiaa lähdetään lähestymään, mutta kyllä ne tulokulmat on aika helposti kuitenkin löydettävissä tähän asiaan. Ei vaadi magiaa.

PH: Mites kun se kuulostaa sinänsä itsestään selvältä, et jonkun FBI-johtajan on oltava vähän huolissaan tästä ja tää kaivaminen esiin on aika helppoo, niin kenen sun mielestä pitää olla huolissaan siitä, että sitä omaa jalanjälkeä saatetaan kaivella?

V-PK: No mehän ei itsekään tiedetä välttämättä, missä me ollaan kolmen vuoden päästä esimerkiksi. Että kyllä se on ihan hyvä koko aika itse mun mielestä ainakin miettiä sitä, että mitä jälkiä itsestään sinne nettiin jättää. Että varsinkin jos siellä tuppaa törttöilemään, niin semmoista käytöstä on ehkä suotavaa hallita. Mutta noin yleisesti, että jos esimerkiksi meidän työtehtävät muuttuu sellaiseksi, et jostain syystä me ei halutakaan, että ihmiset vaikka helposti saa selville, missä minä asun tai vastaavaa, niin kyllä siinä joutuu jo nyt miettimään, että mitä nyt sinne verkkoon laitan, et onko se selvitettävissä vaikka, että minkälainen perhe mulla on, että ketä mun lapset on tai missä mä asun ja näin poispäin, niin kyl sitä on mun mielestä ihan joka päivä hyvä miettiä, että mitä sinne verkkoon laittaa.

SN: No tiedustelupalvelut on varmaan myös kiinnostuneita ihmisten digitaalisista jalanjäljistä, niin oisko tähän jotain esimerkkejä, et miten tiedustelupalvelut sitten toimii tuolla?

V-PK: No yksi esimerkki nyt ainakin, mikä julkisuudessa on ollut, on ollut näistä kiinalaisista, jotka on lähestyneet Tinderin kautta brittiläisiä lentäjiä. Elikkä on pyritty selvittämään yhdestä tietystä lentokonetyypistä teknisiä tietoja ja sitten jos on tunnistettu näitä lentäjiä, jotka kyseisen tyyppistä konetta käyttää ja Tinderin kautta lähdetty maalittamaan tietystä yksiköstä, mistä tämmöisiä lentäjiä voisi löytyä ja sieltä yritetty sitten tavallaan saada henkilösuhde muodostettua. Niin nämä voi olla aika kieroja välillä nämä temput sitten mitä tehdään.

SN: No entä jos haluaa ite, en nyt ehkä mieti just tätä skenaarioo, mut jos haluaa itse kehittyä avointen lähteiden käytössä, niin miten sitä vois kehittää? Tai onko mitään semmosta, tuleeko mieleen jotain vinkkejä?

V-PK: No tekemällä oppii oikeastaan. Että lähtee miettimään ihan sitä, että mikä kiinnostaa, et mikä ois semmoinen aihe, mistä halua lähteä sitten selvittämään jotain tietoa. Että toki itsestään on helppo aloittaa, et lähtee itsestään vaikka googlailemalla selvittämään, et mitä musta oikein näkyy ulospäin. Se on yksi ihan valaiseva kokemus, mikä kannattaa kokeilla ainakin, että mitä itsestään näkyy. Ja vaikka some-palveluidenkin kautta, niistäkin pystyy vähän aina esimerkiksi Facebookissa pystyy katsomaan, et miltä mun profiili näyttää julkisena elikkä kaikille nähtävillä. Tällaisilla voi lähteä katsomaan sitä ja sitten miettiä sitä kautta, että no mites mä pystyisin suojautuun tai toisaalta miten sitä tietoa voisi saada lisää.

PH: Tähän on pakko kysyä jatkokysymyksenä, että miten, kun ensimmäistä kertaa lähdit itse katsomaan, että mitä susta itsestä löytyy netistä ja somesta, niin oliks se yllätys?

V-PK: No on se yllättävää, koska se ei ole pelkästään kuitenkaan se, että mitä mä itse sinne laitan, vaan se myöskin, mitä viranomaiset laittaa. Koska esimerkiksi jos Suomessakin teet mitään, vaikka haet tonttia kunnalta tai muuta vastaavaa, niin kaikki tämmöinen tieto on kuitenkin sellaista, mikä päätyy viranomaiselle ja saattaa päätyä nettiinkin julkiseksi ja kaikki tämmöinen on sit semmoista, mitä voidaan sitten käyttää hyväksi myöskin.

PH: Mitäs kun sä näin paljon vaikutat tuolla avointen lähteiden maailmassa sekä tiedonhaun, että muun parissa, niin vieläkö sä ite uskallat käyttää nettiä ja somea?

V-PK: No kyllä mä edelleen olen netissä ja edelleen somessa myös, mutta mä mietin aika paljon kans sitä, mitä mä sinne laitan. Että kyllä se on ihan joka kerta se harkinta, että onko tämä nyt se, mitä mä oikeasti haluun sanoo, onko tämä nyt oikeasti semmoista, mitä mun tarvii laittaa ja näin, että siinä on aika paljon sitä taustamietintää ennen kuin mä sitten mitään siellä teen.

SN: No voiko niitä jälkiä sitten mitenkään peittää ihan vaan nimimerkillä?

(naurahduksia)

V-PK: Noh - Euroopassahan on tämä lainsäädäntö, että tämmöinen right to forget, että elikkä periaatteessa sä voit tehdä pyyntöjä palveluntarjoajille, et sun tiettyjä tietoja sitten poistetaan verkosta. Mutta mä en nyt tiedä, onko se mahdollista ihan täysin poistaa sitä jälkeä, mutta sitä voi ainakin kokeilla häivyttää tai jollain tavalla hajauttaa sitä omaa jälkeensä justiin, että onko mun pakko vaikka nyt omalla nimelläni olla kaikissa palveluissa sitten missä mä olen. Että haluanko mä tehdä itsestäni niin helposti löydettävän. Niin tämmösiä voi miettiä aina sitten kun menee, että millä vähän pystyy ainakin sitten tekemään sen hankalammaksi, ettei susta kaikkea, mitä sä teet verkossa, ole helposti löydettävissä.

PH: Mitä sä luulet, että tietääkö tai ymmärtääkö ihmiset oikeestaan, että mitä kaikkea heistä on löydettävissä, jos joku, joka yhtään asiaan on perehtynyt, niin lähtee kaivamaan?

V-PK: No se voi olla yllättävää ainakin. Koska se, että miten pienellä palasella välillä tietoa pystyy yhdistelemään, voi olla yllättävää. Ja se, että miten jostain yhdestä palvelusta oleva tieto, vaikka mä toimisin eri nimimerkillä eri palveluissa, niin onko kuitenkin jotain sellaista, mitä löytyisi jostain, mitä pystytään yhdistää minuun, vaikka paikkatieto tai joku tällainen, että jos kahdella eri nimimerkillä toimii samasta paikasta, ni onko tää semmoista tietoa, jota voidaan jollain tavalla yhdistää sitten ja päätellä sitten, että hetkinen muuten, et tämä olikin sama henkilö. Et kyllä se voi olla aika yllättävääkin, et mitä sieltä löytyy ja mitä on pääteltävissä.

SN: No jos käytännössä meidän kaikkien on kuitenkin enemmän tai vähemmän pakko pyöriä siel netissä, niin sun mielestä kuitenkin kannattaa myös olla varovainen ja miettii näitä asioita, ettei niinku heitä kirvestä kaivoon ja oo silleen, et no ei täst tarvii nyt ollenkaan sitten olla huolissaan?

V-PK: No tässä on hyvä puoli kuitenkin se, et aina voi itse vaikuttaa siihen, että mitä minä itse teen, niin kyl se on semmonen, mikä kannattaa pitää mielessä. Että vaikka nyt sinne verkkoon olisikin mennyt jotain materiaalia aikaisemmin, mitä ei ole välttämättä miettinyt, niin kuitenkin se, et nyt muuttaa sitä käytöstään ja sen perusteella lähtee sitten toimimaan eri tavalla. Että vaikka laitan vähemmän jotain tai jätän muutaman postauksen tekemättä, niin ne on kuitenkin sellaisia valintoja, mitkä on itse aika helppo tehdä.

PH: Miten tuntuu siltä, että näissä palveluissa aletaan sekä jakamaan enemmän ja enemmän tietoa, mutta myös, et ne palvelut alkaa julkaisemaan käyttäjästään enemmän ja enemmän tietoa. Sä mainitsit tässä esimerkiksi paikkatiedon. Niin mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, kun jotain tällaista nettipalvelua alkaa käyttämään? Tossa tuli esiin jo esimerkiks se, et ei välttämättä omalla nimellä. Mut mitä kaikkea niistä oikeastaan muuta voikaan vuotaa?

V-PK: No yksi mikä oli mielenkiintoinen esimerkki tuosta muutaman vuoden takaa, oli nämä urheiluträkkerisovellukset. Esimerkiksi nyt se, että nämä tämmöiset treenirannekkeet, niissä voi olla esimerkiksi GPS ja ne kerää paikkatietoa. Sitä oli kerätty näihin muutamaankin eri palveluun ja sitä julkaistiin sitä tietoa, mutta siitä tiedosta oli pääteltävissä jopa yksilötasolla, että missä joku tietty henkilö on. Niin kyllä tämmöiset olisi hyvä tietää ainakin, et mitä tietoa se palvelu minusta kerää. Esimerkiksi, onko se nyt paikkatietoa, onko se vaikka mun kaikki puhelimen kontaktit, mitkä valahtaa saman tien kun mä asennan jonkun vai mitä, niin nämä olisi hyvä tiedostaa ainakin, että mitkä kaikki tiedot sitten menee minusta, kun tämmöseen palveluun menee sisään.

PH: Tästä on pakko kysyä vielä ikuisuuskysymys, eli luetko sä oikeasti kaikkien palveluiden käyttöehdot läpi, kun sä niihin liityt?

V-PK: No mä en kaikkien palveluiden käyttöehtoja välttämättä nyt ihan hirveen tiivisti, mut yksi hyvä merkki on esimerkiksi kännykkään kun asentaa sovelluksia, niin nehän pyytää tiettyjä käyttöoikeuksia. Et siellä saatetaan pyytää, että joku sosiaalisen median sovellus haluaa sun paikkatiedot, haluaa päästä sun valokuviin, haluaa päästä sun kontakteihin, niin nämä on aika helppoja merkkejä ja päätöksen paikkoja miettiä, et haluanko minä nyt antaa oikeasti tälle sovellukselle oikeuden tietää aina, missä minä olen minäkin hetkenä. Tai haluanko minä antaa sille minun kaikki kontaktit esimerkiksi, koska nämä monet palvelut sitten käyttää sitä siihen, että ne rupeaa tätä väkisin yhdistämään, pakottaa teidät sosiaaliseksi muiden kanssa sosiaalisessa mediassa ja tarjoilee teille ystäviä sitten ties mistä. Niin nämä on kaikki sellaisia, mitä ei välttämättä kuitenkaan halua, että tapahtuu automaattisesti siellä taustalla.

SN: No tos on tullukin jo useita vinkkejä turvalliseen netti- ja some-käyttäytymiseen. Mutta jos sun pitäisi kiteyttää, miten toimitaan turvallisesti verkossa, niin mitkä olis kolme semmoista pointtia, jotka sun mielestä on kaikkein tärkeimpiä?

V-PK: No kyllä tämä yksi on ihan, et ensimmäinen on se, että mitä henkilötietoja itsestäsi annat verkkoon ja just se voi olla tämä nimitieto, perhetieto, paikkatieto, puhelinnumerot, kontaktit ja kaikki se. Että onko kaikki tämä semmoista, mitä minä haluan antaa sinne verkkoon tai pilven syövereihin. Toinen on sit se, että mieti, mitä postaat. Elikkä se, että mitä sisältöä oikein laitan ja mitä siitä on pääteltävissä mitä mä laitan. Et esimerkiks, jos mä laitan jonkun valokuvan, mis mä oon jossain paikassa, et onks se vaikka mun kotipiha ja voidaanko vaikka selvittää, et missä mä asun sen perusteella. Että tällaista mietintää aina siihen mukaan. Ja sitten kolmantena oli tämä, että näistä some-palveluista tarkistaa ne yksityisyysasetukset, että sinne kun menee, niin minne se tieto menee sitten kun mä jotain julkasen, että jääkö se mun kaveripiiriin vai meneekö se julkiseksi kaikkien nähtäville sen jälkeen.

PH: Tässä oli siis vinkkejä suojautumiseen. Jos sun pitäisi antaa samalla lailla vinkkejä siihen, kun joku haluaa aloitella sitä tiedonhakua, niin mitä sä silloin kertosit?

V-PK: No silloin mä kertoisin, että tosiaan kannattaa lähteä kokeilemaan, että ottaa nyt sen jonkun kohteen mieleen ja lähtee miettimään sitäkin muutamasta eri näkökulmasta. Että vaikka ihan se, että mitä eri hakusanoja mä voisin liittää tähän, miten mä pystyn miettimään sitä kohdetta eri tavalla, et miten mä voisin siit tietoa löytää. Ja sitten verkosta löytyy nykypäivänä aika paljonkin erilaisia saitteja ihan hakusanalla open source intelligence tai OSINT, niin löytyy erilaisia hakutyökaluja, millä voi lähteä vaikka eri some-palveluista tai muista hakemaan sitten tietoa. Niin ihan tällaisen käytännön kokeilun kautta kyllä kaikkein parhaiten saa tuntumaa sitten siihen, että millaista se on.

SN: Sä oot kouluttanut ja puhunut aika paljon tästä aiheesta ja me ollaan nyt höykytetty sua näillä erinäisillä kysymyksillä, niin onko täs tullu kaikki olennainen esille, vai mitä kysymyksiä sulle tulee muuten tästä aiheesta?

V-PK: No tämä on aika muuttuva tämä kenttä. Ehkä et sä tätä nyt varmaan kysynyt, mutta tämä on semmonen toteamus, et tämä vaatii hirveästi jatkuvasti seurantaa siitä, et mitä oikein tapahtuu, koska nämä some-palvelut esimerkiksi muuttuu hirveästi koko aika. Se muuttuu, että miten niistä saa tietoa ulos tai mitä tietoa niistä saa ulos ja ylipäätään, et missä ihmiset on. Et jos vaikka nyt miettii tätä viimeistä puoltatoista vuotta, niin esimerkiksi TikTokiin on yhtäkkiä ilmestynyt hirveä parvi ihmisiä, siellä on miljoonamäärin käyttäjiä ja ymmärtääkö ne kaikki, mitä siihen liittyy sitten, että minne se tieto oikein päätyy ja kuka siihen tietoon pääsee käsiksi ja näin. Niin se on ehkä sellainen iso juttu, mitä itsekin tässä miettii koko aika, että miten nopeasti kaikki se, mitä mä tiedän tästä asiasta, vanhenee. Eli tosiaan se sellainen jatkuva asian seuranta on kyllä avainasemassa ja kannattaa vaikka puhua niille teineillekin ja kysyä, että missä ne oikein pörrää siellä somessa, jos kehtaa kysyä omilta teineiltänsä sitä.

SN: No mitä sä veikkaat, mikä on siis jos nyt TikTok on ollu semmonen viime aikojen palvelu, joka on ollut nousussa, niin jos sun pitäis veikata, et mikä seuraavaks nousee, niin mikä se ois?

V-PK: En uskalla edes arvata, koska nää tulee niin puskista, että se on aina, että missä se palvelu ensin saavuttaa jonkun tietyn kriittisen käyttäjämäärän, että nyt se on niinku TikTok on mielenkiintoinen esimerkki, koska se on kuitenkin lähtenyt tuolta Kiinan suunnasta. Ja nyt taas, et tuleeko jenkeistä nyt esimerkiksi jotain sellaista sitten, mikä mahdollisesti olis nyt sitten TikTokin tyylinen tai korvaaja mahdollisesti jollain aikavälillä, niin en osaa arvata sitä. Mutta seuraan tilannetta. 

SN: Ootsä ite TikTokissa, osaatsä tanssii?

V-PK: En mä osaa tanssii, mut kyl mä TikTokii seuraan kuitenkin, et mitä siellä oikein tapahtuu, et mä en oo sua vielä löytäny sieltä kyllä. 

SN: Etkö? Hyvä. 

(naurahduksia)

PH: Niin, että katsotaan, saadaanko me jonain päivänä jollekin some-kanavalle tähän podcastin lisäksi myös tanssivideo.

V-PK: No siihen minä en lupaudu.

(naurahdus)

SN: Joo. No mutta kiitos, kun olit täällä juttelemassa meidän kanssa näistä some-asioista ja digitaalisesta jalanjäljestä. Tämä oli herättävä kokemus itse kullekin.

PH: Nyt vaan kotiin ja hakukoneiden äärelle. Kiitoksia V-P.

V-PK: Kiitos.

(tunnusmusiikki)

PH: Seuraavassa jaksossa me kuullaan vastaus siihen, voiko nuoruuden törttöilyllä olla vaikutusta siihen, millaisia töitä tulevaisuudessa saa. Meidän vieraana on Supon turvallisuusselvitysyksikön päällikkö Ilkka Hanski.

SN: Hei laittakaa meille palautetta osoitteeseen [email protected] ja tuossa kauden viimeisessä jaksossa me vastataan teidän kysymyksiin. Ja tuohon samaan osoitteeseen voi jo nyt laittaa niitä kysymyksiä, joihin te toivoisitte meiltä vastauksia, eli [email protected].