Tiedustelutyössä on tärkeää tiedostaa omat ennakko-oletukset, jotta ne eivät vaikuta analyysiin.

Ihmiselle on luonnollisempaa vahvistaa omia arvioitaan kuin kumota niitä. Tämä johtaa ajattelun vinoumiin, ja siihen, että tehdylle arviolle tai oletukselle etsitään vahvistavia todisteita muun jäädessä huomiotta. Joskus tehdystä arviosta tai oletuksesta pidetään kiinni liian pitkään, vaikka päinvastaista todistusaineistoa olisi nähtävissä. Tästä on useita esimerkkejä tiedustelun historiassa – kuten Pearl Harbor.

Kun arviota tehdään, on hyvä kysyä ”jos tämä on totta, mitä meidän ei ainakaan pitäisi nähdä?”. Esimerkiksi jos terroristijärjestö A osallistuu neuvotteluihin täydellä sitoutumisella ja haluaa rauhaa, meidän ei pitäisi nähdä varustautumista, iskusuunnitelmien edistämistä tai iskuindikaattoreita. Sama pätee moneen ilmiöön – jos valtio Y on tehnyt läpimurron energiantuotannossa, meidän ei pitäisi nähdä laajoja uusia investointeja vanhanmallisiin voimalaitoksiin. 

Vaikka tämä yksi kysymys voi jo parantaa ajattelun ja analyysin laatua, olisi lähtökohdaksi arvioita laatiessa hyvä ottaa niiden kumoaminen – sen kysyminen, miksi olen väärässä ja mitä todisteita tähän on löydettävissä. Jos kumoaminen ei onnistu eikä vastakkaisia todisteita löydy, ollaan askel lähempänä hyvää arviota.

Tiedusteluanalyysissä on usein kyse oikeanlaisten kysymysten esittämisestä ja analyysin koostamisesta pienistä tiedonmuruista. Supon analyysipäällikkö Pekka Hiltunen raottaa kolumneissaan, mitä tiedusteluanalyysillä tarkoitetaan ja kenelle sitä tuotetaan. Toisinaan Hiltunen kertoo, miltä ajankohtaiset turvallisuuspoliittiset kysymykset näyttävät analyytikon silmin.