”Supolla on tärkeä rooli päätöksenteon tukena” – Vieraana sisäministeri Ohisalo

Äänitteen kesto: 25 min.

Pekka Hiltunen
Saana Nilsson
Maria Ohisalo

Pekka Hiltunen: Tervetuloa Supodiin. Tässä podcastissa, jonka tarinoita et muualta kuule, keskustelemme tiedustelusta, Suojelupoliisin toiminnasta sekä kansallisen turvallisuuden kysymyksistä. 

Saana Nilsson: Haluamme avata Supon toimintaa uudella tavalla. Minun nimeni on Saana Nilsson.

Pekka Hiltunen: Minä olen Pekka Hiltunen.

Saana Nilsson: Tervetuloa mukaan. 

Pekka Hiltunen: Tänään meillä on siitä erikoinen jakso, että meillä ensimmäistä kertaa Supodissa on viraston ulkopuolinen vieras. Ja mehän toki mietittiin, että vieraiden suhteen aloitetaan suoraan sieltä huipulta, eli meillä on täällä tänään sisäministeri Maria Ohisalo. Tervetuloa.

Maria Ohisalo: Kiitos paljon kutsusta mukaan.

Pekka Hiltunen: Me keskustellaan ministerin kanssa siitä, millaista on saada Suojelupoliisin salaisia raportteja mustissa kirjekuorissa ja sitä kautta tietoa päätöksenteon tueksi.

Saana Nilsson: Ja jos äänenlaadussa on vähän jotain omituista, niin meillä on tietenkin asianmukaisesti nämä maskit päällä tällä hetkellä, niin toivottavasti ääni kuuluu tarpeeksi hyvin sinne kuulokkeisiin.

No mä voisin kysyy tähän ihan alkuun, että kun sä oot ensimmäinen vihreä sisäministeri kovan turvallisuuden ytimessä, niin miten sä itse näet oman roolisi tästä näkökulmasta?

Maria Ohisalo: No tietysti olen valtavan ylpeä ja etuoikeutettu siinä, että saan tehdä tätä työtä juuri tämän salkun kanssa. Ja varmasti kertoo maailman muutoksesta jotain se, että vihreät on yhä useammassa hallituksessa eri puolilla Eurooppaa ja kantaa yhä uudenlaisia salkkuja jatkuvasti ja kasvaa tietysti liikkeenä. Ja on niin, että puoluekirjasta riippumatta sisäministerin työhön perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen liittyy hyvin vahvasti ja tietysti olen tosi otettu siitä, että pääsen tätä työtä tekemään.

Ehkä yksi sellainen ajatus, joka itsellä on vahvasti ollut liittyen turvallisuuteen, turvallisuuden tunteeseen jo pidemmän aikaa, että sisäministeriön raporteistahan vuosia on voinut lukea, että syrjäytyminen on Suomen sisäisen turvallisuuden suurimpia uhkia. Ja on toki niin, että eriarvoisuuden kasvun vähentäminen ja ylipäätään eriarvoisuuden poistaminen, niin siinä me tarvitaan kaikkien viranomaisten yhteistyötä, paitsi sisäministeriön toimialalla, niin totta kai laajemmin yhteiskunnassa. Eli, että vaikkapa poliisi tekee Ankkuritoimintaan sosiaali- ja terveysviranomaisten, nuorisotyön ja vaikka oppilaitosten kanssa. Ja sitten tietysti kysymys siitä, että mikä on kovaa turvallisuutta, mikä on laaja turvallisuuskäsitys. Itse ehkä haluan laajentaa juuri sitä ajattelua, että turvallisuutta rakennetaan ihan kaikkialla tässä yhteiskunnassa yhteistyössä ja se ei ole vain jonkin yhden viranomaisen työtä.

Saana Nilsson: No mitä sitten mietit Suojelupoliisista, ennen kun susta tuli ministeri tai millainen mielikuva sulla oli?

Maria Ohisalo: No sitä voi varmasti lähteä miettimään sitä kautta, että onko ihmisellä asiat hyvin silloin, jos ei ole turvallisuusviranomaisten kanssa ihan hirveästi joutunut tekemisiin tai päässyt tekemisiin. Ja sitten toisaalta tietysti me halutaan vahvistaa ihmisten luottamusta viranomaisiin, ja ehkä voi ajatella, et tietynlainen tuttuus myös luo luottamusta. Ja sen takia pidän tosi kovassa arvossa sitä, että teette vaikka tällaisia podcasteja, että tviittaatte aktiivisesti ja ylipäätään Supo tulee myös näkyvämmäksi osaksi yhteiskuntaa myös ehkä yhteiskunnallisena keskustelijana. Ja on ihan selvää, että Suojelupoliisi on tärkeä osa Suomea ja suomalaisten turvallisuuden takaamista ja myös vahvistamista. Ja totta kai kansallisen turvallisuuden eteen tehty työ on tärkeää ja sitä itse olen aina myös tärkeässä arvossa pitänyt.

Pekka Hiltunen: Mitäs sitten, kun tulit ministeriksi, niin silloinhan Suposta tietyssä mielessä tuli osa arkeasi, niin onko sun käsityksesi Suposta muuttunut ministeritehtävän myötä?

Maria Ohisalo: No totta kai, kun työskentelee päivittäin aiheiden parissa, niin on kuva laajentunut, se on ihan selvää ja aika harva ihminen ehkä tässä yhteiskunnassa sitten pääsee katsomaan Supoa tältä etäisyydeltä tai läheisyydeltä. Ja tietysti se, että Suojelupoliisi on muuttunut turvallisuus- ja tiedustelupalveluksi, niin nämä laajentuneet toimivaltuudet sitten tekevät myös sen, että Supoa kohtaan varmasti on tosi paljon uusia odotuksia ehkä laajemminkin yhteiskunnassa ja tiedustelulaeista käytiin tietysti valtavan laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Se ei ollut vain se niiden käsittely, vaan ylipäätään se prosessi, joka johti siihen, että ne lait päästiin hyväksymään. Eli odotuksia on varmasti paljon. Ja totta kai Supon tehtäväkenttä on monipuolinen ja laaja ja on ollut tosi positiivista huomata se, että yhteistyö ministeriön ja sitten muiden viranomaisten kanssa toimii hyvin ja totta kai sitä pyritään jatkuvasti kehittämään. Ja olen myös lupautunut Supon aamukahveille tapaamiseen ja tosi mielelläni olisin enemmän tekemisissä myös Supon kentän kanssa, koska meillä helposti voi olla, että poliisilaitokset ja rajavartijat laittaa usein kutsuja tulemaan kenttäkierroksille, mutta minne menet Supoon kenttäkierrokselle, niin se on ehkä vähän toisenlaista. Mutta siitäkin ollaan päästy tekemään ja se on tärkeätä.

Saana Nilsson: Joo, meidän pitää ehkä miettii vielä tuota meidän kenttäkierrosta, sen voisi ottaa pohdintaan, mitä se tarkottaisi.

Maria Ohisalo: Toki itse asiassa maanpuolustuskurssilla, kun aikanaan kävin sen, niin siellä tutustuttiin toimintaan jo jossain määrin ja toki on niin, että tästä toiminnasta ei ihan hirveästi aina voi puhua, niin niissä rajoissa.

Saana Nilsson: Niinpä. No mainitsitkin tossa ton lainsäädännön muutoksen viime kesänä. Sehän oli tavallaan se yksi alkupiste ja tietenkin me ollaan valmistauduttu siihen jo pitkään ennen kuin se lainsäädäntö tuli voimaan. Mutta miten sä näet, kun sä olet katsonut tätä meidän muutosta nyt jonkun aikaa ja kuullut meidän suunnitelmia, niin miten sä näet tämän Suojelupoliisin muutoksen?

Maria Ohisalo: No tietysti tämä uusi lainsäädäntö on ollut tärkeä, niin kuin sanoin, että siitä on pitkään Suomessa puhuttu ja ei vain sen takia, että Suomen turvallisuusympäristö, vaan laajalti maailmassa turvallisuusympäristö, turvallisuuskysymykset on muuttuneet ja uudet uhat tietysti edellyttää jatkuvasti uudenlaista varautumista ja valmiutta. Ja on ihan selvää, että tiedonhankinta kansallisen turvallisuuden uhkista on entistä vaativampaa, kun nämä uhat jatkuvasti monimuotoistuvat ja kietoutuvat tietyllä tavalla myös toisiinsa.

Ehkä tämä pandemia kaikista konkreettisimmin on meille osoittanut sen, et millaiset uudet uhat meitä voi kohdata ja miten meidän täytyy olla varautuneita myös siihen, että vaikka pandemian aikana yhtä aikaa päällä olisi myös muita uhkia, niin kun nyt tietysti jatkuvasti on monenlaista. Suojelupoliisin seuraamat ilmiöt terrorismista, vakoilusta hybridivaikuttamiseen, niin eihän ne tietenkään kunnioita valtioiden rajoja. Ja sen takia on tosi tärkeätä, että Suomi saa tarvittavaa tietoa myös itsenäisesti eikä sitten joudu turvautumaan ainoastaan muiden maiden kautta hankittuun tietoon.

Ja nämä lakimuutokset on luoneet selkeätä kehystä myös tätä tiedustelua ohjaavien painopisteiden muodostamiseen. Ja siviilitiedustelun painopisteethän valmistellaan sisäministeriön ohjauksessa ja samalla käydään tietysti laajaa keskustelua valtion poliittisen ja virkamiesjohdon kanssa. Näiden uusien valtuuksien ohella Suojelupoliisin toimintaan tietysti kohdistuu myös uusia valvontamekanismeja, kuten tiedusteluvalvontavaltuutettu ja eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta.

Ja on tärkeätä, että kansalaisten yksityisyydensuoja ja oikeusturva taataan ja kansalaisten luottamus on elintärkeätä tietysti myös Suojelupoliisin toiminnan mahdollistamiseksi. No nyt nämä merkittävät muutokset on tehty ja runsaan vuoden ajan se saatu palaute on ollut kannustavaa ja olen käynyt keskusteluja juurikin tiedusteluvalvontavaltuutetun ja myös valiokuntalaisten kanssa ja ajattelen, että tästä on oikein hyvä jatkaa näiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Saana Nilsson: No mitä viimeksi kun tavattiin, niin muistaakseni kerroit, että myös sinä katsot Vakoojaverkosto-sarjaa, joka kertoo siis Ranskan tiedustelupalvelun arjesta. Niin näyttäytyykö se Suojelupoliisin todellisuus nyt sitten tällasen tv-sarjan kaltaisena, kun sä oot vähän päässyt kurkistamaan tänne seinien sisälle?

Maria Ohisalo: No, tota totta kai on yhtymäkohtia varmasti fiktion ja todellisuuden kanssa, mutta aina on hyvä muistaa se, että fiktio on fiktiota. Ja tässäkin sarjassa hyvin alleviivataan esimerkiksi sitä, että kaikki meidän mukana kantama elektroniikka on usein erilaisten tiedusteluhyökkäysten kohteena ja tiedonkeruuta harjoitetaan monella eri tavalla. Eli se, että itse ainakin täytyy sanoa, että vielä vahvemmin sen sarjan jälkeen olen tupannut jättämään kaikki mahdolliset elektroniset laitteet, oli kyse sitten älykelloista, sormuksista, kuulokkeista, puhelimista, läppäreista, niin kyllä suosittelen, että jokainen omassa arjessaan myös tarkastelee tästä näkökulmasta, että onko se aina sitä välttämätöntä pitää niitä ihan kaikissa tilanteissa mukana. Ja välillä saatan iltaisin ennen nukkumaanmenoa sinne puhelimen suuntaan vinkata, että hyvää yötä myös sinne kaikille kuulijoille.

(naurua)

Pekka Hiltunen: Se mikä varmaan oikeastaan aika montaa ihmistä kiinnostaa, on, että nyt kun me on puhuttu Suposta ylätasolla ja vähän siitä, millaista se toiminta on, niin miten Supo tai tiedustelu itse asiassa auttaa ministeriä työssään?

Maria Ohisalo: Totta kai ministeri ja koko valtionjohto tarvitsee jatkuvasti työssään koko ajan enemmän merkityksellistä ja ennen kaikkea siis ennakoivaa tietoa ja tiedustelutietoa, jotta voidaan tehdä oikeanlaisia, oikea-aikaisia päätöksiä. Ja tiedustelu tuottaa valtion ylimmälle johdolle päätöksenteon kannalta ihan välttämätöntä tietoa, oli kyse sitten Suomen turvallisuusympäristöstä, mitä tässä toisaalta meidän ympärillä tapahtuu, mitä meidän yhteiskunnan sisällä tapahtuu ja toisaalta sitten mahdollistaa sen, että uhkien torjunnasta vastaavat viranomaiset voi myös estää näiden uhkien konkretisoitumisen.

Tiedusteluun perustuvat asiantuntijaraportit ja suulliset katsaukset tuovat totta kai omaan työhön oleellista lisäarvoa näiden ilmiöiden ja tapahtumien kehityskulkujen ennakoinnin ja kokonaiskuvan hahmottamisen kautta. Suojelupoliisihan seuraa kansallisen turvallisuuden kehityskulkuja tosi laaja-alaisesti ja kattavasti. Tällä hetkellä kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavia keskeisiä kehityskulkuja voidaan ajatella tietysti olevan yhtäältä muutokset globaaleissa valtarakenteissa, suurvaltojen vaikuttaminen, toisaalta ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset, myös vaikkapa luonnonvarojen ehtymiseen liittyvät kysymykset, millaisista resursseista tässä tällä maapallolla taistellaan ja millä keinoilla.

Teknologian nopea kehitys on ihan konkreettinen asia, joka vaikuttaa ja se, minkä mainitsin aikaisemmin, niin tietysti tämä yhteiskunnallinen syrjäytyminen tai syrjäyttäminen. Jos me ei yhteiskuntana puututa paremmin siihen, että osa ihmisistä jää jollain tavalla yhteiskunnan marginaaleihin tai reunoille, niin se tulee vaikuttamaan kaikkien meidän yhteiseen hyvinvointiin täällä.

Ja totta kai ministerinä arvostan sitä, että Supon tavoitteena on tuoda se asiantuntemus entistä paremmin poliittisen päätöksenteon tueksi ja sitten käydä entistä tiiviimpää vuoropuhelua eri sidosryhmien kanssa ja myös kansalaisten kanssa. Että se, että Supo viestii, eikä vaan ehkä sitten viesti yksisuuntaisesti vaan myös kommunikoi laajemmin, että kyllä erilaiset sosiaalisen median kanavat ovat tärkeitä paikkoja näkyä myös supolaisille. Ja tietysti ihan perinteinen media, se, että et ollaan jatkuvasti tekemisissä median edustajien kanssa ja voidaan myös taustoittaa toimittajia tärkeistä ilmiöistä, niin se on sitä asiantuntijatietoa, mitä pitää tässä yhteiskunnassa jakaa.

Pekka Hiltunen: Kyllä, ja se on kieltämättä ollut meillekin vähän tällaista oppimiskokemusta, että miten oikeastaan me voidaan, niin kuin vähän tässä podcastissakin kertoa niitä tarinoita, joita me voidaan kertoa, mutta mitä ei ehkä muualta kuule. Nyt palasin vielä tuohon ministeritehtävään. Nyt kun katsotaan sitä kokonaisuutta millaisen, niin millaisen jäljen sä haluaisit ministeritehtävän aikana jättää sekä Suojelupoliisiin että laajemmin kansallisen turvallisuuden eteen tehtävään työhön?

Maria Ohisalo: No toki sitä ajattelee, että voisi osaltaan kehittää ja vakiinnuttaa siviilitiedustelulain mukanaan tuomia toimintatapoja ja vahvistaa yhteistyötä eri viranomaisten kesken tämän kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisten ilmiöiden osalta. Et juuri nämä ilmiöt, mitä mainitsin aikaisemmin, et ne on valtavia, globaaleja, kattavia, ne ei koske vain Suomea ja suomalaisia, vaan laajalti ihmisiä ympäri maailman ja liikuttaa ihmisiä monella tavalla. Eli et me yhdessä ymmärretään juurikin se laaja turvallisuus ja että kun puhutaan laajasti turvallisuudesta, niin silloin huomioidaan se, että kaikilla on joku rooli siinä. Oli se kyse meistä yksilöistä, miten me voimme vaikuttaa omaan arjen turvallisuuteen, muiden turvallisuuteen, mutta sitten myös se, että miten meidän viranomaiset on entistä paremmin varautuneita siihen, että tulevaisuuden uhat ja riskit ja kriisit, ne eivät tule olemaan tarkkarajaisia. Ja ehkä itse olen paljon miettinyt sitä, että koko meidän hyvinvointivaltio on rakennettu tiettyjen uhkien varalta. Että se on niin kuin vakuutusjärjestelmä, joka vakuuttaa meistä jokaisen jotain tiettyä, oli se riski sitten sairaus, työttömyys, pienituloisuus, mutta että nykyisellään jo ihmiselämässä nämä riskit menevät tosi paljon päällekkäin. Ja sitten siihen tulee vielä päälle kaikki tämä kansainvälisestä viitekehyksestä tuleva, vaikkapa ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset, niin miten se vaikuttaa vaikka sitten muuttoliikkeisiin maailmanlaajuisesti, niin meidän pitää olla valmiina kaikkeen tähän.

Ja niin kuin sanoin, että korona on meitä auttanut varmasti myös päivittämään meidän varautumissuunnitelmia, koko sitä työtä, mitä sen valmiuden nostamisessa on paikallaan tehdä. Eli tällainen laaja turvallisuuskäsitteen jalkauttaminen ja ymmärrys, sen vahvistaminen ja sitten tietysti juuri se, että voisin omalta osaltani olla myös edistämässä sitä avointa ja vilkastakin kansalaiskeskustelua kansallisen turvallisuuden tavoitteista ja lähtökohdista. Ja sitä kautta ajattelen, että mitä enemmän päästään vuorovaikutuksen eri viranomaiset suhteessa kansalaisiin, kansalaiset takaisin viranomaisiin ja kansalaiset keskenään ja viranomaiset keskenään yhdessä, niin sitä kautta tietysti voidaan sitä viranomaisluottamusta vahvistaa. Ja meillähän on hyvät perinteet siitä, että viranomaisluottamus on korkea tässä maassa. Mutta se ei tule mitenkään itsestäänselvästi. Juuri silloin, kun se luottamus on kovaa, niin silloin ne paineet ovat myös kovat siitä, että se pysyy korkealla. Ja että jatkuvasti joka päivä jokaisessa kohtaamisessa me kyetään vastaamaan ihmisten odotuksiin, niin sitä työtä, paitsi että poliitikko joutuu lunastamaan luottamuksensa joka päivä uudestaan, niin sitten myös viranomaiset sitä joutuu ja sitä kannattaa tehdä.

Saana Nilsson: Joo, totta. Mä toivon, että tän podcastin kuuntelijoina on myös supolaisia, niin millaisen viestin sä haluaisit antaa Suojelupoliisille ja supolaisille?

Maria Ohisalo: Ne tietysti kiittää kaikesta siitä työstä, mitä teette kansallisen turvallisuuden ja meidän jokaisen turvallisuuden eteen. Ja ehkä sellainen ajatus siitä, että ymmärrän, että hallitusohjelma ei välttämättä jokaisella kansalaisella tässä yhteiskunnassa ole se iltasatu, jota joka ilta lukee, mutta tietysti hallitusohjelma on aina se ohjenuora, jolla nyt tässä maailmanajassa viisi puoluetta on tullut yhteen ja vaaleissa saatu enemmistö on sitten tullut sen ohjelman taakse. Ja että vaikka sinänsä mietitään Supoa hallitusohjelman kautta, niin siellä ei ole hirveän montaa kohtaa, jotka täysin suoraan osuisivat, okei, siellä on vaikkapa selonteko, joka annetaan ensi vuonna eduskunnalle näistä tiedustelulaeista, se on tärkeä kokonaisuus, mutta että ehkä sen lisäksi, niin vaikka ei mainita suoraan Supoa, niin silti totta kai hallitusohjelma aina vaikuttaa siihen, mitä viranomaistoiminnasta laajalti tehdään, mitä koko sisäministeriön hallinnonalalla tapahtuu nämä nyt vielä tulevat muutamat vuodet.

Ehkä esimerkkinä nostan muutaman tavoitteen, vaikkapa tavoitteet maailman parhaasta julkisesta hallinnosta, toisaalta tasa-arvon, yhdenvertaisuuden edistämisestä, koulutukseen panostamisesta, me on käyty hyviä keskusteluja Supon kanssa myös siitä, että miten Supo tekee korkeakouluyhteistyötä ja miten myös vaikka rekrytoidaan vaikka tohtoreita, mikä on myös työnantajalta aina vastuullisuuden osoitus, että arvostetaan koulutusta korkealle.

Sitten toisaalta vaikkapa ilmastonmuutoksen vastaiset toimet, niin ei ne sinänsä sulje mitään toimijoita ulkopuolelle. Kaikkialla koko yhteiskunnassa meidän pitäisi sitä hiilineutraaliutta tavoitella ja se on iso projekti, johon tosiaan tullaan tarvitsemaan ihan kaikki. Ja totta kai hallitusohjelmassa on myös hyvin vahva tämä koko yksi kappale Turvallinen oikeusvaltio Suomi, niin miten sitä edistetään yhdessä. Siinä Supolla ja supolaisilla on valtavan tärkeä rooli. Ja ehkä vielä heitän sen, että usein niitä mustia kuoria kun lukee, niin ei välttämättä aina ehkä tiedä, että kenelle sen kiitoksen voisi heittää kustakin raportista, niin sen takia tässä on nyt paikka kiittää niitä jokaista ihmistä, jotka niitä raportteja tekee.

Saana Nilsson: Joo se palaute on varmaan, sitä välillä harvemmin mekään saadaan, että siihen liittyy just toi, että sit kun niitä raportteja lähtee ja ne menee niin harvoille, niin sitten ei välttämättä aina kulkeudu sitten sinne analyytikoille tai operatiivista työtä tekeville se kiitos. No tuossa tulikin paljon viestiä Supolle ja supolaisille, mutta mitä sä haluaisit kertoa kansalaisille Suposta tai mitä sä haluaisit, että kansalaiset tietää meistä?

Maria Ohisalo: No varmasti se, mihin viittasin jo vähän aikaisemmin, mitä puhuin koulutuksesta ja totta kai Supossa on valtava määrä eri alojen asiantuntijoita, joiden tehtävä on juurikin tuoda meille poliitikoille ja viranomaisille tietoa tämän yhteiskunnan eri suunnilta analysoidussa ja kiteytetyssä muodossa. Supolaisten asiantuntemus luo tietysti perustan Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Sitä arvokasta työtä tehdään ihan joka päivä ja vaikka se ei tosiaan näkyisi, niin ehkä silloin juuri voi ajatella, että asioita paljon tapahtuu, kun sitä ei näy.

Pekka Hiltunen: Tähän loppuun haluisin vielä kysyä, koska kuitenkin ollaan puhuttu Supon toimikentästä ja tässä podcastissa muuten käsitellään laajasti niitä ilmiöitä, minkä parissa me työskennellään, että onko jotain sellaisia kysymyksiä, jotka sinua valvottaa öisin?

Maria Ohisalo: No on aika paljonkin kysymyksiä. Toki tämä työ itsessään on sellaista, että vaikka kalenteri olisi miten valmiiksi buukattu seuraavalle päivälle täyteen, niin tulee päiviä, jolloin ne kalenterit menee täysin uusiksi. Tämä koronakriisi on tietysti laittanut kaikkien ministereiden työt aivan uusiksi monella tavalla. On jouduttu vastaamaan aivan uudenlaisiin kysymyksiin, joita ei ole koskaan tässä yhteiskunnassa jouduttu aikaisemmin pohtimaan ja edelleenkin tästä eteenpäin niitä täytyy entistä enemmän miettiä. Ehkä sanon vain sen, että tämä virus ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen virus, joka meitä tulee kohtaamaan, että toivottavasti tästä otetaan ne kaikki opit sitten talteen ja sitä työtä ministeriössäkin on paljon tehty, että kirjataan myös niitä kevään, kesän ja tämän syksyn kokemuksia ylös.

On toki niin, että keskeisiä syitä, miksi olen itse lähtenyt politiikkaan mukaan, on ollut ilmastonmuutokseen ja köyhyyden torjunta, ja tietysti aina sitä välillä pysähtyy miettimään, että ne askeleet, joita otetaan, on eteenpäin, mutta tietysti me tiedetään, että ne on usein liian hitaita. Meidän pitäisi pystyä maailmanlaajuisesti tekemään enemmän ja nopeammin, mutta sitten tietysti täytyy tehdä vaikkapa ilmastonmuutoksen vastaisia toimia niin, että ne ovat myös sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Ja silloin sellainen reilu muutos, reilu siirtymä on tässä se elementti, jota kannattaa hyödyntää, eli että kenellekään ei tästä koituisi enempää huolta tai haittaa elämään, kuin mitä vaikkapa moni pienituloinen tällä hetkellä miettii, että mistä saa ruokaa, miten saat katon pään päälle, niin siinä ei välttämättä se ilmastonmuutos ole ensimmäisenä mielessä.

Sitten kuitenkin poliitikkona meidän tehtävä on rakentaa sellainen yhteiskunta, jossa kaikilla olisi mahdollista elää kestävästi ja se ei olisi lompakon paksuudesta kiinni. Totta kai tässä mitä sanoin köyhyyden torjunnasta, niin yksi keskeisimmistä keinoista köyhyyttä torjua on koulutus ja meilläkin entistä enemmän näkyy myös sitä, että koulutus periytyy. Ja sitten on niitä aika vaikeitakin eriarvoisuuden kasautumia, että monessa sukupolvessa voi olla, että turvallisuusviranomaisillekin on tuttuja tiettyjä perheitä tai sukuja, joissa se valitettavasti se eriarvoisuus, huono-osaisuus on näkynyt pidemmän aikaa. Että no miten tämän kaiken pysäyttää?

Välillä tuntuu, että ne haasteet ovat aivan käsittämättömän suuria, eihän yksi ihminen niitä pysty yksin hoitamaan. Mutta sen takia tietysti se, että nyt tämä hallitusohjelma on sellainen, minkä nämä viisi puoluetta on yhdessä tehny ja siellä on paljon tavoitteita molempien näiden teemojen saralta, niin olen tietysti tyytyväinen, että nyt tehdään tässä oma osamme tässä maailman ajassa ja sitten tulee taas seuraavat hallitukset, jotka toivottavasti myös jatkaa niiden samojen teemojen parissa. Että on totta kai ihan selvää, että turvallisuusnäkökulmasta kaikista turvallisin yhteiskunta on sellainen yhteiskunta, missä ketään ei jätetä sinne reunoille, vaan että ihan jokaisella olisi jonkunlainen paikka tässä yhteiskunnassa. Sitä työtä toivoisin tietysti että kaikki yhdessä teemme.

Saana Nilsson: Toi äskeinen oli periaatteessa meidän kässärin mukaan viimeinen kysymys, eiks ollu, mutta mainitsit äsken, että joskus asiat etenee hitaasti. Niin turhaudut sä koskaan siihen?

Maria Ohisalo: Kyllä mä olen sanonut joskus medioillekin, joku on kysynyt, että kun totta kai meillä on vaikka puolueena tietynlainen poliittinen ohjelma, ja se ei ole se ohjelma, joka on hallituksen ohjelma, vaan hallitusohjelmassa sitten sovitellaan yhteen eri puolueiden näkemykset, niin totta kai niin kuin sanoin, että nämä ovat valtavia globaaleja kysymyksiä, yhden poliitikon työ ei yksin riitä muuttamaan eikä yhden hallituksenkaan työ, mutta sitten mitä useampi hallitus maailmanlaajuisesti tulee samoille linjoille ja itse asiasssa, tässä myös Suomi on pystynyt näyttämään hyvää esimerkkiä siitä, että okei, voidaan tehdä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja samaan aikaan huolehtia siitä, että köyhyyttä vähennetään, eriarvoisuutta vähennetään, niin sitten täytyy vain ottaa päivä kerrallaan ja ajatella, että sillä on merkitystä kuitenkin, että tekee edes sen oman osansa. Ja näin ajattelen itse asiassa, että jokainen suomalainen, joka pohtii näitä kysymyksiä itsekseen, niin ei sitten myöskään turhautuisi vaan ajattelisi, että tässä on kuitenkin kansanliikehdintää maailmanlaajuisesti, ihmisiä, jotka haluavat tehdä samoille asioille jotain.

(tunnusmusiikki)

Pekka Hiltunen: Hyvä. Kiitoksia paljon, kun tulit meidän kanssa tänne juttelemaan.

Saana Nilsson: Joo, kiitos tosi paljon.

Maria Ohisalo: Kiitos teille ja voimaa tärkeään työhön.

Saana Nilsson: Kiitos. 

Pekka Hiltunen: Kiitoksia.

Saana Nilsson: Seuraavassa jaksossa me jutellaan siitä, mitä kaikkea meistä voi selvitä tutkimalla netistä aivan avoimesti saatavilla olevaa tietoa. Ja tästä aiheesta on keskustelemassa meidän kanssa Suojelupoliisin erikoistutkija Veli-Pekka Kivimäki. Hei laittakaa meille palautetta osoitteeseen [email protected] ja tuossa kauden viimeisessä jaksossa me vastataan teidän kysymyksiin. Tuohon samaan osoitteeseen voi jo nyt laittaa niitä kysymyksiä, joihin te toivoisitte meiltä vastauksia eli [email protected].