Kolumni: Imperialistinen Venäjä tavoittelee Ukrainan alistamista ja lännen heikentämistä

Vaikka Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa keskeytyisi tulitaukosopimuksen myötä, sen keskeiset tavoitteet eivät muutu. Venäjä tavoittelee jatkossakin puolustuskyvytöntä Ukrainaa ja lännen heikentämistä omien imperialististen pyrkimystensä saavuttamiseksi. Jos taistelut jatkuvat, on erittäin todennäköistä, että Venäjä selviytyy sodan aiheuttamista sisäisistä haasteista ainakin lyhyellä aikavälillä. Jos lännen tuki Ukrainalle heikkenee, on todennäköistä, että sen puolustuskyky alenee merkittävästi jo lähitulevaisuudessa.

Venäjä pyrkii pysyvästi ja omavaltaisesti ratkaisemaan kysymyksen Ukrainan tulevaisuudesta. Sodan voittaminen tarkoittaisi sen näkökulmasta ennen kaikkea Ukrainan sotilaallista liittoutumattomuutta ja puolustuskyvyn rajoittamista. Venäjä näkee sodan Ukrainassa osana laajempaa kysymystä vallan jakautumisesta maailmassa. Se tavoittelee vaikutusvaltaisempaa kansainvälistä asemaa ja luo vastakkainasettelua lännen kanssa. Lisäksi Venäjä pyrkii vaikuttamaan demokraattisiin yhteiskuntiin, lännen yhtenäisyyteen ja Ukraina-tukeen kaikin keinoin.

Vaikka viime aikojen uutiset Yhdysvalloista ovat erittäin poikkeuksellisia, Venäjä ei näe Yhdysvaltoja kumppanina vaan sen tavoite on Yhdysvaltojen hegemonian heikentäminen. Tässä sen tavoitteet ja toiminta ovat pitkäaikaisia ja pitkäjänteisiä. Venäjä yrittää lyödä kiilaa Yhdysvaltojen ja Euroopan välille ja heikentää Naton yhtenäisyyttä. Venäjän strateginen tavoite on lännen heikentäminen ja kansainvälisen sopimusperusteisen maailmanjärjestyksen murtaminen. 

Ukrainalle sodassa on kyse sen itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja väestön suojelemisesta. Maa pyrkii palauttamaan kansainvälisesti tunnustetut rajansa ja torjumaan Venäjän uhkan sen turvallisuudelle. Ukrainalle osoitettu tuki on välttämätöntä Venäjän materiaalisen ylivoiman tasoittamiseksi. Materiaalinen tuki ei kuitenkaan poista asetelmaa, jossa väestöään kyynisesti rintamalla uhraavalla Venäjällä on suhteellinen ja jatkuva ylivoima. Tällä on ratkaiseva merkitys kulutussodassa. Asetelma ei oleellisesti muutu ilman materiaalisen tuen merkittävää kasvua, länsimaiden osallistumista sotaan tai vallanvaihtoa Venäjällä. 

Venäjä käy kulutussotaa ja tavoittelee Ukrainan alistamista

Venäjä tavoittelee loppuasetelmaa, jossa Ukraina on lyöty ja sen ohjailtavissa. Venäjä erittäin todennäköisesti jatkaa hyökkäyssotaansa, ellei se saa neuvoteltua sopimusta Ukrainan puolustuskyvyn heikentämisestä. Lisäksi on lähes varmaa, että Venäjä ei nykytilanteessa hyväksyisi sellaista rauhansopimusta, jossa Ukrainalle annetaan uskottavat turvatakuut.

Vaikka Ukraina jaettaisiin mahdollisessa sopimuksessa tämänhetkisiä rintamalinjoja mukaillen, ei se todennäköisesti yksinään olisi Venäjän näkökulmasta riittävä sodan lopputulos, koska Ukrainan kokonaisvaltainen alistaminen on sille alueiden valtaamista tärkeämpi päämäärä. 

Venäjä käy kulutussotaa, jolla se on pyrkinyt aiheuttamaan mahdollisimman paljon tappioita Ukrainalle. Samalla sen omat tappiot ovat olleet suuria ja sen on ajoittain ollut vaikeaa rekrytoida riittävästi sotilaita kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle. Venäjä on lisännyt merkittävästi omaa sotatarvikkeiden tuotantoaan, eikä se ole enää ainakaan vuoteen kärsinyt sotatarvikkeiden vakavista puutteista. Kiinasta hankittavilla tuotteilla on ollut ratkaiseva merkitys Venäjän sodankäyntikyvyn kannalta. Jos Venäjänvastaisia pakotteita puretaan, Kiinan kauppa ja sotatarvikkeiden vienti Venäjälle helpottuu huomattavasti. 

Venäjän talous erittäin todennäköisesti kestää hyökkäyssodan aiheuttamat haasteet ainakin lyhyellä aikavälillä. Maan talous on alistettu poliittiselle päätöksenteolle, mikä on mahdollistanut sodankäynnin jatkamisen talousongelmista huolimatta. Sotatalous on myös hyödyttänyt Venäjän julkista taloutta. Nämä hyödyt jäävät kuitenkin todennäköisesti lyhytaikaisiksi, ja maan pitkän aikavälin talousnäkymät ovat synkkiä. Vaikka pakotteet todennäköisesti heikentävät Venäjän taloutta ainakin keskipitkällä aikavälillä, kehittävät venäläiset kuitenkin jatkuvasti uusia keinoja pakotteiden kiertämiseksi. Maa kykenee todennäköisesti rakentamaan myös pitkäkestoisia ja korvaavia toimitusketjuja useimmille tarvitsemilleen tuontituotteille.

Ukraina haluaa säilyttää itsemääräämisoikeutensa

Ukraina tavoittelee Venäjän joukkojen vetäytymistä ja rajojen palauttamista Krimin valtausta edeltävään tilaan. Alueiden hallintaa keskeisempi tavoite on, ettei Venäjä enää uhkaisi sen itsenäisyyttä, poliittista itsemääräämisoikeutta ja väestön elinmahdollisuuksia. Ukraina pyrkii myös säilyttämään mahdollisuutensa valita oman ulkopoliittisen suuntansa. Ukraina tavoittelee näitä oikeutettuja päämääriä, mutta ilman merkittävää lisätukea sen on vaikeaa pitkäaikaisesti torjua Venäjän uhkaa.

Määrältään ja laadultaan riittävän puolustusmateriaalituen jatkuminen on Ukrainalle keskeistä. Lyhyellä aikavälillä Ukraina tarvitsee aseistusta, kalustoa ja koulutusapua, mutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä korostuu tarve turvatakuille ja jälleenrakennusavulle. Ukraina haluaa olla osa länttä, mutta kehittää suhteita myös muihin maihin. 

Sodan lopputuloksella on suuri merkitys Suomen turvallisuudelle

Suomen kansalliselle turvallisuudelle sodan lopputuloksella on iso merkitys. Venäjän voitolla Ukrainassa olisi vaarallisia seurauksia Ukrainalle, Suomelle ja Euroopan turvallisuudelle, koska se osoittaisi, että Venäjän sallitaan edistää imperiaalisia tavoitteitaan voimakeinoin. Jos taistelut Ukrainassa päättyvät, Venäjä siirtää vapautuvat resurssinsa muualle. Venäjän rajamaana ja Itämeren valtiona Suomen on varauduttava Venäjän vaikuttamisen kasvuun.

Petteri Lalu
erikoistutkija