”Miten terrori-isku estetään?” – Terrorismi

Äänitteen kesto: 26 min

PH: Pekka Hiltunen
SN: Saana Nilsson
R: Ressu
K: Kaustinen
 

PH: Tervetuloa Supodiin. Tässä podcastissa, jonka tarinoita et muualta kuule, keskustelemme tiedustelusta, suojelupoliisin toiminnasta sekä kansallisen turvallisuuden kysymyksistä. 

SN: Haluamme avata Supon toimintaa uudella tavalla. Minun nimeni on Saana Nilsson.

PH: Minä olen Pekka Hiltunen. 

SN: Tervetuloa mukaan. Tänään meillä on vieraana kaksi suojelupoliisin tutkijaa. Me kutsutaan heitä nyt Ressuksi ja Kaustiseksi. Mä haluaisin vielä tarkentaa, että onko tää Kaustinen siis se pieni keltainen lintu, kun mä en ole ihan varma.

K: Kyllä, se on juuri se. 

SN: No, Kaustinen ja Ressu, mitä te teette täällä suojelupoliisissa?

R: No, puhun varmaan enemmän tai vähemmän molempien puolesta, jos sanon, että me ollaan terrorismia ja ääriliikkeitä tarkastelevia strategisia analyytikoita. 

SN: Okei. Eli tosta voi ehkä päätellä sen, että tänään me puhutaan terrorismista. Ja vaikka se on synkkä aihe, niin mun mielestä on taas huippu kivaa olla täällä. Vai mitä Pekka?

PH: Kyllä. Ei ole mitään toista paikkaa, missä mieluummin olisin. 

SN: Eikö todellakaan? No hyvä. Lähetään liikkeelle sitten vähän eri lailla. Elikkä mä kerron tämmöisen pienen tarinan tähän alkuun. 3.6.2017 kolme miestä pakettiautossa ajoi Lontoossa siltaa päästä päähän useita kertoja. Kolmannella kerralla pakettiauton kuljettaja ohjasi ajoneuvon sillan päässä jalkakäytävälle ja kiihdytti kohti jalankulkijoita osuen useaan heistä. Kolme henkeä sai surmansa.

Tän sillan jälkeen pakettiauto törmäsi läheiseen pubin seinään, ja ajoneuvossa olleet miehet nousivat ulos. He olivat sitoneet veitset kiinni ranteisiinsa ja juoksivat kohti väkijoukkoa puukottaen kaikkia eteen tulevia ihmisiä. Moni yritti pysäyttää näitä miehiä heittelemällä tuoleja, laatikoita ja laseja. 

Poliisi saapui paikalle ja kaksi heistä loukkaantui yrittäessään taltuttaa miehiä. Miehet eivät kuitenkaan pysähtyneet ennen kuin poliisi ampui heidät. Tätä ennen he olivat surmanneet yhteensä kahdeksan ihmistä, ja teon jälkeen terroristijärjestö Islamilainen valtio ilmoitti ottavansa vastuun tästä teosta. 

PH: Nyt Ressu ja Kaustinen, ku te kuuntelette tätä, niin onko tää teidän mielestä tyypillinen terrori-isku?

K: Vois sanoo oikeastaan, että toimintatavoilta tää on tyypillinen isku. Joskin viime vuosina nämä iskut on ollut lähinnä tällaisten yksittäisten toimijoiden tekemiä toisin kuin tässä esimerkin tapauksessa, jossa näit tekijöitä oli useampia. Tekotapa, eli tämmöiset helposti hankittavat ja oikeastaan arkisetkin iskuvälineet, kuten tässä nää ajoneuvot ja teräaseet, niin ne on sellaisia yleisimmin käytettyjä. Toki sitten Euroopassa on myös nähty iskuja, joissa on käytetty tällaisia monimutkaisempia menetelmiä, esimerkiksi sitten kotitekoisia räjähteitä vaikkapa. 

R: Joo. Komppaan Kaustista täysin tässä. Ja käytän mahdollisuuden ehkä pikkusen laajentaa sitä terrorismin spektriä. Nimittäin vajaa pari viikkoa tuon London Bridgen iskun jälkeen Lontoossahan nähtiin tällainen väkivallanteko, jossa sitten 47-vuotias mies ajoi moskeijasta poistumassa olleiden muslimien päälle. Tässähän oli kyse taas sitten islamin vastaisesta teosta ja sikäli se osa motiivia oli selkeästi nuo Iso-Britanniassa sen vuoden aikana tapahtuneet radikaali-islamistiset terrori-iskut, että sikäli toimii omalta osalta tietyllä tapaa kuvauksena tällaisesta vastavuoroisesta radikalisaatiosta, jossa eri ekstremismin muodot ruokkii toisiaan. 

PH: Niin tuossa on sinänsä tosi mielenkiintoista, mitä nostit esiin, että hyvin erilaisista lähtökodista lähettiin tekemään iskua, mut se pääty näyttämään aika samalta. Ehkä se, mikä mua tässä jää kiinnostaman, on että kuka tällaista oikeasti tekee. Eli minkä tyyppinen ihminen päätyy sitten teidän näkökulmasta tekemään tämmöisen iskun?

K: Mitään sellaista ihan yksittäistä yhtenäistä tekijäprofiiliahan ei sinällään oo olemassa. Joitakin asioita sieltä voidaan kuitenkin massasta nostaa, eli korostuneesti iskijät on nuoria miehiä. Mut esimerkiksi, jos me katsotaan radikaalia islamistista terrorismia, niin iskuissa on myös naisia sitten ollut tekijöinä. Useimmiten puhutaan tai useimmissa iskuissa viime vuosina kyseessä on ollut tämmöinen yksittäinen toimija tai sitten tällainen esimerkinomainen tapaus, jossa on pienryhmä. 

R: Ja jos sit tarkastellaan vähän muita ideologioita, niin myös äärioikeiston osalta ne nuoret miehet korostuvat. Vaikka toki jo tuo esimerkiksi äskettäin mainittu Finsbury Parkin isku, niin siinähän tosiaan iskijä oli yli 40. Muitakin tämmöisiä vastaavia reilusti yli parikymppisten tekijöiden toteuttamia iskuja totta kai löytyy. Sitten toisaalta, jos pohditaan sitä sukupuolta, niin totta kai muussakin terroristisessa toiminnassa se miesten rooli iskijöinä korostuu, mutta jos mietitään vaikka anarkistista terrorismia, niin siellä naisten rooli on ollut perinteisestikin ehkä hiukan aktiivisempi. Viimeaikaisiakin esimerkkejä löytyy esimerkiksi Kreikasta. 

SN: Miten sitten, siel on nuoria miehiä mut on myös naisia, ni miten jotkut sitten päätyy terroristeiksi tai tällaisiksi radikaaleiksi toimijoiksi? Musta tuntuu, et ainakin iteltä tä on varmaan yks semmoinen kysymys, mitä kysytään kaikkein eniten, että miten ihminen radikalisoituu. Mitä ajatuksia tää kysymys teissä herättää?

K: Ehkä täs on vähän sama kuin tässä edellisessä, eli mitään sellaista yksittäistä syytä tai profiilia ei varsinaisesti ole. Tää radikalisaatioprosessi, joka sitten lopulta päättyy tämmöiseen väkivaltaiseen tekoon aatteen puolesta, ni on hyvin yksilöllinen usein. Siihen liittyy monia eri tekijöitä. Jos mietitään väkivallan hyväksyvän aatteen omaksumista ja siihen sellaista oikein syventymistä, niin se voi itse asiassa olla hyvinkin pitkällinen prosessi eikä sitten taas aina välttämättä johda väkivaltaan. Taustalla usein voi olla erilaisia vaikkapa henkilökohtaisen elämän haasteita, joihin sitten väkivaltainen ideologia nähdään ratkaisuna. 

R: Kyllä ja tosiaan sitten, jos mietitään sitä väkivaltaisen radikalisaation ja sen iskun suunnittelun aikajännettä, ni aivan yhtä lailla sekin voi vaihdella merkittävästi. Jos tarkastellaan viimeaikaisiakin terrori-iskuja, ni sieltä löytyy esimerkkejä, joissa tuo aikajänne on ollut hyvinkin lyhyt. Jos mietitään vaikkapa Turun iskua vuodelta 2017. Sitten taas on semmoisia useiden vuosien iskusuunnittelua vaatineita tai niinkin kauan kestäneitä suunnitelmia, jotka on sitten toteutuneet vaikkapa Breivikin Oslon ja Utøyan iskut vuonna 2011. 

SN: Sä mainitsit ton Turun iskun, ni oliko se teille yllätys?

K: Sinällään ei ollut, että tosissaan suojelupoliisihan korotti sitä terrorismin uhka-arviota tasolle kohonnut ennen tätä iskua. 

PH: Mites sitten, kun katsotaan näitä? Te puhuitte tossa, että on tämmöistä ideologiaa, on henkilökohtaisen elämän haasteita ja siinä vaikuttaa tosi paljon eri asioita, joitten johdosta ihminen sitten päätyy tällaiseen pisteeseen. Niin mua kuitenkin kiinnostaa, että mikä siinä motivoi. Että riittääkö se ideologia siihen, että joku päätyy vaikka ajamaan väkijoukkoon tai ottamaan sen veitsen käteensä? Vai onks siinä jotakin muuta, mitä siinä tavotellaan? Mikä sen ihmisen saa lähtemään tähän?

K: Niinku sanoit, ni siis ylätasollahan terroristiset teot tähtää tällaisen tietyn aatemaailman tavoitteiden edistämiseen väkivalloin ja siten sillä teolla yleensä tavoitellaan itse sitä varsinaista tekoa laajempia vaikutuksia. Sit siin on varmasti hyvin paljon vaihtelua, et mitkä osat sitä tai nyanssit siinä ideologiassa sitten ketäkin motivoi. Se voi olla esimerkiksi vaikka tiettyyn ihmisryhmään koettu tämmöinen, että ihmisryhmään kohdistuu jonkinlainen sorto tai epäoikeudenmukaisuus. Mut sitten esimerkiksi voi olla vaikka henkilökohtaisen gloorian tavoittelua tai jokin tämmöinen vaikka terroristijärjestöjen kehotus, joka sitten loppupeleissä motivoi tekemään sen iskun. 

R: Kyllä ja huomion arvoinen motivaatiotekijä on myös aiempien terroristien toteuttamat väkivallanteot. Näistä aiemmista iskuista, niistä voidaan hakea esimerkiksi tekotavallista matkimista tai omaksua samankaltaisia iskukohteita vaikkapa. Tästä yhtenä esimerkkinä toimii esimerkiksi tuo Uuden-Seelannin 
Christchurchin moskeijaisku 2019 ja sitä seuranneet väkivallanteot. Näissähän oli paljonkin yhdenmukaisia aina aatemaailman manifestien julkaisun, iskun kuvaamispyrkimyksen osalta yhtäältä myös siitä iskusta useissa tapauksissa viestittiin eri verkkoalustoilla. Sikäli puhutaan hyvin samankaltaisesta tämmöisestä mallioppimisesta. 

PH: Itellä ainaki, ku katto tossa muutaman vuoden näitä ISIL:in tai Islamilaisen valtion tekemiä iskuja, niin usein se näytti siltä, että se ideologia oli ihan oikeasti todella ohutta ja siin oli enemmän kyse vaan hyvinkin sekavasta väkivallanteosta. Niin näettekö te ite, että onko se ideologia ihan kaikissa tapauksissa niin suuressa roolissa kuin miltä tuntuisi?

R: Varmasti se on aika ajoin ikään kuin enemmän päälle liimattua ja voi toimia eräänlaisena yhtenä oikeutuksena, jossa muutenkin tekijän taustalta löytyy vaikkapa mielenterveysongelmia tai muuta vastaavaa. Ei siihen mitään yksiselitteistä vastausta tietenkään ole. Se ideologinen syventyminen voi olla hyvinkin eritasoista. Toiset on voineet omaksua sen ihan päivissä ja hyvin pintapuolisesti tuntea sen aatteen ja sitten ryhtyä väkivallantekoon. Toiset taas syventyy vuosikymmeniä. 

K: Toi on tosi hyvä kysymys sikälikin, että nyt jos katsotaan näitä viime vuosien iskuja, niin se tosiaan useissa tapauksissa on ollut itse asiassa aluksi hankala hahmottaa sitä, että mikä siinä oikeasti sitten ollut se motivaatiotekijä. Onko se ollut joku tällainen väkivaltainen ideologia vai sitten joku muu syy? 

SN: Miten sitten lopullinen iskukohde valitaan? Sitäkin kysellään aika paljon, että uskaltaako liikkua vaikka massatapahtumissa tai liikenneasemilla. Miten se iskukohde valitaan?

K: Jos lähetään ihan silleen ylätasolta tästä vaikkapa ideologiasta, niin paljon liittyy siihen, että millaiseksi se ideologia määrittelee oman viholliskuvansa. Eli mitkä tahot sen mukaan ovat tällaisia oikeutettuja poliittisen väkivallan kohteita? Jos mietitään vaikka terroristijärjestö Islamilaista valtiota ISIL:iä, niin tällaisia on esimerkiksi muslimien sortajiksi katsotut tahot ja vaikkapa järjestön vastaiseen koalitioon osallistuvat maat. Niissä sitten ihan yksinkertaisesti tämmöiset siviili- ja viranomaiskohteet. 

R: Tässä se toinen ulottuvuus tietysti liittyy siihen käytännön tason kyvykkyyteen ja siihen terroristien mahdolliseen pääsyyn tiettyihin kohteisiin. Että jos puhutaan pehmeistä kohteista, tällaisista heikosti suojatuista, esimerkiksi julkisista tiloista, niin tietenkin se iskun toteuttaminen tällaisiin kohteisiin on sikäli helpompaa, että se vaatii vähäisempää kyvykkyyttä. Sitten taas mietitään nimenomaan niitä kovia kohteita, vaikkapa sotilaskohteita tai hyvin turvattuja valtiota edustavia kohteita, niin niihin iskeminen tietysti vaatii monimutkaisempia iskumetodeja ja näin ollen korkeampaa kyvykkyyttä.

SN: No kun te tiedätte aika paljon asioita terrorismista, ni ootteko te itse huolissanne, kun te liikutte kaupungilla tai jos te matkustatte? Huolestuttaako teitä? 

R: En mä nyt ainakaan itse osaa siitä huolestua. Aina on hyvä totta kai seurata omaa ympäristöään ihan sama kuka on, mutta en mä anna sen ainakaan omaan elämääni mitenkään sen erityisemmin vaikuttaa. 

K: Samaa mieltä. 

PH: Nyt täs on puhuttu iskuista, niin mä haluaisin ehkä siirtyy siihen enemmän meidän tontille. Eli meidän tavoitteenahan on se, että tämmöisiä iskuja ei pääse tapahtumaan. Olisikin oikeastaan mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksia vähän siitä iskujen torjunnasta ja siitä, miten niitä pyritään estämään. Jos nyt ajatellaan, että on olemassa tämmöinen iskuhanke ja joku haluaa terroriteon tehdä, niin miten se tyypillisesti tulee ilmi. Mistä se saadaan se tieto, että jotain tällaista saattaisi nyt olla tapahtumassa?

R: No, niitä vaihtoehtoja on totta kai monia. Tietysti meidän työkin analyytikoina perustuu monilähdeanalyysiin ja yhtä lailla tietysti tiedonhankintakin tapahtuu useista lähteistä. Mutta olennainen asia on totta kai oma tiedonhankinta, kumppanitieto olipa kyse kansallisista tai kansainvälisistä kumppaneista. Ja aivan yhtä lailla sitten syytä mainita myös ulkopuolelta tulevat vinkit. Sitten jos mietitään tavallaan sitä aspektia, että miten sitä tietoa hankitaan, niin totta kai sen meidän oman tiedonhankinnan näkökulmasta sitä ohjaa tietenkin ne laissa määritellyt tiedonhankintakeinot, joiden nojalla mennään. 

PH: Avaatko vielä? Sä sanoit tossa, että teidän työ on monilähdeanalyysiä. Mitä se tarkoittaa?

R: Se tarkoittaa useista eri tietolähteistä saatavaa tietoa, jota sitten analysoidaan asiakkaiden, kuten valtiojohdon tarpeisiin. Näitä tiedon lähteitä on esimerkiksi nimenomaan se oma tiedonhankintakumppani, julkiset tiedot, avoimet lähteet. 

PH: Eli vähän niin kuin ajatuksella kaikki kasaan ja katsotaan mitä siitä tulee. 

R: Juuri näin. 

PH: Mä voisin vielä kysyy yhden kysymyksen tosta, että miten isku tulee esiin. Sanotaan, että jokainen ihminen vuotaa. Eli aina jos ihminen suunnittelee jotain tai aikoo jotain, ni siitä on olemassa merkkejä. Se kertoo jollekin. Siitä jää joku jälki, pyörii paikoissa etukäteen. Onko tä teidän mielestä totta?

K: Siinä mielessä tavallaan on, että jos mietitään esimerkiksi yksittäisiä toimijoita, joista usein puhutaan. Eli tällaiset henkilöt, joilla ei ole mitään varsinaisia sidoksia mihinkään terroristijärjestöön vaan, että on enemmänkin ehkä omaksuttu sitä ideologiaa sitten muuta kautta, esimerkiksi vaikka propagandasta. Usein sitten hekin kuitenkin hakeutuvat jonkinlaisille vaikkapa foorumeille tai keskustelevat näistä ajatuksistaan ja toiminnastaan sitten joidenkin kanssa. Sekin voi olla ehkä vähän kiistelty käsite, että onko tällaisia ihan yksittäisiä toimijoita oikeasti sitten olemassa. 

SN: Me ollaan nyt juteltu siitä, että mistä sitä tietoa saadaan. Sit ku sitä tietoa on, niin mitä sitten tapahtuu? Mitä me tehdään?

K: Tietysti viranomaiset joutuu aina toiminnassaan priorisoimaan sitä saatavaa tietoa ja validoimaan sitä. Kun tietoa priorisoidaan, niin siinä esimerkiksi arvioidaan sitten sitä, että miten akuutista tai korkeasta uhkasta on kyse. 

PH: Sitten kun se tieto on arvioitu ja sitä katsotaan, niin missä vaiheessa puututaan ja kuka sen sitten tekee?

R: Tällaiset seikat on toki sikäli sen puuttumisen ajankohdan osalta varsin tilannesidonnaisia. Mutta jos pohdit, että kuka sen tekee, niin suojelupoliisi tietenkin tekee aktiivista yhteistyötä muiden poliisiviranomaisten kanssa, jotka sitten tuon rikoksen konkreettisen estämisen hoitaa. Sitten kun pohditaan sitä, että milloin se puuttuminen tapahtuu, niin tietysti, jos puhutaan tiedosta, että saadaan tieto siitä, että on verrattain välitön isku-uhka, niin totta kai silloin se puuttuminenkin pitää olla akuuttia ja välitöntä. Siihen puututaan kaikin tarvittavin toimenpitein. 

SN: Harmittaako teitä koskaan se, [köhii] sori, että jos me onnistutaan, niin siitä ei ikinä puhuta julkisuudessa? Mut sit jos me epäonnistutaan ja esimerkiksi toi Turku 2017, niin se oli meillekin trauma. Me epäonnistuttiin sen suhteen. Niin tavallaan sitten meidän menestysjutut, ni ne ei oo sit ikinä esillä. Harmittaako tä teitä koskaan vai riittääkö teille, että te itse tiedätte, et me tehään tärkeetä työtä?

R: No, mulle ainakin riittää. Se on ehkä se asia, joka tässä alassa pitää hyväksyä ja ymmärtää. Sen kanssa pitää oppia elämään. Tavallaan se ei oo tavoitetila, että täällä ollaan hankkimassa gloriaa iskujen torjumisella. 

K: Juuri näin. 

SN: Miksi sitten aina ei kyetä noita iskuja torjumaan? Miksi me ei aina onnistuta?

K: No, jos lähetään siitä, että se tiedon määrä on usein valtava. Ja kuten sanottu, niin sitä joudutaan priorisoimaan. Jos me mietitään esimerkiksi tällä hetkellä, mistä uhka kumpuaa, eli näistä yksittäisistä toimijoista, pienryhmistä, niin etenkin sitten näiden yksittäisten toimijoiden tällaiset kansallista turvallisuutta uhkaavat hankkeet, niin niitä on aika hankala monesti torjua tai paljastaa. Eli tullaan just siihen kysymykseen, että kuinka nopeasti radikalisaatio tapahtuu. Se voi tapahtua nopeallakin aikajänteellä. Sit tällaiset yksittäiset ei niin suunnitelmalliset teot, ne ei vaadi sellaista pitkällistä valmistautumista tai varustautumista. Ja tästä syystä sitten on mahdollista, että siitä teosta ei saada minkäänlaisia viitteitä ennakkoon. 

R: Just näin. Sitten taas kun tätä peilaa siihen mahdolliseen monimutkaisempaan iskusuunnitteluun, niin siitähän voidaan saada indikaatiota. Jos mietitään vaikkapa räjähdeiskun suunnittelua, niin siihen sisältyy kuitenkin varteenotettava todennäköisyys, että niitä räjähdeaineita vaikkapa jää tullin haaviin. Silloin voidaan saada helpommin sitä indikaatiota siitä iskusta. Mutta kuten Kaustinen sanoi, niin kun puhutaan tällaisista yksinkertaisista iskuista, niin silloinhan niiden iskuvälineiden hankinnasta ei oo käytännössä mahdollista saada samanlaista ennakkovaroitusta. 

SN: Mitä me nähdään terrorismissa seuraavaksi? Mitä tapahtuu seuraavaksi?

K: No, jos katsotaan vaikkapa radikaali-islamistista terrorismia, niin kyllä se tulevaisuudessa erittäin todennäköisesti säilyy tällaisena globaalina uhkana. Tässä tietenkin on taustalla sitten ratkaisemattomat konfliktit ja niiden juurisyyt, jotka sitten tarjoaa tällaisille järjestöille ja toimijoille sitä elintilaa. Sit jos me mietitään, että mikä se liittymäpinta on vaikkapa Eurooppaan ja Euroopan turvallisuustilanteeseen, niin ehkä sellainen viime vuosina näkyvin liittymäpinta on ollut nää vierastaistelijat ja tää vierastaistelijailmiö. Eli Euroopastahan lähti reilu 5000 vierastaistelijaa Syyrian ja Irakin konfliktialueelle. Sitten tietysti nyt tulevaisuudessa näiden konfliktialueilla vielä oleskelevien mahdollinen paluu, niin sitten todennäköisesti vaikuttaa siihen tai voimistaa terrorismin uhkaa Euroopassa myös tulevaisuudessa. 

R: Ja ehkä toinen tämmöinen maininnan arvoinen tekijä, kun puhutaan terrorismiuhkasta Euroopassa, niin on vankilaradikalisaatio ja siihen liittyvät tekijät. Euroopassa on tuomittu viime vuosina runsaasti terroristeja ja vankila toisaalta voi toimia tällaisena ympäristönä, jossa voidaan harjoittaa värväys- ja radikalisointitoimintaa. Tietysti samaan aikaan vankeinhoitolaitos on merkittävä toimija ja paikka, jossa harjoitetaan sitä deradikalisaatiotyötä. Mutta tä on joka tapauksessa semmoinen ilmiö, joka on tietysti jo näkynyt tähän saakka ja näkyy varmaankin tulevaisuudessakin. Sitten jos pohditaan sitä iskumetodiikkaa, niin tietysti terroristejakin kiinnostaa tollaset uudet teknologiat, sovellukset, mitä otetaan käyttöön. Tä tietysti muovaa terroristisen toiminnan luonnetta ja väistämättä totta kai vaikuttaa myös siihen, että minkälaisia torjuntatoimia harjoitetaan. 

PH: Me ollaan nyt puhuttu iskuista ja niiden torjunnasta ja kuitenkin tämmöisestä aika synkästä aihepiiristä, niin haluisitteko te kertoa tähän loppuun vielä, että miksi te haluatte tehdä just tätä työtä, mitä te teette?

R: Kyllähän tässä puhutaan vaikkakin synkistä niin samaan aikaan erittäin mielenkiintoisesta ilmiöistä. Puhutaan myös varsin dynaamisesta toimintakentästä, joka tavallaan vaatii viranomaiselta ja meidänkin kaltaisilta analyytikoilta jatkuvaa hereillä oloa. Kyllähän suojelupoliisi tarjoaa sikäli myös täysin omalaatuisen paikan tarkastella näitä ilmiöitä. Sitten taas samaan aikaan puhutaan tavallaan historiallisesti mielenkiintoisesta ajasta työskennellä suojelupoliisissa laajemmin, kun puhutaan suomalaisen tiedustelupalvelun rakentumisesta. 

K: Joo, mä oon ihan samaa mieltä Ressun kanssa. Itseä ainakin motivoi myös se, että tässä työssä ei tuu ikään kuin koskaan valmiiksi tai millään lailla täydelliseksi, vaan täs pääsee jatkuvasti ja joutuukin kehittämään itseään ja tarkastelemaan kriittisesti sitä omaa ajattelua ja omaa työntekoaan. Se mun mielestä pitää mielen virkeänä mutta myös nöyränä. 

SN: Kiitos, kun olitte täällä juttelemassa meidän kanssa. 

PH: Kiitoksia. 

K: Kiitos. 

R: Kiitos. 

PH: Seuraavassa jaksossa me keskustellaan siitä, kuka meitä vakoilee ja miten. Meidän vieraina on suojelupoliisin apulaispäällikkö Seppo Ruotsalainen ja yksi Supon anonyymi tutkija. 

SN: Hei, laittakaa meille palautetta osoitteeseen [email protected]. Tossa kauden viimeisessä jaksossa me vastataan teidän kysymyksiin. Tohon samaan osoitteeseen voi jo nyt laittaa niitä kysymyksiä, joihin te toivoisitte meiltä vastauksia. Eli [email protected].